QF 12 naulan 18 cwt -laivatykki
12 naulan 18 cwt QF-laivatykki oli kolmen tuuman (76 mm) laivatykki, joka oli palveluskäytössä ensimmäisessä maailmansodassa. Tykin valmistaja oli Elswick Ordnance Company ja sitä käytettiin Britannian kuninkaallisen laivaston aluksissa. Britanniassa 12 naulaa viittasi ammuksen painoon, joka todellisuudessa oli 12,5 naulaa eli 5,7 kg, ja merkintä 18 cwt (massa ilmoitettuna brittiläisinä paunoina 18 x 112 naulaa = 2016 naulaa eli 914 kg) putken ja lukon yhteispainoon, mitä käytettiin tietona erottamaan tykki muista 12 naulan tykeistä.
12 naulan 18 cwt QF-laivatykki | |
---|---|
Aseen tyyppi | yksiputkinen laivatykki |
Alkuperämaa | Yhdistynyt kuningaskunta |
Palvelushistoria | |
Palvelusvuodet | 1906-192? |
Valtion käytössä | Yhdistynyt kuningaskunta |
Sodissa | Ensimmäinen maailmansota |
Valmistushistoria | |
Suunniteltu | 189? |
Valmistajat | Elswick Ordnance Company |
Tekniset tiedot | |
Paino | 914 kg |
Pituus | 3,81 m |
Kaliiperi | 76 mm |
Tulinopeus | 20 laukausta minuutissa |
Lähtönopeus | 790 m/s |
Tehokas kantama | 8500 metriä @ +20° |
Britannian kuninkaallinen laivasto
Tykit asennettiin seuraaviin aluksiin:
- HMS Dreadnought
- kolmeen viimeiseen King Edward VII -luokan taistelulaivaan
- Lord Nelson -luokan taistelulaivoihin
- Minotaur-luokan panssariristeilijöihin
Ne korvattiin vuodesta 1909 alkaen raskaiden alusten orpedoveneiden torjunta-aseina tehokkaammilla neljän tuuman tykeillä.
Ensimmäisen maailmansodan aikana HMS Kentin 12 naulan tykit siirrettiin 10. helmikuuta 1910 maihin ja ne osallistuivat Itä-Afrikan taisteluihin. Tykeistä muodostettiin merijalkaväen 9. kenttätykistöpatteri ja niiden kuljettamiseen käytettiin kuorma-autoja.
Ampumatarvikkeet
Tykki käytti 12,5 naulan kolmen tuuman kranaatteja kuin muutkin brittiläiset 12 naulan tykit, mutta ne käyttivät omia suurempia hylsyjä mahdollistaen suuremman ajoaineen käyttämisen.
Lähteet
- Friedman, Norman: Naval Weapons of World War One - Guns, Torpedoes, Mines and ASW Weapons of All Nations. Barnsley: Seaforth Publishing, 2011. ISBN 978-1-84832-100-7. (englanniksi)