Quagmiren perhe

Herra Quagmire on Duncanin, Isadoran ja Quigleyn isä, rouva Quagmiren mies sekä VPK-järjestön jäsen. Herra Quagmire vaimoineen kuoli tulipalossa pian Baudelairen vanhempien Bertrandin ja Beatricen kuoltua samantapaisessa onnettomuudessa ja pian Monty-sedän kuoleman jälkeen.

Rouva Quagmire on kolmosten äiti, herra Quagmiren vaimo ja myös VPK:n jäsen. Kun Quagmirien kartano paloi, rouva Quagmire pelasti Quigleyn hengen näyttämällä hänelle salaisen tunnelin Monty-sedän taloon, mutta kuoli yrittäessään pelastaa Duncania ja Isadoraa.[1]

Duncan ja Isadora esitellään ensimmäisen kerran kirjassa Omituinen opinahjo. Heidät on nimetty tanssija Isadora Duncanin mukaan. Heidän kykynsä ja kiinnostuksen kohteensa paljastetaan nopeasti: Isadora kirjoittaa mielellän runoja, erityisesti säepareja, ja Duncan on aloitteleva toimittaja, joka yrittää tehdä muistiinpanoja kaikesta mahdollisesta. Kirjan lopussa Olaf sieppaa kolmoset Vaaksavaaran valmistavasta koulusta kätyreidensä avulla. Ennen autoon joutumistaan Duncan huutaa "VPK!" Klausille sanoen, että se on jotain kamalaa, mitä hän ja Isadora saivat selville tutkiessaan Olafin historiaa.

Haamuhississä kolmoset ovat häkissä käyttämättömän hissikuilun pohjalla Pimeä puistotie 667:ssä. Vaikka Baudelairet löytävätkin Quagmiret, he eivät onnistu vapauttamaan heitä. Haamuhissin lopussa Olaf, Esmé Kurjimo ja koukkukätinen mies onnistuvat pakenemaan Quagmirejen kanssa.

Duncan ja Isadora esiintyvät viimeisen kerran Kelvoton kylä -kirjassa, vaikka heihin viitataankin monesti lopun kirjasarjan aikana. Heidät on piilotettu varissuihkulähteeseen keskelle Variksenpalvojien kylään, ja he onnistuvat kertomaan siitä Baudelaireille Isadoran säeparien avulla. Baudelairet onnistuvatkin lopulta vapauttamaan kolmoset. Kun kyläläiset huomaavat nyt valheellisesti murhasta syytettyjen Baudelairien olevan vapaalla jalalla, he lähtevät ajamaan näitä takaa. Kylän korjausmies Hector onnistuu pelastamaan Quagmiret mukaansa, muttei Baudelaireja.

VPK:n kotkat hyökkäsivät Isadoran ja Quagmiren kimppuun myöhemmin, ja he putosivat kapteeni Vastakarvan Queequeg-sukellusveneeseen. Suuri tuntematon vie heidät pian pois. On mahdollista, että kaikki kolme kolmosta ovat kuolleet.

Quigley Quagmiren uskottiin kuolleen tulipalossa vanhempiensa kanssa, kunnes Violet ja Klaus Baudelaire tapasivat hänet luolassa lumipartiolaisiksi naamioituneina kirjassa Luikurin liuku. Kirjan lopussa Baudelairet ja Quigley pakenevat Olafia, mutta jäinen virta sulaa, ja Quigley huuhtoutuu pois. Hän kuitenkin ilmeisesti selviää, sillä kirjassa Synkkä syöveri hän lähettää Baudelaireille sähkeen, jossa ehdottaa tapaamista Brinyn rannalla. Quigley on VPK:n skisman hyvien puolella.

Kirjassa Ratkaisun rajoilla Kit Snicket kertoo Baudelaireille, että Quigley ja Kit suunnittelivat taapavansa lapset yhdessä, mutta he saivat sanoman Duncanilta ja Isadoralta, että heitä kohden hyökättiin taivaalla. Kit sanoo, että Quigley varasti helikopterin ja meni auttamaan Hectoria ja sisaruksiaan.

Sarjan lopussa Kit kertoo, että Quigleyn onnistui tavata sisaruksensa, mutta VPK:n kotkat puhkaisivat pallot, jotka pitelivät heitä ilmassa. Kaikki kuumailmapallotalossa mukana olleet putosivat suoraan heidän allaan olevaan Queequegiin, joka tuhoutui. Duncan, Isadora, Kit Snicket, kapteeni Vastakarva, Fernald, Fiona, Phil, Hector, Hirmumyrkyllinen kyy ja Quigley olivat kaikki vedessä hetken, kunnes suuri kysymysmerkin muotoinen objekti, suuri tuntematon tuli paikalle ja nielaisi heidät.