Qasimin kaanikunta

Qasimin kaanikunta (nimi myös muodossa Kasimovin kaanikunta[1]) oli feodaaliruhtinaskunta, jonka Moskovan suuriruhtinaat loivat palvelukseensa siirtyneitä tataarikaaneja varten. Se käsitti lähinnä tataarien ja mordvalaisten asuttaman alueen Okajoen varrella nykyisen Rjazanin alueen koillisosassa.[2][3] Kaanikunnan keskus oli Gorodetsin kaupunki[1].

Qasimin kaanikunta
Касимовское ханство
Qasıym xanlığı
1450–1681


Qasimin kaanikunnan kartta.
Valtiomuoto Monarkia
Pääkaupunki Kasimov
Uskonnot islam
Aiemmin osa Moskovan Venäjää
Liitettiin Venäjän keisarikuntaan

Moskovan suuriruhtinas Vasili II lahjoitti alueen noin vuosina 1450–1456 Kultaisen ordan kaanin pojalle Qasimille. Läänitysalueen keskus Gorodets-Meštšorski sai hänen mukaansa nimen Kasimov. Eräillä alueen hallitsijoista oli suuri merkitys Moskovan Kazanin kaanikuntaa vastaan käymässä taistelussa. Kazanin valloituksen (1552) jälkeen Qasimin kaanikunnan merkitys väheni, ja sen hallitsijat muuttuivat vähitellen tavallisiksi läänitystilallisiksi. Kaanikunta lakkasi muodollisestikin olemasta viimeisen hallitsijan Fatima Soltanin kuoltua vuonna 1681[2]. Hallitsijaperhe kääntyi 1600-luvulla kristinuskoon[1].

Kultaisen ordan ajoista alkaen Kasimovissa asui tataareja, mordvalaisia, meštšeralaisia sekä besermänejä (mahdollisesti bolgaarien jälkeläisiä).[4]

Seudulla nykyisin asuvaa tataariryhmää sanotaan Kasimovin tataareiksi. Alun perin 1400-1500-luvuilla saapuneet tataarit olivat lähinnä Kazanista, joiden joukossa Kazanin tataariylhäisöä sekä misääreitä, mutta asukkaina oli myös osittain nogaitataareja sekä Astrahanin-, Krimin- ja Siperian kaanikuntien väestöä.[4][3][5] Misäärien on sanottukin muotoutuneen etnisenä ryhmänä Qasimin kaanikunnan aikaan.[6]

Muinainen Meštšera

Kaanikunnan keskustaa, Gorodets-Meštšorskia (tataariksi Mişär yortı), on myös kutsuttu "Meštšeran kaupungiksi." Ennen tätä, niin sanottu muinainen Meštšera alueena mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1298, kun Kultaisen ordan hallitsija Bahmet Huseinov valtasi sen. Orda luopui siitä vuonna 1392 Moskovan suurruhtinaan hyväksi. Ajan myötä käsitys Meštšerasta alueena on muuttunut, mutta edellä mainittuna vuosina se tiettävästi oli jo Okajoen alueella. Nimen sanotaan tavalla tai toisella kietoutuvan yhteen meštšera-heimon- sekä mišäärien kanssa.[7][8][9]

Lähteet
  1. Jukka Korpela: Itä-Euroopan historia keskiajalta 1700-luvulle, s. 86–87. Helsinki: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-772-2.
  2. Bolšaja Sovetskaja Entsilopedija, tom 11, s. 496. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1973.
  3. Narody Rossii: entsiklopedija, s. 326–327. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  4. Leitzinger 1996, s. 31
  5. Шарифуллина Ф. Л. Касимовские Татары: историко-этнографическое исследование традиционной народной культуры середины XIX-начала XX веков. — с 19.
  6. Narody Rossii: entsiklopedija, s. 322. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  7. Leitzinger 1996, s. 30-31
  8. Рахимзянов Б. Р. Касимовское ханство (1445—1552 гг.): Очерки истории. — Казань: Татарское книжное издательство (Идел-пресс), 2009. — 208 с.
  9. Алимжан Мустафинович Орлов: Нижегородские татары: этнические корни и исторические судьбы: Мещера – прародина нижегородских татар kitap.net.ru. Arkistoitu 8.6.2012. Viitattu 8.3.2023.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.