Qatar

Qatarin valtio (arab. دولة قطر‎, Dawla Qaṭar) eli Qatar (arab. قطر‎, [ˈqɑtˤɑr]) on pääosin autiomaan peittämä emiirikunta Arabian niemimaan kaakkoisosassa. Qataria rajaavat Saudi-Arabia ja Persianlahti. Qatar on noin 3 miljoonan asukkaan öljyvaltio, ja se on pienuudestaan huolimatta yksi maailman rikkaimmista valtioista. CIA:n The World Factbookin mukaan Qatarilla oli vuonna 2020 maailman kuudenneksi suurin bruttokansantuote henkeä kohden.[4]

Qatarin valtio
دولة قطر
(Dawlat Qaṭar)
Qatarin lippu Qatarin vaakuna
lippu vaakuna

Qatarin sijainti
Qatarin sijainti
Valtiomuoto Islamilainen,[1] autoritaarinen, parlamentaarinen, puoliperustuslaillinen monarkia[2][3]
Emiiri Tamim bin Hamad Al Thani
Pääministeri Khalid bin Khalifa bin Abdul Aziz Al Thani
Pääkaupunki Doha
25°18′N 51°31′E
Pinta-ala
– yhteensä 11 586 km²[4] (sijalla 165)
– josta sisävesiä ei merkittävästi
Väkiluku (2022) 3 020 080[5] (sijalla 159)
– väestötiheys 260 as. / km²
– väestönkasvu 1,2 % [6] (2020)
Viralliset kielet arabian kieli
Valuutta Qatarin rial (QAR)
BKT (2018)
– yhteensä 188,3 mrd. Yhdysvaltain dollaria [7]  (sijalla 56)
– per asukas 67 818 USD [7]
HDI (2019) 0,848 [8] (sijalla 45)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 0,2 % [4]
– teollisuus 50,3 % [4]
– palvelut 49,5 % [4]
Aikavyöhyke UTC+3
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
 – Yhdistyneestä kuningaskunnasta
3. syyskuuta 1971
Lyhenne QA
– ajoneuvot: QA
– lentokoneet: A7
Kansainvälinen
suuntanumero		 +974
Tunnuslause –
Kansallislaulu ”Al-Salam al-amiri”

Qatarin pinta-ala on noin 11 586 neliökilometriä ja pääkaupunki Doha.[4] Maassa sijaitsee suuri Yhdysvaltojen ilmavoimien tukikohta.[9][10]

Qatarin äkkirikastuminen öljytulojen ansiosta on tehnyt maan taloudesta hyvin haavoittuvan ja niinpä maa on pyrkinyt viime vuosikymmenien aikana monipuolistamaan elinkeinorakennettaan. Muun muassa maataloutta on tehostettu rakentamalla kastelujärjestelmiä ja uuden teollisuuden sijoittumista maahan on tuettu.[11]

Qatar on usein toiminut välittäjänä Persianlahden alueen valtioiden keskinäisissä kiistoissa. Islamilaisissa maissa vaikutusvaltainen uutiskanava Al-Jazeera toimii Qatarista käsin.[12]

Qatarin kansallisen lentoyhtiön Qatar Airwaysin hallinnoima Dohan Hamadin kansainvälinen lentoasema on kehittynyt merkittäväksi kansainvälisen lentoliikenteen solmukohdaksi (megahub).[13]

Maantiede

Qatarin niemimaa työntyy Saudi-Arabiasta Persianlahteen. Niemimaa on noin 160 kilometriä pitkä ja 80 kilometriä leveä.[14] Valtion pinta-ala on 11 586 neliökilometriä.[4] Qatarin rajoista sovittiin vasta vuonna 2001, jolloin Kansainvälinen tuomioistuin päätti, että Hawarsaaret kuuluvat Bahrainille ja Janansaari Qatarille. Samana vuonna Qatar sopi rajastaan myös Saudi-Arabian kanssa.[14] Qatarin suurin kaupunki ja pääkaupunki on Doha.[4]

Suurin osa Qatarista on matalaa hiekan peittämää tasankoa.[15] Läntisellä ja pohjoisella rannikolla on noin 40 metriä korkeita kukkuloita ja maan keskiosissa on kalkkikivitasanko. Sen korkein kohta on 103 metriä korkea Qurain Abu al-Baul. Qatarin etelä- ja kaakkoisosien huomattavimmat luonnonmuodostumat ovat hiekkadyynit ja suolatasangot sabkhat. Pysyviä vesistöjä maassa ei ole.

