Qinghai

Qinghai (kiin.: 青海; pinyin: Qīnghǎi) on Kiinan maakunta.

Qinghai
青海省
Qīnghǎi shěng
Qinghain (punaisella) sijainti Kiinan kartalla.
Qinghain (punaisella) sijainti Kiinan kartalla.
Valtio  Kiina
Prefektuuritaso 8 yksikköä
Piirikuntataso 43 yksikköä
Hallinto
 – hallinnon tyyppi maakunta
 – hallinnollinen keskus Xining
Pinta-ala  ([1]) 721 000 km² (4.)
Väkiluku (2013)  ([1]) 5 777 900 (31.)
 – väestötiheys 8[1] as./km²
BKT (2013) 210,1 mrd. CNY[2]
(eli 0,3 % Kiinan BKT:stä)
 – asukasta kohti 36 510 CNY,
noin 4 374 EUR[3][4]
(87 % Kiinan keskiarvosta)[5]
HDI (2010[6]) 0,638
Symbolit
 – Kansallinen kirjaintunnus QH[7]
Lyhenteet
 – ISO 3166 CN-63
www.qh.gov.cn

Maantiede

Maakunnan naapurina ovat Gansun maakunta pohjoisessa ja idässä, Sichuan kaakossa, sekä lounaassa Tiibetin ja luoteessa Sinkiangin autonominen alue.

Suurin osa Qinghaista kuuluu Tiibetin ylänköön, joka on maailman korkein ylänkö. Monet Kiinan suurista joista lähtevät Qinghaista, mm. Jangtse ja Keltainenjoki, sekä Vietnamiin virtaava Mekong. Pääkaupunki Xining sijaitsee idän jokilaaksoissa ja on perinteisesti kuulunut Gansun maakuntaan.

Keskellä Qinghaita sijaitsee suola-aavikko nimeltä Qaidam (nimi mongolia, tarkoittaa suola-aavikkoa), jolla asustaa jonkin verran mongolialkuperää olevia paimentolaisia. Maakunnassa sijaitsee myös laaja Qinghain suolajärvi.

Historia

Qinghain maakuntarajat ovat varsin uutta alkuperää, sillä se määritettiin maakunnaksi vasta 1928.lähde? Suurin osa on aikoinaan kuulunut tiibetiläiseen Amdo-maakuntaan, tosin kaakkoisosat ovat olleet tiibetiläistä Kham-maakuntaa ja koillisosat kiinalaista Gansua. Tiibetiläiset pakolaisjärjestöt laskevatkin Qinghain kuuluvaksi etniseen Suur-Tiibetiin. Qinghai ei kuitenkaan ole kuulunut suoraan dalai-laman hallinnon alla olleeseen alueeseen.lähde? Nykyinen, 14. dalai-lama Tenzin Gyatso on syntynyt Qinghaissa, samoin vuonna 1989 kuollut 10. panchen-lama Choekyi Gyaltse.

Huhtikuussa 2010 maakunnassa sattui maanjäristys, joka surmasi satoja ihmisiä.[8]

Väestö
Qinghain etniset ryhmät vuosien 2000 ja 2010 väestönlaskennoissa.[9]
Etninen ryhmä20002010
Han-kiinalaiset2 606 0502 983 521
Tiibetiläiset1 086 5921 375 059
Hui-kiinalaiset753 378834 298
Monguorit187 562204 412
Salaarit87 043107 089
Mongolit86 30199 815

Qinghain asukasluku oli vuoden 2010 väestönlaskennassa 5,627 miljoonaa eli 0,41 prosenttia Kiinan väestöstä (ilman Hongkongia ja Macaota). Maakunta oli Kiinan 31. väkirikkain eli kolmanneksi vähäväkisin maakuntatason hallintoalue.[10] Vuoden 2013 lopun väestöarvio oli 5,778 miljoonaa ja arvio väestötiheydestä 8 henkeä neliökilometrillä.[1]

Qinghai on yksi Kiinan etnisesti kirjavimmista maakunnista; han-kiinalaisia väestöstä on vain hiukan yli puolet. Han-asutus on keskittynyt maakunnan itäosien jokilaaksoihin. Alueen han-kiinalaiset jakautuvat kahteen ryhmään: seudulla jo vuosisatoja asuneeseen, Kiinan luoteismurretta puhuvaan ryhmään ja viime vuosikymmenten aikana alueelle siirrettyihin uusiin muuttajiin (pääosin pekingin murteen puhujia). Alueella jo pitkään asuneet, omaksi vähemmistökansakseen katsottavat hui-kiinalaiset puhuvat myös luoteismurretta, mutta heidät erottaa han-kiinalaisista uskonto: huit ovat muslimeita.

Muita kansoja Qinghaissa ovat mm. mongolit, tiibetiläiset, kazakit (Sinkiangista), salaarit, monguorit ja baoanit. Suurin etninen kirjo löytyy itäosista: Xiningin kaupungin ympärillä puhutaan noin 40 kieltä, jotka kuuluvat neljään eri kieliryhmään.lähde?

