Tongzhi

Tongzhi oli keisari Xianfengin ja hänen puolisonsa, myöhemmän leski­keisarinna Cixin ainoa eloon jäänyt poika. Hänen hallitsija­nimensä oli aluksi Qixiang (祺祥; mantšuksi: Fengšengge Sabingga), mutta Cixin vaatimuksesta hän myöhemmin hylkäsi tämän nimen ja otti käyttöön uuden hallitsija­nimen Tongzhi, joka merkitsee "järjestystä ja vaurautta." Nimi ilmaisi kungfutse­laisen ihanne­käsityksen siitä, mitä hyvän hallinnon piti tuottaa yhteis­kunnalle.[2] Toisinaan on virheellisesti tulkittu, että nimi tarkoittaisi "yhteis­hallintoa" (kiin. tongzhi, 母子同治天下) ja viitannut kahden leski­keisarinnan, Cixin ja Ci'anin yhteis­hallintoon. Tämä on kuitenkin selvästi virheellinen tulkinta, sillä heidän hallintonsa oli väliaikainen järjestely, johon ei olisi pidetty sopivana viitata hallitsijan nimessä.[2] Nykyäänkin käytössä oleva kiinalainen sanonta "ottaa vastaan audienssi verhon takana" (kiin. 垂帘听政 tai 垂簾聽政, chuí lián tīng zhèng) on peräisin Tongzhin ajalta ja kuvaa Cixin vallan­käyttöä poikansa kautta.

Tongzhi tuli keisariksi viisivuotiaana isänsä, keisari Xianfengin kuoltua. Hänen isänsä oli valinnut poikansa ala­ikäisyyden aikaiseksi sijais­hallitsijaksi Sushunin, jonka kuitenkin syrjäyttivät leski­keisarinnat Cixi, Tongxhin äiti, ja Ci'an, Xianfengin aikainen keisarinna. Näistä kahdesta nimen­omaan Cixi tuli selvästi Kiinan tosi­asialliseksi hallitsijaksi. Ylimmäksi neuvon­antajakseen he nimittivät nuoren keisarin sedän, prinssi Gongin.[3]

Toden­näköisesti tällöin toivottiin, että Tongzhista tulisi aikanaan Qing-dynastian toisen keisarin, Kangxin vertainen hallitsija. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, koska Tongzhista tuli kasvaessaan uppi­niskainen ja irstas nuori mies.[4]

Syksyllä 1872 teini-ikäinen keisari solmi avio­liiton keisarinna Aluten kanssa[5] ja otti myös useita jalkavaimoja.[6] Tongzhi ilmeisesti halusi ottaa tällöin vallan käsiinsä välittömästi ja ryhtyi riitelemään asiasta hovissa vaatien sijais­hallitsijan syrjäyttämistä ja siitä, milloin sen tuli tapahtua. Leski­keisarinna ilmoitti, että tämän oli määrä tapahtua 23. helmikuuta 1873 ja piti tästä päivä­määrästä kiinni.[7]

Kun Tongzhi oli ottanut vallan käsiinsä, seuraavana päivänä ulko­maiden lähettiläät pyysivät teini-ikäiseltä keisarilta audienssia.[8] Pyyntö herätti kuitenkin hovin virka­miesten ja ulkomaisten lähettiläiden välillä suurta eri­mielisyyttä noudatettavasta protokollasta, sillä lähettiläät tekivät selväksi, etteivät he halunneet suorittaa kiinalaisen tavan edellyttämää rituaalista kumartelua keisarin edessä.[8] Qing-hallituksen ei myöskään ollut halukas pitämään audienssia Kielletyn kaupungin rajojen sisä­puolella, ja paikaksi valittiin "Purppuraisen valon paviljonki" eräässä Kielletyn kaupungin länsi­puolella järven rannalla sijaitsevassa palatsissa, joka nykyään on osa Zhongnanhaita.[7] Audienssi pidettiin lopulta 29. kesäkuuta 1873. Audienssin jälkeen ulkomaiset suur­lähettiläät ilmaisivat selvästi närkästyksensä siitä, että heidät oli otettu vastaan hallissa, jossa Qing-keisarit alun perin olivat vastaan­ottaneet veron­alaisten alus­maidensa lähettiläitä.

Vuonna 1874 keisari Tongzhi aikoi rakentaa uudelleen Vanhan kesä­palatsin, joka oli raunioitunut toisessa oopiumi­sodassa. Koska valtion varat kuitenkin olivat vähissä, hän joutui riitaan ministeriensä kanssa, joihin kuului kaksi myös kaksi hänen setäänsä, prinssi Gong sekä Yixuan eli prinssi Chun, keisari Xianfengin veli­puoli, joka oli myös naimisissa leski­keisarinna Cixin nuoremman sisaren kanssa. Paitsi kohtuuttoman kalliista hankkeesta, ministerit nuhtelivat keisaria myös moraalisesti löyhistä elintavoista.[9] Tästä raivostuneena keisari erotti molemmat prinssit viroistaan, mutta leski­keisarinna Cixi puuttui heidän pyynnöstään asiaan, ja keisari peruutti päätöksensä.[10]

Joulukuussa 1873 Tongzhi sairastui isorokkoon, minkä vuoksi leski­keisarinnat ottivat jälleen valtion asiat hoitoonsa. [11]. Keisari kuoli 12. tammikuuta 1875[12]. Hänellä ei ollut perillisiä, eikä hän ollut myöskään testamentilla määrännyt itselleen seuraajaa.[13]

Tongzhin kuoleman jälkeen vallan­perimyksestä syntyikin kiistoja, joihin vaikutti myös se, että vaikka hän oli lapseton, hänen puolisonsa, keisarinna Aluten kerrottiin olevan raskaana.[14] Lopulta leski­keisarinna määräsi uudeksi hallitsijaksi Tongzhin silloin vasta kolmi­vuotiaan serkun, prinssi Chunin ja leski­keisarinnan sisaren pojan, prinssi Zaitienin[13], joka nousi valta­istuimelle nimellä keisari Guangxu. Leski­keisarinna Cixi jatkoi edelleen sijais­hallitsijana.[13] Tongzhin puoliso, keisarinna Alute, kuoli hänkin lyhyen ajan kuluttua, 27. maaliskuuta 1875.[14]

• Isä: Keisari Xianfeng
• Äiti: Keisarin jalosukuinen puoliso Yi, (leskikeisarinna Cixi)

• Qing-dynastian historiateoksen luonnos 《清史稿》卷二百十四．列傳一．后妃傳.
• Sterling Seagrave: Dragon Lady, ISBN 0-679-73369-8.
• Wan Yi, Wang Shuqing, Lu Yanzhen: Daily life in the Forbidden City, ISBN 0-670-81164-5.
• May Holdsworth, Caroline Courtauld: Forbidden City: The Great Within, Second Edition, ISBN 962-217-792-1.

• Mary Clabaugh Wright. The Last Stand of Chinese Conservatism: The T'ung-Chih Restoration, 1862-1874. (Stanford: Stanford University Press, 1957).