Qatarin ilmasto on toukokuusta syyskuuhun kuuma ja sateeton, muuna aikana saadaan satunnaisia sadekuuroja. Kesän päivälämpötilat käyvät lähellä 40 astetta, talvellakin yli 20 asteessa. Rannikolla suurempi kosteus lisää kesäpäivien tukaluutta.[15]

Dohan ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 21,7 23,0 26,8 31,9 38,2 41,2 41,5 40,7 38,6 35,2 29,5 24,1 ka. 32,7
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) 12,8 13,7 16,7 20,6 25,0 27,7 29,1 28,9 26,5 23,4 19,5 15,0 ka. 21,6
Sademäärä (mm) 13,2 17,1 16,1 8,7 3,6 0 0 0 0 1,1 3,3 12,1 Σ 75,2
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
21,7
12,8
23,0
13,7
26,8
16,7
31,9
20,6
38,2
25,0
41,2
27,7
41,5
29,1
40,7
28,9
38,6
26,5
35,2
23,4
29,5
19,5
24,1
15,0
S
a
d
a
n
t
a		 13,2
17,1
16,1
8,7
3,6
0
0
0
0
1,1
3,3
12,1


Lähde: WMO[16]
Qatarin kartta
Qatar satelliittikuvassa tammikuussa 2003

Qatarissa elää harvoja eläin- ja kasvilajeja. Maan kansalliseläin on valkobeisa. Aavikolla elää lähinnä niveljalkaisia, kuten hämähäkkejä, tuhatjalkaisia ja skorpioneja. Siellä on tavattu myös kilpikonnia, käärmeitä ja liskoja. Talvella Qatariin tulee muuttolintuja.[17]

Arabianlahden rannikoilla ja rantavesissä on monenlaista elämää. Merinisäkkäistä alueella tavataan dugongeita ja delfiineitä. Vuorovesirannikoilla näkee usein nilviäisiä. Flamingot ja muut kahlaajat levähtävät vuorovesilammikoilla ja laguuneissa.[17]

Historia

Qatarin historiasta ennen 1700-lukua tiedetään vain vähän. Siellä on asunut lähinnä beduiinipaimentolaisia, ja alueella on ollut vain muutama kalastajakylä. Kuwaitista Qatariin alkoi vuonna 1766 muuttaa asukkaita, joista merkittävimmät kuuluivat Khalifan sukuun. Heidän perustamasta Zubarahista kasvoi helmenkalastuksen ja kaupan keskus. Khalifat siirtyivät kuitenkin Qatarista Bahrainiin, missä heistä tuli hallitsijasuku.[18]

Britit kiinnostuivat Qatarista, kun Bahrainin Khalifat ja paikalliset asukkaat ajautuivat sotatilaan, missä muun muassa Doha tuhoutui. Britannia oli pitänyt Qataria Bahrainin alusmaana, mutta vuonna 1868 Britannia teki erillisen sopimuksen Muhammad ibn Thanin kanssa. Osmanien valtakunta hallitsi Qataria vuodesta 1871 vuoteen 1913.[18] Osmanien lähdettyä britit tunnustivat maan hallitsijaksi šeikki Abdullah bin Jassim Al Thanin. Sopimus oli samantyylinen kuin muilla Persianlahden valtioilla; ne lupasivat olla liittoutumatta brittien vihollisten kanssa, ja Britannia tuki niiden ulkopolitiikkaa ja puolustusta. Vuonna 1934 sopimus tiivisti suhdetta varsinaiseksi protektoraatiksi.[19]

Qatarista löydettiin öljyä vuonna 1939. Tuotanto oli varsin pientä vuoteen 1949.[18] Öljytulojen ansiosta maata alettiin modernisoida 1950-luvulla.[20] Öljynporausoikeudet oli vuonna 1935 myönnetty 75 vuodeksi Qatar Petroleum Companylle, jonka omistivat britit, hollantilaiset, ranskalaiset ja yhdysvaltalaiset tahot.[21]

Doha

Itsenäisyys

Britannia julkisti vuonna 1968 suunnitelmansa vetäytyä Persianlahdelta. Qatar itsenäistyi 3. syyskuuta 1971 neuvoteltuaan ensin läheisten emiirikuntien, nykyisten Bahrainin ja Arabiemiirikuntien kanssa. Toisin kuin monet muut alueen emiirikunnat, se päätti olla liittymättä Saudi-Arabiaan tai Arabiemiraatteihin.[19] Qatar liittyi vielä vuoden 1971 aikana Arabiliittoon ja Yhdistyneisiin kansakuntiin. Persianlahden arabimaiden yhteistyöneuvostoa Qatar oli perustamassa vuonna 1981. Kuuden valtion liiton tarkoituksena oli vahvistaa turvallisuutta Iranin vallankumouksen ja Irakin–Iranin sodan aiheuttamien uhkien takia.[18]

Maassa on ollut vallankaappauksia ja vastavallankaappausyrityksiä perheenjäsenten kesken vuosina 1972, 1995 ja 1996. Valta on kuitenkin pysynyt Al Thanin suvun käsissä. Vuonna 1995 valtaan tullut emiiri šeikki Hamad bin Khalifa muutti hallintoa demokraattisemmaksi. Uusi perustuslaki tuli voimaan 2005.[19] Qatar antoi 1990-luvulla Yhdysvaltain käyttää maata sotilastukikohtanaan, ja Yhdysvaltain läsnäolo on sittemmin virallistettu.[18]

