Kvinoa

Kvinoa eli kinua (Chenopodium quinoa) on eteläamerikkalainen hiilihydraattipitoinen ruokakasvi. Se ei ole heinäkasvi kuten viljat, mutta sitä käytetään ruoanvalmistuksessa viljojen tapaan. Sen lehtiä voidaan syödä lehtivihanneksen tapaan. Kvinoan tunnetuimpia sukulaisia ovat jauhosavikka, punajuuri ja pinaatti.

Kvinoa
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Revonhäntäkasvit Amaranthaceae
Alaheimo: Chenopodioideae
Suku: Savikat Chenopodium
Laji: quinoa
Kaksiosainen nimi

Chenopodium quinoa
Willd.

Katso myös

  Kvinoa Wikispeciesissä
  Kvinoa Commonsissa

Historia ja käyttö

Kvinoaa on viljelty Andeilla noin viisituhatta vuotta. Se oli inkojen tärkein viljelyskasvi. Ennen maissin yleistymistä sitä viljeltiin myös Pohjois-Amerikan puolella. Nykyään kvinoa kiinnostaa länsimaissa etenkin keliakiaa sairastavia, koska se on luontaisesti gluteeniton[1].

Kvinoan siemenet kypsyvät noin 15 minuutissa. Sitä käytetään riisin tapaan.

Ravintosisältö

Kvinoa sisältää kaikkia ihmisen tarvitsemia välttämättömiä aminohappoja oikeassa suhteessa, mikä on harvinaista kasvikunnan tuotteissa.[1] Kvinoassa on enemmän proteiinia kuin riisissä tai muissa viljoissa, ja se sisältää paljon ravintokuitua, fosforia, rautaa ja magnesiumia.

Ravintoarvoja per 100 g[2]
  Kvinoa, keitetty Riisi, keitetty Peruna, keitetty kuorineen
Vettä71 g68,6 g77,8 g
Proteiineja4,4 g2,38 g2,86 g
Rasvaa1,92 g0,21 g0,10 g
Hiilihydraatteja21,3 g28,59 g17,21 g
Kuituja2,8 g0,3 g3,3 g
Fosforia152 mg37 mg54 mg
Rautaa1,48 mg1,49 mg6,07 mg

Kasvu ja viljely

Suurimmat kvinoan tuottajat - 2005
(miljoonaa tonnia)
Peru27,0
Bolivia23,5
Ecuador0,7
Maailma yhteensä51,2

Kvinoa on yksivuotinen kasvi, joka saattaa kasvaa 2,5 m korkeaksi.[3] Lehdet ovat pitkulaiset, ja siemenet muodostavat rypäsmäisiä röyhyjä. Se viihtyy aurinkoisella kasvupaikalla, kuivassa maassa. Siemenen pinta on karvaan, lievästi myrkyllisen saponiinin peitossa, minkä takia siemenet on pestävä tai kuorittava ennen ruoaksi valmistamista. Aineen etuna on kuitenkin se, että esimerkiksi linnut jättävät sadon rauhaan. Saponiinipitoisuutta on yritetty jalostamalla alentaa, mutta saponiinittomat lajikkeet tulevat liian helposti lintujen syömiksi. Kvinoan lehdissä on oksaalihappoa.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) julkisti vuonna 2013, että MTT on 15 vuoden jalostuksella pystynyt tuottamaan vihdoin kvinoalajikkeen, joka kestää myös Suomen pohjoista ilmastoa.[4] Nykyään kotimaista kvinoaa saa tavallisista ruokakaupoista.

Lähteet

  1. Laura Hossi, Mikael Juntunen: Astronauttien superruoka sopeutui Suomen ilmastoon 6.9.2013. Yle uutiset. Viitattu 7.9.2013.
  2. Quinoa USDA. Arkistoitu 10.8.2014. Viitattu 7.9.2013.
  3. Itu Biodyn Oy: Quinoa itubiodyn.fi. Arkistoitu 17.11.2011. Viitattu 28.2.2010. (suomeksi)
  4. http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/kvinoa-jalostui-suomen-oloihin-1.46546 (Arkistoitu – Internet Archive)

    Aiheesta muualla

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.