Qutuz

Qutuzin lyöttämä kultadinaari.

Saif al-Din Qutuz oli jäänyt mongolien vangiksi Khorasmiassa. Hän oli sukua Khorasmian šaahi Džalal al-Dinille. Mongolit myivät Qutuzin damaskoslaiselle orjakauppiaalle, joka myi hänet edelleen mamelukkiemiirille Aibak al-Turkumanille Egyptin Kairoon. Aibakista tuli puolestaan kuningatar Šadžar al-Durrin aviopuoliso ja maan sulttaani. Nuorena Qutuz kertoi tarinoita ennustuksista, joiden mukaan hänestä tulisi jonain päivänä Egyptin hallitsija ja hän kostaisi mongoleille.[1]

Aibakilla oli hänen kanssaan hallinnut aijubidisulttaani al-Malik al-Ašraf Musa, jonka hän syrjäytti vuonna 1252. Aibak teki tämän jälkeen Qutuzista Egyptin varakuninkaan. Qutuz osallistui Aibakin kilpailija Aktain murhaan vuonna 1253, mutta Aibak itse murhattiin vuonna 1257. Murhaan sekaantui hänen vaimonsa Šadžar al-Durr.[1] Qutuz murhautti edelleen al-Durrin vielä saman vuoden aikana ja nostatti valtaistuimelle Aibakin vielä tuolloin alaikäisen pojan[2] al-Mansur Alin. Qutuz jatkoi Egyptin varakuninkaan roolissa päättäen valtion asioista. Vuosina 1257 ja 1258 Qutuz teki sotaretkiä mamelukkien bahri-ryhmittymää ja näiden Syyriassa vaikuttaneita aijubidiliittolaisia vastaan. Alueelle ilmaantunut uusi uhka muutti kuitenkin poliittisia tekijöitä.[1] Hülegün johtamat mongolit piirittivät Bagdadin ja kukistivat kalifi al-Mustasimin vuonna 1258. Seuraavana vuonna he valtasivat edelleen Aleppon Syyriassa. Hülegü palasi Aleppon valtauksen jälkeen Keski-Aasiaan jättäen alueen sotapäällikkö Kitbuqan vastuulle. Mongolien muodostaman uhan takia Baibars al-Bunduqarin johtamat bahri-mamelukit liittoutuivat Qutuzin kanssa mongoleja vastaan.[2]

Egyptin strateginen tilanne oli tukala. Sota mongoleja vastaan saattaisi jättää Egyptin haavoittuvaksi mereltä ja mereltä maata uhkasivat mahdolliset ristiretkeläiset. Toisaalta egyptiläiset eivät voineet antaa mongolien vakiinnuttaa asemaansa Syyriassa. Qutuz ilmoitti lopulta tilanteen olevan liian vaativa alaikäiselle hallitsijalle.[2] Ensimmäisenä mamelukeista hän syrjäytti maan hallitsijan julistaen itsensä sulttaaniksi. Egyptin emiireille hän lupasi kuitenkin astuvansa jälleen syrjään mongolien uhan kadottua.[1] Egyptissä alettiin valmistella mongolien vastaista sotaretkeä esimerkiksi yhden dinaarin ylimääräisellä verolla.[2] Mongolien Egyptiin lähettämät lähettiläät surmattiin ja Qutuz julisti jihadin mongoleja vastaan vuonna 1260.[1] Qutuz ja Baibars johtivat egyptiläisen armeijan Palestiinaan, jossa he kohtasivat mongolien armeijan Ain Jalutin taistelussa. Mongoliarmeija voitettiin ja heidän rippeensä ajettiin pakoon. Mongolien tappion jälkeen mamelukit täyttivät nopeasti myös aijubidien tuthoutumisen jättämän valtatyhjiön Syyriassa.[2] Qutuz nimitti uusien alueiden hallitsijoiksi omia emiirejään ja joitakin entisen aijubidivaltakunnan virkailijoita.[1]

Mamelukkien armeijan marssiessa Syyriasta takaisin kohti Egyptiä Qutuz murhattiin lähellä al-Salihiyyan kaupunkia.[1] Murhasta olivat vastuussa bahri-mamelukit.[2] Eri historioitsijat ovat esittäneet eri teorioita murhan tarkasta motiivista.[1] Valtaan nousi kuitenkin lopulta armeijan Kairoon johtanut ja sankarina vastaanotettu Baibars.[2]