Jännitteet Qatarin ja muiden arabimaiden välillä nousivat pinnalle sen jälkeen, kun Egyptin armeija syrjäytti heinäkuussa 2013 vaaleilla valitun, Muslimiveljeskuntaan kuuluneen presidentin Mohammed Mursin. Qatarin väitettiin tukeneen Mursia sekä libanonilaista Hizbollah-järjestöä, jota monet arabimaat ovat pitäneet terrorijärjestönä. Maaliskuussa 2014 Saudi-Arabia, Arabiemiraatit ja Bahrain kutsuivat suurlähettiläänsä kotiin Qatarista.[12]

Arabimaiden saarto

Kesäkuun alussa 2017 Saudi-Arabia, Bahrain, Arabiemiraatit, Jemen, Egypti ja Libya – tosiasiassa toinen Libyan keskenään taistelevista hallituksista – katkaisivat diplomaattisuhteensa Qatariin, ja näissä maissa olleet Qatarin kansalaiset määrättiin poistumaan kahden viikon kuluessa. Lisäksi Saudi-Arabia sulki Qatarin vastaisen rajansa. Saudi-Arabian valtiollinen uutistoimisto syytti Qataria muiden muassa Isis- ja Al-Qaida-terroriverkostojen sekä Muslimiveljeskunnan tukemisesta ja niiden propagandan levittämisestä. Qatarin emiirin kerrottiin arvostelleen Saudi-Arabiaa ja sanoneen, että arabien vihamielisyyteen Irania kohtaan ei ollut perusteita.[12] The Economistin mukaan Al Thanin suku tavoittelee mahtiasemaa tarjoamalla turvapaikan Muslimiveljeskunnalle, Hamasin äskeiselle johtajalle ja monelle Taliban-johtajalle. Qatarin Al-Jazeera televisiokanava tarjoaa äänen muiden arabimaiden toisinajattelijoille ja kansan tyytymättömyydelle ja on ylistänyt islamistiehdokkaita vaaleissa. Qatar on rahoittanut islamistien vaalikampanjoita ja valtaan päässeiden islamistien hallintoa. Nämä seikat ovat ärsyttäneet muita arabimaita, samoin Qatarin läheiset välit Iraniin.[22]

Qatarin diplomaattikriisi sovittiin 5. tammikuuta 2021, jolloin kuusi Persianlahden yhteistyöneuvoston jäsentä tekivät sopimuksen. Vaikka Saudi-Arabian toteuttama saarto heikensikin Qatarin taloutta, maa selviytyi tilanteesta varsin hyvin ja pystyi saarron aikana muun muassa keskittymään talouden monipuolistamiseen ja omavaraisuuden kehittämiseen.[23]

Politiikka

Poliittinen järjestelmä

Qatar on perustuslaillinen emiirikunta, jota hallitsee Al Thanin suku, jonka jäsenillä on käytännössä kaikki merkittävimmät hallinnolliset tehtävät. Suku on kuitenkin laaja ja hajanainen.[24] Emiiriksi nousi vuonna 2013 Tamim bin Hamad Al Thani, kun hänen isänsä Hamad ibn Khalifa al-Thani luopui vallasta.[25] Tamim antoi heinäkuussa 2021 parlamentille hieman valtaa, sillä se sai mahdollisuuden ehdottaa lakeja sekä hyväksyä tai hylätä valtionbudjetin.[26]

Qatarin vuoden 2003 perustuslaki määrittelee maahan 45-jäsenisen parlamentin, jonka jäsenistä 30 valitaan vaaleilla ja emiiri täyttää loput 15 paikkaa. Parlamenttivaaleja siirrettiin moneen kertaan, mutta ne järjestettiin ensimmäisen kerran vasta lokakuussa 2021. Tamim oli antanut vaaleihin äänioikeuden vain niille qatarilaisille, joiden suku oli asettunut alueelle ennen vuonna 1930.[26] Emiiri oli aiemmin päättänyt vaalien sijaan itse kaikki edustajat.[27] Vuodesta 1999 alkaen maahan on valittu 29-jäseninen Kuntien keskusneuvosto, jolla on aluehallinnon asioissa neuvoa antava rooli.[28]

Qatarissa ei ole puolueita.[29] Vaaleissa kaikkien ehdokkaiden tulee olla itsenäisiä ehdokkaita. Poliittinen kenttä on hyvin rajattua, eikä esimerkiksi Al Thanin suvun ulkomailla asuvalla oppositiolla ole Qatarissa juurikaan kannatusta.[26]

Ulko- ja puolustuspolitiikka

Qatar on pyrkinyt historiansa aikana tasapainottelemaan Saudi-Arabian ja Iranin välisessä valtapelissä. Maa suostui kuitenkin vuonna 2016 vetämään suurlähettiläänsä pois Teheranista, mutta samaan aikaan pitää silti Irania tärkeänä talous- ja turvallisuusliittolaisena.[30] Kesäkuun 5. päivänä vuonna 2017 Saudi-Arabian johtama liittouma katkaisi siteet Qatarin kanssa syyttämällä maata terrorismin tukemisesta Iranissa. Liittoumaan kuuluu Saudi-Arabian lisäksi Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Bahrain ja Egypti.[31] Tämän jälkeen Qatar palautti diplomaattiset suhteet Iraniin, ja maat solmivat kauppasopimuksen.[30]

