Quillajaceae

Suopapuut ovat pieniä ainavihantia puita, joissa on sekundaarisen aineenvaihdunnan tuotteina muun muassa saponiineja. Nilassa on oksalaattikiteitä ja kasveissa limasoluja. Karvat ovat syylämäisiä. Lehdet sijaitsevat kierteisesti ja ovat tavallisesti hammaslaitaisia; ruodissa on korvakkeet. Kukinto on varsipäätteinen ja viuhkomainen. Kukassa on maljamainen pohjus ja huomiota herättävä keltainen mesiäiskehrä sen tai verhiön alaosassa. Terälehdet ovat kierteisiä ja lusikkamaisia (kynnellisiä). Heteistä viisi mesiäisen yläpuolella sijaitsevaa on verhovastaista ja viisi alapuolista terävastaista. Yhdislehtinen sikiäin koostuu viidestä emilehdestä, jotka ovat pitkittäisharjuisia; kussakin on useita siemenaiheita kahdessa rivissä. Luottipinta jatkuu alaspäin lyhyitä vartalon haaroja pitkin. Hedelmä on voimakkaan epäsymmetrisesti liuskainen, tuppilomainen, verhiön suojaama ja avautuu liuskojen sisä- ja ulkopinnalta. Siemenet ovat siivellisiä ja kovakuorisia.

Suopapuut ovat kotoisin Etelä-Amerikan lauhkeista osista.[1]

Suopapuiden suvussa on kolme lajia. Aikaisemmin ne on sisällytetty ruusukasveihin (Rosaceae).

Saponiinit saavat aikaan sen, että suopapuun (Quillaja saponaria) kaarna vaahtoutuu vedessä jauhettuna. Kuten monia muitakin saponiinipitoisia kasvinosia, suopapuun kuorta käytetään tekstiilien pesuaineena, mutta myös yskänlääkkeenä. Kuoresta saadaan myös tanniineja.[2]

• Kasvien maailma. Otavan iso kasvitietosanakirja. Osa 5. - Otava, Helsinki, 1981. ISBN 951-1-06363-4
• Stevens, P. F. (2001–). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, heinäkuu 2012 [and more or less continuously updated since]. http://www.mobot.org/MOBOT/research/APweb/.