Quanzhou-laiva

Hylyn kaivaukset aloitettiin vuonna 1974 noin 2-3 metrin syvyydestä Quanzhoun lahden rantamudasta.[2] Kaivauksia johti paikallinen arkeologi, professori Zhuang Weij Xiamenin yliopistosta.[3] Todennäköisesti paikalla oli 1200-luvulla kanava. Quanzhoun loistoaikana paikalla oli yksi Kiinan pääsatamista, jota kutsuttiin Houzhou-satamaksi (后渚港, Houzhougang)[4]. Laivan osat, jotka jäivät alkuperäisen vedenpinnan yläpuolella, ovat kadonneet, mutta rungon mutaan hautautuneet osat ovat säilyneet kohtuullisen hyvin. Ajoituksen kannalta tärkeimmät todisteet olivat hylystä löytyneet 504 kuparikolikkoa. Niistä 70 ajoittuu Song-dynastiaan, viimeisimmät pian vuoden 1272 jälkeiseen aikaan. Tämän avulla arkeologit ovat päätelleet aluksen uponneen joitain vuosia vuoden 1272 jälkeen eli Eteläisen Song-dynastian viimeisinä vuosina. Eteläisen Song-dynastian valloittivat mongolit vuonna 1279. On arveltu, että laivan miehistön upotti laivan matalaan veteen, jotta lasti ei joutuisi mongolien käsiin.

Arkeologisten tutkimusten mukaan alus oli 34,6 metriä pitkä ja 9,8 metriä leveä kolmimastoinen purjelaiva. Säilyneiden vedenalaisten osien pituus oli 24 metriä, leveys 9,15 metriä ja syväys 2 metriä. Laivan on arveltu olleen keskikokoinen pitkänmatkan kauppalaiva. Laiva oli jaettu 12 laipiolla 13 osastoon. Rakenteen tutkiminen on paljastanut piirteitä niin Kiinan rannikolta kuin eteläisestä Aasista. Esimerkiksi lankut oli tiivistetty puusta uutetulla liimalla, joka tunnetaan nimellä chu-nam. Sitä saatiin Satingran satamasta, läheltä nykypäivän Songkhlata Etelä-Thaimaassa. Tämä on voinut tarkoittaa sitä, että Quanzhoun kauppiailla oli yhteisö esimerkiksi Satingraan satamassa.

Edellä mainittujen kuparikolikoiden lisäksi laivasta löydettiin seitsemän rautakolikkoa sekä 2 000 merikotilonkuorta, jotka ovat mahdollisesti peräisin eteläisestä Itä-Aasiasta tai Hainanista. Varsinainen lasti oli suitsuketikkuja, joita löytyi 12 osastossa kaikkiaan noin 2 400 kiloa. Lisäksi oli pieniä määriä muita arvokkaita tuotteita: viisi "kiinalaista litraa" mustapippuria, Somaliasta peräisin olevaa ambraa, 6,3 grammaa olibaanihartsia todennäköisesti Arabian niemimaalta, 4 kiloa elohopeaa, pieni määrä lohikäärmeen vereksi kutsuttua väriainetta, hematiittia ja yksi kilpikonnan kuori.

Laiva on nykyään säilytetty Quanzhoun merentakaisten suhteiden museossa (泉州海外交通史博物馆), jossa on erityinen "Quonzhuon lahden muinaiset alukset" -näyttely. Se on sijoitettu paviljonkiin, joka on rakennetettu Quanzhoun Kaiyuan-temppelin alueelle. Näyttelyssä on myös malli aluksesta sellaisena, miltä se olisi voinut aikanaan näyttää.[5]

• Wake, Christopher: The Myth of Zheng He's Great Treasure Ships. International Journal of Maritime History, 2004, 16. vsk, nro 1, s. 59-75. englanti
• Stargardt, Janice: Behind the shadows: Archaeological data on two-way sea trade between Quanzhou and Satingpra, south Thailand, 10th-14th century, s. 309–393. The emporium of the world: maritime Quanzhou, 1000-1400, toim. Schottenhammer, Angela. Volume 49 of Sinica Leidensia: , 2001. ISBN 90-04-11773-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 23.2.2013). (englanniksi)