Maan puolustusministerin Mohammed bin Abdulrahman Al-Thanin mukaan Qatarin tavoitteena on hakeutua puolustusliitto Naton jäseneksi. Maa on jo nyt sotilasliiton liittolainen. Qatarissa sijaitsee Yhdysvaltain ja Britannian lentotukikohta.[31]

Oikeuslaitos

Qatarin oikeuslaitos on nimellisesti itsenäinen, mutta emiiri nimittää tuomarit. Tuomareiden kausi on kolmivuotinen, eikä kausien määrää ole rajattu. Monet tuomareista on ulkomaalaisia, joten heidän asemansa riippuu käytännössä suoraan hallituksesta. Qatarissa on myös šaria-tuomioistuimia, jotka käsittelevät muslimien perheoikeutta.[27]

Ihmisoikeudet ja vapaudet

Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan Qatar ei ole vapaa maa.[26] Qatar tunnetaan kansainvälisesti suhteellisen vapaasti toimivasta Al Jazeera -kanavasta, mutta samaan aikaan paikallinen media on huomattavasti vähemmän itsenäistä. Yhdistymis- ja kokoontumisvapaudet ovat rajattuja, sillä sisäministeriön pitää hyväksyä jokainen julkinen mielenilmaisu.[32]

Amnesty International on syyttänyt Qataria lukuisista ihmisoikeusrikkomuksista.[33][34] Qatarilaisilla on perustuslain mukaan kansalaisoikeudet, mutta maa rikkoo erityisesti siirtotyöläisten ihmisoikeuksia. Ulkomaalaiset kotiapulaiset ja muut siirtotyöläiset muodostavat yli 90 % Qatarin työvoimasta.[35] Siirtotyöläiset elävät orjuuden kaltaisissa olosuhteissa. He eivät saa poistua maasta ilman työnantajansa lupaa, heille ei myönnetä sairasvakuutusta, palkkoja jätetään maksamatta ja työturvallisuus on lähes olematon, mikä johtaa työtapaturmakuolemiin.[36] Monet ovat joutuneet järjestelmällisen kaltoinkohtelun ja pakkotyön uhreiksi. Syksyllä 2020 Amnesty paljasti, että siirtotyöläiskotiapulaiset työskentelivät keskimäärin 16 tuntia päivässä, eikä osalla ollut ollut yhtäkään vapaapäivää työsuhteensa aikana.[37] Niin sanotun kafala-järjestelmän mukaan siirtotyöläiset ovat käytännössä täysin työnantajan armoilla. Qatarin kansalaiset saavat liikkua vapaasti, mutta siirtotyöläisillä ei tätä vapautta ole.[26] Qatar on kansainvälisen painostuksen takia hitaasti kehittänyt siirtotyöläisten olosuhteita.[38] Vuonna 2020 poistettiin vaatimus saada työnantajalta lupa vaihtaa työpaikkaa ja nostettiin minimipalkkaa.[39]

Homoseksuaalisuudesta saattaa saada jopa seitsemän vuoden vankilatuomion.[33]

Naiset eivät ole täysivaltaisia kansalaisia, vaan tarvitsevat moniin asioihin miespuolisen huoltajansa suostumuksen. Naisten on vaikea saada avioeroa, eivätkä eronneet naiset saa olla lastensa huoltajia.[33]

Kunnat

Qatar on jaettu seitsemään kuntaan (arabiaksi baladiyya).[40] Vuosina 1997–2004 kuntia oli kymmenen, mutta vuonna 2004 muodostettiin yksi uusi (Al Dayyan) ja kolme vanhaa liitettiin toisiin.[41]

Qatarin kunnat
1.al-Šamal
2.al-Khawr
3.Umm Salal
4.al-Dayyan
5.al-Rayyan
6.al-Dauha (Doha)
7.al-Wakra

Talous

Qatar on maailman rikkaimpia valtioita, ja sen inhimillisen kehityksen indeksi on hyvin korkea.[42] Sen vauraus perustuu erityisesti maakaasu- ja maaöljyvaroihin.[43] Suuri osa Qatarin kansallisvarallisuudesta on hallitsevan suvun käsissä.[44] Ennen öljyvarojen löytymistä Qatarin talous perustui kalastukseen ja helmenkalastukseen. Japanilaisten tuotua markkinoille viljellyt helmet vuodesta 1916 alkaen, Qatarin helmenkalastustulot alkoivat ehtyä.[45]

