Quebecin taistelu (1759)

Pääartikkeli: Seitsenvuotinen sota

Taistelu oli osa Seitsenvuotista sotaa, joka oli raivonnut jo muualla maailmalla. Britannia oli hitaasti nostanut rajaansa pohjoisemmaksi Kanadan alueella. Esimerkiksi brittien Virginian siirtokunta oli levittäytynyt pohjoiseen ja siten katkaissut ranskalaisten yhteyden Atlantille. Riidat veivätkin Ison-Britannian ja Ranskan sotaan myös Pohjois-Amerikassa.[1]

1750-luvulta lähtien brittien suunnitelmana oli vallata Quebec, koska se oli ranskalaisten tärkein kaupunki Kanadassa ja keskeisin siirtokunta Uudessa-Ranskassa. Kaupungissa oli noin 8 000 asukasta, eli noin 10 % Kanadan asukasluvusta.[1] Britit ajattelivat, että valtaamalla Quebecin muutkin siirtokunnat antautuisivat, sillä Quebec oli strategisesti todella tärkeällä paikalla. Silloin Ranskan muiden siirtokuntien yhteys Atlantille ja Ranskaan olisivat poikki ja ne olisivat eristyksissä.[1]

Britannian joukot:

• East Yorkshiren rykmentti.
• Cheshiren rykmentti.
• Gloucestershiren rykmentti.
• Royal Sussex rykmentti.
• South Lancashiren rykmentti.
• Oxfordshiren ja Buckinghamshiren kevyt jalkaväki.
• Sherwood Foresters rykmentti.
• North Lancashiren rykmentti.
• Kaksi rykmenttiä Northamptonshirestä.
• King's Royal Rifle Corps.
• Fraser's Highlanders, joka lakkautettiin sodan jälkeen.
• Kuusi komppaniaa yhdysvaltalaisia sotilaita.[3]

Ranskan joukot:

• 2900 sotilasta.
• Yhteensä 3100 intiaania ja uudisasukasta eli miliisiä.[1]

Britit olivat piirittäneet Quebeciä kolmen kuukauden ajan. Maihinnousu oli suunniteltu hyvin. Joukkojen piti nousta maihin L’Anse-au-Foulonissa Abrahamin tasankojen lähettyvillä, ja ensimmäiset jalkaväen joukot tulivat perille yöllä. Ranskalaiset olivat juuri tuona yönä aikoneet tuoda piiritetylle Quebecin väelle tarvikkeita ja ruokaa, mutta kuljetus oli peruttu ja tätä ei oltu kerrottu Quebeciä vartioiville sotilaille. Kun vartijat näkivät veneitä, he luulivat, että kuljetukset olivat saapuneet. Britit tekivät maihinnousun väärään paikkaan. He kokosivat pienen partion tietääkseen, minne heidän kuuluisi kulkea. Hetken päästä he tajusivat, että he olivat ranskalaisten vartioleirien takana ja heillä oli helppo työ vallata leiri. Kun leiri oli vallattu, loput briteistä nousivat maihin. Yksi leiristä paennut ranskalaissotilas juoksi ranskalaisten päämajaan ja kertoi brittien nousseen maihin. Häntä ei kuitenkaan uskottu, eikä hälytystä tehty heti. Britit olivat pitäneet onnistuneesti maihinnousun salassa, ja heillä oli aikaa valmistautua.[1]

Brittien maihinnousu.

Britit olivat menneet muodostelmaan aamuvarhain. Muurille asetetut ranskalaiset tarkka-ampujat tulittivat kuitenkin niin tiuhaan, että brittien oli maastouduttava. Myöhemmin ranskalaisten kenraali Montcalm antoi hyökkäyskäskyn. Niinpä ranskalaiset jättivät hyvän aseman mäen kukkulalla ja lähtivät hyökkäämään. Britit odottivat ranskalaisia. Wolfe oli käskenyt keskiosan joukoistaan olemaan ampumatta, kunnes vihollinen olisi varmasti aseenkantaman päässä. Molemmat joukot odottivat. Kohta kuitenkin ranskalaiset laukaisivat aseensa noin 150 metrin päästä, eli aivan liian kaukaa. Ranskalaiset ampuivat toisenkin yhteislaukauksen, ja se oli yhtä huono kuin edellinen, mutta britit odottivat edelleen. Kun ranskalaiset olivat Wolfen mielestä tarpeeksi lähellä Wolfe antoi käskyn ampua. Iso osa ranskalaisista kaatui siihen paikkaan. Britit tekivät vielä muutaman yhteislaukauksen.[4]

Britit ampuivat ainoalla tykillään srapnelleja ja vihollisjoukot hajosivat.[1] Ranskalaissotilaat perääntyivät Quebeciä kohti ja miliisit joko seurasivat heitä tai suojautuivat. Ranskalaiset oli ajettu pakoon kohti Quebeciä ja molempien osapuolien komentajat olivat kaatuneet.[4] Silti britit lähtivät jahtaamaan näitä. Brittien joukot saapuivat joelle, jossa oli vastassa ranskalainen partiovene ja piiloutuneita miliisejä. Ranskalaiset avasivat tulen, ja iso osa briteistä kuoli. Ranskalaisilla olisi ollut vielä joukkoja ainakin vastahyökkäykseen, ja lisää tukijoukkoja oli tulossa koko ajan. Quebecin kuvernööri, ranskalaisten uusi komentaja Pierre Francois de Rigaud päätti kuitenkin vetää joukkonsa pois. Taistelu kesti vain kaksi ja puoli tuntia. Taistelun lopputulos johti Quebecin antautumiseen 18. syyskuuta 1759.[1][4]

Tappiot

Taistelussa kuoli 60 ja haavoittui 600 brittiä, joista iso osa joella. Ranskalaisia kuoli ja haavoittui yhteensä 900 miestä. Myös molempien osapuolten komentajat, James Wolfe ja Montcalm kuolivat.[1][4]

Ranskalaisten komentaja Montcalmin muistomerkki

[2]

• http://faculty.marianopolis.edu/c.belanger/quebechistory/encyclopedia/BattleofthePlainsofAbraham.htm
• http://www.uppercanadahistory.ca/wm/wm8.html
• http://www.militaryheritage.com/quebec1.htm

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Quebecin taistelu (1759) Wikimedia Commonsissa