Rõuge jõgi

Joki alkaa Rõugen kunnassa Mõõlun kylässä Haanjan ylängöllä sijaitsevien Tornimäen ja Kunnumäen välistä. Aluksi se virtaa länteen pientä laaksoa pitkin ja kun se saapuu Rõugen ürgorgiin, se alkaa virrata kohti luodetta. Laakso laskee nopeasti 50 metrin syvyyteen ja virtaa jo pohjoista kohti, kun se kääntyy uudestaan luoteeseen vain 30 metrin syvyisenä. Rõugesta alkaen laaksossa esiintyy kuuden kilometrinmatkalla järviä, jotka muodostavat tiiviin järviketjun. Ensin tulee Liinjärv ja sen perään Suurjärv, jonka alapuolella on joki padottu. Padon jälkeen joki virtaa ensin Ratasjärven ja sitten Tõugjärven kautta. Jokilaakso muuttuu kapeaksi ja matalaksi ja joki muuttuu mutkittelevaksi uomaksi, jota kutsutaan myös Karhila jõeksi. Pisin järvi on 2,5 kilometriä pitkä Kahrila järv ja sen alapuolella joki on padottu Nursi veskijärveksi. Joesta tulee rajajoki Rõugen ja Võrun välille. Joen kolmas pato sijaitsee alempana Kaku järvessä. Joen alajuoksua kutsutaan myös Äiu jõeksi. Jokilaakso on enää kymmenen metriä syvä ja joen uoma alkaa meanderoida matkallaan kohti joensuuta. Ennen Võhandu jõgea sitä on oikaistu liiallisen mutkittelun vähentämiseksi. Joki yhtyy Võhanduun 101 kilometriä sen joensuusta aivan Vagula järven yläpuolella.[1][lower-alpha 2]

Jokilaakson lähteet tuovat jokeen mineraalipitoista vettä, jolloin joen ja järviketjun vesi on lievästi emäksistä. Lähteet pitävät myös joen veden viileänä, mutta koska jokeen on rakennettu kolme patoa, ei lohisukuiset kalat nouse sinne kutemaan. Joki järvineen kuuluu kokonaan Haanjan luonnonpuistoon.[8][9]

Rõuge jõgi kuuluu Peipsijärven alavesistöalueeseen, joka on osa Itä-Viron vesistöaluetta. Joen vesistörekisterin tunnus on VEE1004100.[1]

Kuten myös Võhandulla ja Pühäjõella, on Rõuge jõgea kutsuttu muinoin eri nimillä. Kirjallisuudessa sen nimi on ollut esimerkiksi Ahia Jeggi (vuonna 1684), Ayo Jöggi (1798) ja Aiju jõgi (1935). Tätä nimeä on käytetty alajuoksun osuudesta ja Vastse-Nursissa on sijainnut Aiu veski (suom. Aiun vesimylly). Yläjuoksun nimi on liitetty Rõugen kironkylään tai kartanoon. Sen variaatioita ovat olleet Rõugõ ja Rauge. Kirjallisuudessa on nimi esiintynyt eri muodoissa: (ven. Ревгуи, Реввы eli Revgui, Revvy, vuonna 1563), Rewg ja Rewga (vuonna 1585), Reuk (1587), Reuda ja Renda (1613), Raugk ja Raug (1627), Raug (1638) ja Raugo (1782). Osa näistä viittaa nimenä kartanoon ja osa kylään.[10]