Qatar on maailman suurin nesteytetyn maakaasun viejä, ja sen maakaasuvarannot on arvioitu maailman kolmanneksi suurimmaksi. Vuonna 2017 se kuljetti 81 miljoonaa tonnia nesteytettyä maakaasua. Samana vuonna se vei 600 000 barrelia päivässä.[46][43] Joulukuussa 2018 Qatar ilmoitti eroavansa öljynviejämaiden järjestöstä OPECista vuoden 2019 alussa. Maa oli ollut järjestön jäsen vuodesta 1961. Qatar perusteli päätöstä keskittymisellään jatkossa sille tärkeämmän maakaasun hyödyntämiseen.[47]

Qatar yrittää varautua öljy- ja kaasuvarojen ehtymisen jälkeiseen aikaan aktivoimalla yksityistä sektoria ja kehittämällä tietoteollisuutta. Erityinen Tiede- ja teknologiapuisto on vuodesta 2004 alkaen yrittänyt houkutella ulkomaisia teknologiayrityksiä maahan.[48] Maanviljelyäkin on pyritty kehittämään, mutta hedelmällisen maan ja vedenpuute aiheuttavat sille rajoituksia. Puhdistetun viemäriveden ja suolanpoistolla kerätyn meriveden käyttö keinokastelussa on auttanut hedelmien viljelyssä.[49]

Qatarilaiset naiset työskentelevät useammin valtionhallinnossa kuin yksityisellä sektorilla. Palveluammateissa kuten kotiapulaisina on ulkomaalaisia naisia.[50] Ulkomaalaiset kotiapulaiset ja muut siirtotyöläiset muodostavat yli 90 % Qatarin työvoimasta.[35]

Liikenne

Qatarissa on kuusi lentokenttää.[4] Dohan kansainvälinen lentoasema suljettiin vuonna 2014, kun sen korvasi Hamadin kansainvälinen lentoasema, josta on tullut erittäin merkittävä lentoliikenteen solmukohta. Hamadin lentoaseman puitteet ovat modernit ja ensiluokkaiset ja se on suunniteltu 30 miljoonaa vuosittaista matkustajaa varten. Vuonna 2016 lentoasema palveli yli 37 miljoonaa matkustajaa. Hamadin kansainvälinen lentoasema on Qatarin kansallisen lentoyhtiön Qatar Airwaysin kotikenttä ja lentoyhtiö myös hallinnoi lentoasemaa, jonka lennoista se operoi noin 80 prosenttia. Hamadin lentoasema on noin 4 kilometrin päässä Dohan kaupungin keskustasta ja sinne on suora metroyhteys.[51]

Suurimmat merisatamat ovat Doha, Musay'id ja Ra's Laffan. Kauppalaivastoon kuuluu 129 alusta.[4]

Väestö

Qatarin tilastokeskuksen mukaan lokakuussa 2022 maassa asui 3 020 080 asukasta.[5] Vuoden 2015 tilastojen mukaan asukkaista vain 11,6 prosenttia oli Qatarin kansalaisia ja loput 88,4 prosenttia ulkomaalaisia.[52] Intialaisia Qatarissa asui vuoden 2019 raportin mukaan noin 700 000. Seuraavaksi suurimmat ulkomaalaisryhmät ovat bangladeshilaiset (400 000), nepalilaiset (400 000) ja egyptiläiset (300 000).[53]

Maan väestöstä suurin osa on ulkomaalaisia työntekijöitä tilapäisillä viisumeilla.[36] He eivät saa maan kansalaisuutta.[36] Siirtotyöläisten suuren määrän takia Qatarin väestön rakenne on melko poikkeuksellinen. Siirtotyöläisistä selvästi suurin osa on miehiä, ja vuonna 2022 koko väestöstä 72 % oli miehiä[5]. Työikäisiä on myös paljon, ja yli 70 prosenttia asukkaista on 15–44-vuotiaita. Vuonna 2020 väestön mediaani-ikä oli 31,9 vuotta[6]. Qatarin syntyvyys- ja kuolleisuusaste ovat matalia, ja luonnollinen lisääntyneisyys on maailman keskiarvoa pienempi. Asukasluku kuitenkin kasvaa selvästi, sillä nettomuuttoaste on yksi maailman suurimpia. Elinajanodote on miehille 77 ja naisille 81 vuotta.[52] Monet miessiirtotyöläiset tulevat maahan ilman perhettään. He eivät yleensä opettele arabiaa, joten heidän kanssaan toimitaan englanniksi.[50]

Qatarin virallinen kieli on arabia. Englantia, farsia ja urdua puhutaan laajasti.[50] Islam on Qatarin valtauskonto. Vuoden 2020 arvion mukaan noin 65,2 prosenttia maan väestöstä oli muslimeja, 15,9 prosenttia hinduja, 13,7 prosenttia kristittyjä, 3,8 prosenttia buddhalaisia ja loput muita uskontovähemmistöjä.[4] Hallitseva suku samoin kuin monet muut qatarilaiset ovat sunnimuslimeita, monet heistä wahhabiitteja. Šiialaisvähemmistö on myös merkittävän kokoinen.[50]