Qinghai on myös uskonnollisesti varsin kirjava. Merkittävimmät uskonnot ovat lamalaisuus, islam ja kiinalainen kansanusko (sisältää aineksia taolaisuudesta).

Kulttuuri

Qinghai on neljän suuren kulttuurin risteyspaikka: siellä sekoittuvat kiinalainen, tiibetiläinen, mongolialainen ja turkmenistanilainen kulttuuri.lähde?

Nykyisistä kieliryhmistä kiinalaiset ovat Qinghain varhaisimpia. Kiinalaista asutusta alueella on ollut yli 2 000 vuotta.lähde? Tätä aiemmat kielet ovat nykyisin tuntemattomia. Ikivanhaa kiinalaista murretta Qinghaissa ei kuitenkaan ole, vaan puhuttava kieli on luoteismandariinia.

Qinghaissa vallitsee harvinainen kieliliitto, jossa täysin erilaiset kielet lainaavat piirteitä toisistaan pitkän rinnakkaiselon vaikutuksesta.lähde?

Qinghaissa on lukuisia merkittäviä buddhalaisia temppeleitä ja luostareita, joista tunnetuin on Xiningin lähistöllä sijaitseva Kumbumin luostari.

Hallinnollinen jako
Qinghain prefektuuritason hallinnollinen jako.

Qinghai on jaettu kahteen prefektuuritason kaupunkiin ja kuuteen autonomiseen prefektuuriin, jotka jakautuvat edelleen 43 piirikuntatason yksikköön.[11] Haidong muutettiin helmikuussa 2013 prefektuurista prefektuuritason kaupungiksi.

Prefektuuritason kaupungit (2):

Autonomiset prefektuurit (6, suluissa päähallintopaikka):

Lähteet
  1. China Qinghai (Julkaisijan mukaan aineistolähteenä Kiinan tilastokeskus: Kiinan väestönlaskennat 1.7.1982, 1.7.1990, 1.11.2000 ja 1.11.2010 sekä arvio väkiluvusta 31.12.2013) citypopulation.de. Viitattu 15.4.2015. (englanniksi)
  2. 3-14 Gross Regional Product and Indices (Kiinan eri maakuntien alueellinen BKT vuosina 2009–2013, vuoden 2013 arvo) China Statistical Yearbook 2014. National Bureau of Statistics of China, stats.gov.cn. Viitattu 15.4.2015. (englanniksi)
  3. 3-15 Per Capita Gross Regional Product and Indices (Kiinan eri maakuntien alueellinen BKT vuosina 2009–2013 per capita, vuoden 2013 arvo.) China Statistical Yearbook 2014. National Bureau of Statistics of China, stats.gov.cn. Viitattu 15.4.2015. (englanniksi)
  4. Euro exchange rates CNY. Chinese yuan renminbi (CNY) (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 1 CNY=0,1198 EUR) Kurssimuunnos euroiksi käyttäen vuoden lopun kurssia 31.12.2013. European Central Bank, ecb.int. Viitattu 15.4.2015. (englanniksi)
  5. 3-1 Gross Domestic product (Sarakkeiden Gross National Income ja Per Capita GDP (yuan) arvot vuodelle 2013. Huomautus. Statistical Yearbook 2014 -teoksen taulukkojen välillä vaikuttaisi olevan keskinäistä ristiriitaa. Tämän taulukon ilmoittama Kiinan arvioitu BKT 2013 poikkeaa alueellisten BKT:den summasta (taulukko 3-14), alueiden BKT:den summa antaa 11,3 % korkeamman BKT:n kokonaisarvon Kiinalle.) China Statistical Yearbook 2014. National Bureau of Statistics of China, stats.gov.cn. Viitattu 15.4.2015. (englanniksi)
  6. China National Human Development Report 2013 (pdf) (Table 1 Human Development Index, 2010 (sivu 126/200)) ISBN 978-7-5001-3754-2. 7/2013. Peking: citypopulation.de. Arkistoitu 11.6.2014. Viitattu 15.4.2015. (englanniksi)
  7. Hakulinen, Kerkko: Paikannimet. s. 441 Qinghai. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-27676-6.
  8. Ainakin 400 kuollut Kiinan maanjäristyksessä 14.4.2010. Helsingin Sanomat. Viitattu 14.4.2010.
  9. Rongxing Guo • Uradyn E. Bulag • Michael A. Crang • Thomas Heberer • Eui-Gak Hwang • James A. Millward Morris Rossabi • Gerard A. Postiglione • Chih-yu Shih • Nicholas Tapp • Luc Changlei Guo: Multicultural China - A Statistical Yearbook (2014), s. 391-392. Springer. ISBN 978-3-662-44112-1. (englanniksi)
  10. National Bureau of Statistics of China: Communiqué of the National Bureau of Statistics of People's Republic of China on Major Figures of the 2010 Population Census [1 (No. 1)] (Kiinan 6. kansallisen väestönlaskennan (2010) alustavia tuloksia) 29.4.2011. National Bureau of Statistics of China, stats.gov.cn. Viitattu 15.4.2015. (englanniksi)
  11. History and Administrative divisions og Qinghai China Foreigners Guide. Arkistoitu 13.12.2014. Viitattu 7.12.2014. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.