Quraiš

Quraiš (arab. قُرَيْش‎) oli arabiheimo, joka islamilaisen perimätiedon mukaan hallitsi Mekkaa profeetta Muhammedin syntymän aikaan 500-luvun lopulla. Heimossa oli kymmenen pääklaania, joista jotkin nousivat islamin alkuaikoina arvostettuun asemaan. Näitä olivat Muhammadin oma klaani Banū Hāshim, hänen äitinsä klaani Zuhra, kahden ensimmäisen kalifin Abu Bakrin ja Umarin klaanit Taim ja ʿAdī sekä kolmannen kalifin Uthmanin ja hänen sukulaistensa, Umaijadien dynastian klaani Umayya.[1]

Taistelu kuningas Khusrau II:n liittolaisarmeijan ja kapinakenraali Bahramin välillä vuonna 591. Miniatyyri vuodelta 1580.

Quraiš -heimon historiallisuus

Orientalisti Patricia Cronen mukaan historialliset lähteet eivät tunne Mekkaa, sen pyhäkköä eikä quraiš-heimoa ennen 700-luvun puoliväliä. Mekka ei liioin esiinny Arabian niemimaan vanhojen pyhiinvaelluskohteiden joukossa, vaikka lähteet luettelevat 16 muuta pyhiinvaelluskohdetta. [2] Karttoihin Mekka ilmestyy vasta 900-luvulla. Crone kirjoittaa:

»…on selvää, että jos mekkalaiset olisivat olleet kansainvälisen kaupan välittäjiä, heistä pitäisi olla jotain mainintoja asiakkaittensa kirjoituksissa. Kreikkalaiset ja latinalaiset ovat, loppujen lopuksi, kirjoittaneet paljon etelä-arabialaisista, joiden kanssa he kävivät menneisyydessä suitsukekauppaa, tarjoten tietoja heidän kaupungeistaan, heimoistaan, politiikastaan ja karavaanikaupasta; ja 500-luvulla he vastaavasti kirjoittivat Etiopiasta ja Aduliksesta. Arabian poliittinen ja uskonnollinen merkitys 500-luvulla oli sellainen, että sen asioihin kiinnitettiin runsaasti huomiota; mutta Quraish-heimoa ja heidän kauppakeskustaan ei mainita missään, ei kreikaksi, latinaksi, syyriaksi, arameaksi, koptiksi tai miksikään kieleksi, jota käytettiin Arabian ulkopuolella ennen valloitussotia.»

Sana "Quraiš" Koraanissa

Sana "Quraiš" on niin sanottu hapax eli esiintyy Koraanissa vain kerran: "Quraišin yhteenliittymisen tähden, talvi- ja kesäkaravaaninsa tähden palvelkoot ihmiset tämän temppelin Herraa" (Koraani 106:1-3).[3] Muhammedista ja hänen Quraiš -heimostaan kertoi ensimmäisen kerran Ibn Hisham 800-luvun alussa tehdyssä elämäkerrassa, joka pohjautui 700-luvun puolivälissä tehtyyn, mutta kadonneeseen elämäkertaan.[4] Muhammedin heimon nimi oli saatu tästä Koraanin kohdasta, sillä se ei esiinny missään muualla.

Christoph Luxenberg katsoo, että Koraanin konsonanttikirjoituksella ilmaistu sana قريش on tulkittu virheellisesti, jos se ymmärretään erisnimeksi Quraiš. Sana vastaa morfologisesti syyro-aramean kielessä passiivin partisiipin monikon maskuliinia qarishe > qrishe (= kokoontuneet yhteen). Luxenbergn mukaan sana tarkoittaa liittolaisia (lat. foederati). Liittolaisjoukot (foederati) palvelivat Rooman sotajoukkojen apuvoimina.[5] Oikea arabialainen muoto olisi tällöin Qarish.[6] On arveltu, että Koraanin suurat 105 (Al-Fil) ja 106 (al-Quraiš) liittyvät yhteen ja kertovat Persian kuningas Khusrau II:n ja kapinakenraali Bahramin yhteenotosta.[7] Tällöin myös puhe liittolaisjoukoista sopii asiayhteyteen. Suuran 106 väärinluennan tuloksena liittolaisjoukoista tuli sana Quraiš, joka islamilaisessa kertomusperinteessä kehittyi Muhammedin heimoksi.[5][8]

Jo ennen Luxenbergia arabistit olivat tunnistaneet sanan quraysh tarkoittavan "yhteen kokoamista". He tulkitsivat perimätietoa siten, että Quraiš -heimo olisi saanut nimensä muistona siitä, että se "kokosi yhteen" kaikki pyhiinvaeltajat Mekkaan tai kokosi yhteen kaikki tavarat myytäväksi Mekassa.[9]

Katso myös

Lähteet
  • Christoph Luxenberg: The Syro-Aramaic reading of the Koran: a contribution to the decoding of the language of the Koran. Berliini: Hans Schiler, 2007. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Wolf, E. R: The social organization of Mecca and the origins of Islam. Southwestern Journal of Anthropology, 1951, 7. vsk, nro 4, s. 329–356. Artikkelin verkkoversio.

Viitteet
  1. Quraysh Encyclopaedia Britannica. Viitattu 10.4.2018.
  2. Patricia Crone: Meccan Trade and the rise of Islam, s. 134, 170. Gorgias Press, 1987.
  3. Koraani (suom. Jaakko Hämeen-Anttila). Basam Books, 1995.
  4. Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta (suom. Jaakko Hämeen-Anttila). Basam Books, 1999.
  5. Christoph Luxenberg: The Syro-aramaic Reading of the Koran. A Contribution of the Decoding of the Language of the Koran., s. 236–237. Hans Schiler, 2007.
  6. Christoph Luxenberg: The Syro-aramaic Reading of the Koran. A Contribution of the Decoding of the Language of the Koran., s. 236–237. Hans Schiler, 2007.
  7. Lamsiah, M.: The elephant story in the Quran. Myth, history, or both? Teoksessa: M. Gross ja K-H. Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion IV. Mohammed – Geschichte oder Mythos?, s. 817–849. Hans Schiler, 2017.
  8. Ohlig, K-H. & Puin, G.R. (toim): The Hidden Origins of Islam, s. 8. Prometheus Books (englanniksi), 2010. Teoksen verkkoversio.
  9. Wolf 1951, s. 331

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.