Qatarilaiset asuvat pääosin kaupungeissa, ja alle prosentti väestöstä asuu maaseudulla. Pääkaupungissa Dohassa asuu noin puolet asukkaista, ja toiseksi suurin asutuskeskus on Dohasta länteen sijaitseva Al-Rayyan.[52] Perinteisesti qatarilaiset on voitu jakaa kolmeen ryhmään, beduiineihin, hadareihin ja abdeihin, joilla on kuitenkin kaikilla yhteinen qatarilainen kansallistunne. Beduiinit ovat aavikon paimentolaisten jälkeläisiä. Hadarit ovat kaupunkilaisia, ja vaikka osalla heistä on beduiiniesi-isiä, monien suku on muuttanut nykyisistä Iranista, Pakistanista ja Intiasta. Alabdit eli abdit ovat Itä-Afrikasta tuotujen orjien jälkeläisiä.[50]

Koulutus

Koulutus on ilmaista yliopistotasolle asti. Tytöille ja pojille on erilliset koulut. Julkisia kouluja on ollut 1950-luvulta asti, ja pian itsenäistymisen jälkeen vuonna 1973 perustettiin opettajaseminaari. Sitä laajennettiin Qatarin yliopistoksi vuonna 1977. Ne, jotka jatkavat opintojaan ulkomailla, voivat hakea opintokulujaan varten stipendejä.[50] Qatarista on yritetty luoda myös kansainvälistä koulutuskeskusta, mitä varten Dohan laitamille on rakennettu Education City, jossa on useiden yliopistojen tiloja. Siellä on muun muassa monien yhdysvaltalaisten yliopistojen haaroja.[24]

Kulttuuri

Perinteet ja tavat
Khalifa International Stadium

Qatar on konservatiivinen maa, vaikka wahhabilaisuuden tulkinta on lievempi kuin Saudi-Arabiassa. Naiset saavat äänestää ja ajaa autoa, mutta kodin ulkopuolella työskentely vaatii perheen miesten suostumuksen.[54] Raiskatuksi tulleita naisia, myös turisteja, on tuomittu vankilaan katsottuina syyllisiksi avioliiton ulkopuoliseen seksiin.[55]

Qatarilaisten joukossa on sekä konservatiivisia sukuja, joiden naiset käyttävät kasvot peittävää huivia, että liberaalimpia sukuja, joiden naiset peittävät vain hiuksensa.[54] Konservatiivisten sukujen naiset käyttävät myös kokopitkää abayaa, kun taas joillain naisilla on länsimaisten asusteiden lisäksi vain hijab. Miehet ovat pukeutuneet perinteisesti valkoiseen pitkään thawbiin ja keffiyeh-huiviin.[56]

Qatarissa sovelletaan šaria-lakia, mutta esimerkiksi amputaatioita ei käytetä rangaistuksena.[54] Kuolemanrangaistus on käytössä, ja sen voi saada esimerkiksi huumeiden käytöstä. Homoseksuaalisuutta pidetään rangaistavana rikoksena.[57]

Useimmat avioliitot ovat järjestettyjä. Moniavioisuus on sallittua miehille, mutta ei naisille. Se on yleistä johtavan suvun keskuudessa, mutta vähenemässä muualla yhteiskunnassa. Vaimo voi nykyisin ottaa avioeron, jos hänen miehensä hankkii toisen vaimon. Tällöin pienten lasten huoltajuus menee šarian mukaisesti naisille, siirtyen teini-iässä isälle.[50]

Qatarilaista perinneruokaa on machbous, eräänlainen mausteinen kuiva risotto, jossa on lihaa tai kalaa. Paikallisia ruoka-aineita ovat taatelit ja monenlaiset merenelävät. Vierastyöläiset ovat tuoneet vaikutteita maailman eri keittiöistä. Islaminuskon takia porsaanlihaa tai alkoholia ei tarjota julkisesti.[50]

Media

Qatarilainen Al Jazeera -televisioyhtiö on tunnettu ympäri maailmaa, ja se on yksi Lähi-idän tärkeimmistä televisioasemista. Se perustettiin vuonna 1996, ja se tuli kansainvälisesti tunnetuksi vuonna 2001, kun se esitti useita islamistijohtaja Osama bin Ladenin haastatteluita ja puheita.[56]

Al Jazeera käsittelee rohkeasti monia aiheita, mutta toisaalta se harrastaa silti huomattavaa itsesensuuria qatarilaisista asioista raportoidessaan. Toimittajat ilman rajoja -järjestön mukaan se ei kritisoi hallitsijasukua, hallintoa eikä islamia. Qatarin merkittävimmät paikalliset toimijat ovat suoraan hallitsijasuvun alaisuudessa. Arabiankielisiä sanomalehtiä ovat muun muassa Al-Watan, Al Sharq ja Al Raya. Näillä on myös englanninkielisiä sisarlehtiä. Valtion omistamia televisio- ja radioyrityksiä ovat Qatar Television ja Qatar Media Corporation.[58]

Urheilu

Qatarilaisiin perinteisiin urheilulajeihin on kuulunut Arabian aavikkoympäristöille yleisiä lajeja, kuten arabialainen hevosurheilu, kamelikilpailut ja haukkametsästys. Länsimaisia urheilulajeja harjoittavat usein erityisesti ulkomailta maahan muuttaneet.[56]

Qatar on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1984. Sen joukkueeseen on kuulunut 10–28 urheilijaa, joiden joukossa oli ensimmäisen kerran naisia Lontoossa 2012. Maa on saanut neljä pronssimitalia: Mohamed Sulaiman vuonna 1992 miesten 1500 metrillä, Said Saif Asaad vuonna 2000 painonnostossa[59] sekä Nasser Al-Attiyah skeetammunnassa ja Mutaz Essa Barshim korkeushypyssä vuonna 2012.[60]

Qatarin jalkapallomaajoukkue osallistui ensimmäistä kertaa MM-kilpailujen lopputurnaukseen vuonna 2022. Olympiakisojen jalkapalloturnauksessa se on esiintynyt kaksi kertaa: vuosina 1984 ja 1992. Lokakuussa 2010 se oli FIFA:n rankingissa sijalla 109. Maassa on 16 jalkapalloseuraa, joissa pelaa 6 556 rekisteröityä pelaajaa.[61]

Qatarin pääkaupunki Doha järjesti vuoden 2019 yleisurheilun MM-kilpailut.[62] Qatar sai järjestettäväkseen vuoden 2022 jalkapallon MM-kisat 2. joulukuuta 2010 järjestetyssä tilaisuudessa.[63] Kisojen järjestelyjä on kritisoitu paljon. Esimerkiksi presidentti Sauli Niinistö totesi, että Qatarin kohdalla on tehty melko luonnottomia ratkaisuja, kuten rakennettu stadioneita aavikolle. "Mutta ennen kaikkea se tapa, jolla ne on tehty ja jolla vierastyöläisiä on kohdeltu, on karu."[64]

Lähteet
  • BTI 2018 Country Report — Qatar (PDF) 2018. Gütersloh: Bertelsmann Stiftung. Arkistoitu 30.9.2019. Viitattu 30.9.2019. (englanniksi)
  • Crystal, Jill Ann & Anthony, John Duke: Qatar Encyclopædia Britannica. 23.9.2019. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 28.9.2019. (englanniksi)

Viitteet
  1. https://www.gov.uk/foreign-travel-advice/qatar/local-laws-and-customs
  2. https://www.nbcnews.com/think/opinion/2022-world-cup-qatar-time-fifa-came-arab-world-rcna57749
  3. https://mepei.com/political-stability-the-mysterious-case-of-qatar/
  4. Qatar The World Factbook. Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  5. Monthly Figures on Total Population Planning and Statistics Authority. Viitattu 26.11.2022. (englanniksi)
  6. Qatar in Figures 2021 (PDF) (s. 18) Planning and Statistics Authority. Viitattu 26.11.2022. (englanniksi)
  7. Report for Selected Countries and Subjects World Economic Outlook Database. 10/2018. International Monetary Fund. Viitattu 30.9.2019. (englanniksi)
  8. Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  9. War in Iraq: Al-Udeid Air Base CNN. Viitattu 21.3.2019.
  10. US signs MoU with Qatar to expand support at Al Udeid Air Base Air Force Technology. 17.1.2019. Viitattu 21.3.2019.
  11. Kimmo Kiljunen: Valtiot ja liput, s. 349–351. Helsinki: Otava, 2002.
  12. Ilkka Timonen: Qatar silmätikuksi Persianlahdella. Aamulehti 6. kesäkuuta 2017, s. A20. Alma Media Finland.
  13. Qatar Airways Cargo - Doha Hub www.qrcargo.com. Viitattu 24.3.2020.
  14. Crystal & Anthony: Qatar: Land Encyclopædia Britannica. Viitattu 28.9.2019. (englanniksi)
  15. Country Guide – Qatar BBC Weather. Arkistoitu 28.11.2005. Viitattu 25.6.2020. (englanniksi)
  16. Doha Climatological Information World Meteorological Organization. Viitattu 5.12.2010 (englanniksi)
  17. Wildlife in Qatar. Middle East Hub. Arkistoitu 28.1.2012. Viitattu 25.6.2020. (englanniksi)
  18. Crystal & Anthony: Qatar: History Encyclopædia Britannica. Viitattu 28.9.2019. (englanniksi)
  19. Background Note Qatar (US Department of State) 7.3.2011. US Department of State. Arkistoitu 15.4.2015. Viitattu 11.1.2015. (englanniksi)
  20. Qatar profile – Timeline BBC News. 3.12.2018. Viitattu 25.6.2020. (englanniksi)
  21. Qatar History Welcome Qatar. Viitattu 6.3.2017. (englanniksi)
  22. Saudi Arabia cuts off Qatar The Economist. 10.6.2017.
  23. BTI 2022 Country Report — Qatar, s. 3.
  24. Crystal & Anthony: Qatar: Government And Society Encyclopædia Britannica. Viitattu 30.9.2019. (englanniksi)
  25. Qatar Freedom in the World 2019. Freedom House. Arkistoitu 30.9.2019. Viitattu 30.9.2019. (englanniksi)
  26. Qatar: Freedom in the World 2022 Country Report Freedom House. Viitattu 9.11.2022. (englanniksi)
  27. BTI 2022 Country Report — Qatar, s. 11.
  28. Next Qatar council member elections to be held in May 2015 29.9.2014. Doha News. Viitattu 30.9.2019. (englanniksi)
  29. BTI 2022 Country Report — Qatar, s. 14.
  30. Abdullah Baabood: Qatar, Kuwait, And Oman European Council on Foreign Relations. Viitattu 19.11.2022. (englanniksi)
  31. Qatar haluaa liittyä sotilasliitto Natoon Yle Uutiset. Viitattu 6.6.2018.
  32. BTI 2022 Country Report — Qatar, s. 10.
  33. Qatar 2021 Amnesty International. Viitattu 16.7.2022.
  34. Puistattavia paljastuksia MM-kisaisäntä Qatarista – Amnestyn selvitys kertoo mielivaltaisista keinoista MTV Uutiset. 7.4.2022.
  35. Laakso, Teija: Amnesty: Qatar ei ole parantanut työntekijöiden oikeuksia Maailma.net. 26.5.2015. Viitattu 11.6.2016.
  36. Siirtotyö vie tuhat nuorta Nepalista joka päivä Namaste, Nepal!. Viitattu 11.6.2016.
  37. Qatarin siirtotyöläisten ahdinko Amnesty International. Viitattu 16.7.2022.
  38. BTI 2022 Country Report — Qatar, s. 12.
  39. BTI 2022 Country Report — Qatar, s. 13.
  40. Muncipalities Ministry of Muncipality & Urban Planning. Viitattu 14.11.2010. (englanniksi)
  41. Municipalities of Qatar Statoids
  42. BTI 2018 Country Report — Qatar, s. 16.
  43. Economics in Qatar US-Qatar Business Council. Viitattu 30.9.2019. (englanniksi)
  44. Kiljunen 2002, s. 350.
  45. Pearl Diving in Qatar Qatar International Adventures. Viitattu 6.3.2017.
  46. Smith, Matt: How is Qatar coping with its economic embargo? 10.1.2019. BBC. Viitattu 30.9.2019. (englanniksi)
  47. Qatar eroaa öljyntuottajien Opec-järjestöstä. Aamulehti 4. joulukuuta 2018, s. A19. Alma Media.
  48. Exploring the future – The Qatar Science and Technology Park RasGas Magazine. Arkistoitu 19.12.2010. Viitattu 25.6.2020. (englanniksi)
  49. Crystal & Anthony: Qatar: Economy Encyclopædia Britannica. Viitattu 30.9.2019. (englanniksi)
  50. Sharon Nagy: Qatar Countries and Their Cultures. Viitattu 14.11.2010. (englanniksi)
  51. Doha Airport - Hamad www.doha-airport.com. Viitattu 23.3.2020.
  52. Crystal & Anthony: Qatar: People Encyclopædia Britannica. Viitattu 26.11.2022. (englanniksi)
  53. Population of Qatar by nationality - 2019 report 15.8.2019. Priya DSouza Communications. Viitattu 1.10.2019. (englanniksi)
  54. Wahabbism in Qatar Qatar Visitor
  55. Hollantilaisnainen huumattiin ja raiskattiin Qatarissa – pidätettiin aviorikoksesta Yle Uutiset. Viitattu 11.6.2016.
  56. Crystal & Anthony: Qatar: Cultural life Encyclopædia Britannica. Viitattu 20.11.2022. (englanniksi)
  57. Qatar: matkustustiedote - Ulkoasiainministeriö: Matkustaminen ja maat: Matkustustiedotteet formin.fi. Viitattu 11.6.2016.
  58. Qatar profile - Media BBC News. 25.2.2019. BBC. Viitattu 20.11.2022. (englanniksi)
  59. Qatar in Olympics (Arkistoitu – Internet Archive) Sport Reference
  60. Qatar Official site of the London 2012 Olympic. Arkistoitu 27.4.2013. Viitattu 25.6.2020. (englanniksi)
  61. Associations: Qatar (Arkistoitu – Internet Archive) FIFA
  62. Karttunen, Anu: Doha voitti äänestyksen vuoden 2019 MM-kisoista Yle.fi. 18.11.2014. Yle. Viitattu 20.11.2014.
  63. Venäjä sai 2018 jalkapallon MM-kisat, sitä seuraavat kisat aavikolle 2.12.2010. MTV3 Uutiset. Viitattu 2.12.2010.
  64. Mikko Pajala: Sauli Niinistö tyrmistyi Fifa-pomon sanoista: ”Suuresti hämmentävää” Ilta-Sanomat. 22.11.2022. Viitattu 22.11.2022.

    Aiheesta muualla
    Lähi-idän valtiot
    Valtiot
    Itsehallintoalueet

    Palestiina Palestiinalaishallinto

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.