Pytheas

Pytheas kertoi matkoistaan teoksessaan Valtamerestä (Περὶ τοῦ Ὠκεανοῦ, Peri tū Ōkeanū). Siitä on säilynyt vain katkelmia lainauksina myöhempien kirjailijoiden teoksissa. Näitä ovat esimerkiksi Strabon ja Plinius vanhempi, joka tosin ei koskaan ollut lukenut Pytheaan omia teoksia. Ainoat nimeltä tunnetut antiikin kirjoittajat, joiden tiedetään niitä lukeneen, olivat Dikaiarkhos, Timaios Tauromenionlainen, Eratosthenes, Krates Malloslainen, Hipparkhos Nikaialainen, Polybios, Artemidoros Efesoslainen ja Poseidonios.[2] Polybios ja Strabon syyttivät Pytheasta täysin kuvitteellisen matkakertomuksen kirjoittamisesta, jota ei mitenkään olisi voitu toteuttaa. Maantieteellisesti Pytheaan kertomus on kuitenkin täysin uskottava. Pytheaan arvio Ison-Britannian saaren ympärysmitasta poikkeaa nykyisistä mittaustuloksista vain 2,5 prosenttia, ja hän pystyi jo määrittämään leveysasteen aurinkokellon eli gnoomin varjon pituuden perusteella.[3]

Pytheas havaitsi myös yhteyden vuorovesien ja kuun vaiheiden välillä. Hän tutki vuorovesiä Pohjois-Espanjan rannikolla tai Cornwallin pohjoispuolella ja mahdollisesti oivalsi, että ne olivat kuun aiheuttamia. Plinius mainitsi tämän laskeneen vuoroveden kokonaisvaihteluksi 80 kyynärää eli 35,5 metriä. Pytheas laittoi syyn kuun kasvamisen ja kuun pienenemisen piikkiin. Tämän mainitsi myös Poseidonios, joskin vasta lähes kaksituhatta vuotta myöhemmin Isaac Newton pystyi selittämään vaikutussuhteen tarkemmin.

Pytheas ei ollut ensimmäinen, joka purjehti Välimereltä Pohjanmeren alueelle ja Britannian ympäri. Gallian ja Britannian välillä oli vanhastaan käyty kauppaa; kalastajat ja muutkin matkustivat Orkneysaarille, Norjaan tai Shetlantiin. Kreikkaankin oli jo kauan tuotu eräitä kauppatavaroita Keski- ja Pohjois-Euroopasta, etenkin tinaa Britanniasta ja meripihkaa Itämeren rannikolta, tosin monien välikäsien kautta. Kauppareitit olivat olleet varhemmin foinikialaisten, myöhemmin karthagolaisten hallinnassa. Roomalaisen Aveniuksen teoksissa on myös maininta retkestä, jonka kreikkalaiset olisivat tehneet alueelle ilmeisesti jo 500-luvulla eaa.

Pytheaksen matkan mahdollinen reitti kartalla.

Pytheaan matkareittiä ei tunneta varmuudella. On arveltu, että hän olisi kulkenut Massaliasta (Marseille) nykyisten Bordeaux’n, Nantesin, Cornwallin länsikärjen (Land’s End), Plymouthin, Mansaaren ja Orkneysaarten kautta Islantiin ja palannut Britannian itärannikkoa pitkin Helgolandiin ja sieltä maateitse Massiliaan. Koska karthagolaiset olivat sulkeneet Gibraltarin salmen ulkomaisilta merenkulkijoilta, hän joko kulki maateitse Massiliasta Garonnen tai Loiren suulle tai toisen teorian mukaan purjehti alkumatkalla vain öisin tai käytti hyväkseen sulun tilapäistä avautumista.

Cornwall oli erityisen tärkeä matkakohde, koska se oli tinan tärkein tuotantoalue. Pytheas teki siellä havaintoja tinan tuotannosta ja käsittelystä. Purjehtiessaan Britannian ympäri hän havaitsi vuoroveden oleva siellä erityisen korkea. Hän merkitsi muistiin saaresta paikallisesti käytetyn nimen Pretannike, jonka Diodoros Sisilialainen myöhemmin muunsi muotoon Pretannia. Tämä tukee teorioita, joiden mukaan Cornwallin asukkaat olisivat käyttäneet itsestään nimitystä Pretani tai Priteni (maalatut tai tatuoidut ihmiset), minkä termin roomalaiset myöhemmin käänsivät muotoon piktit. Pytheas käytti Britteinsaarista nimitystä Pretanien saaret.

Pytheas kävi myös kuuden päivän merimatkan päässä Britanniasta pohjoiseen sijaitsevalla saarella, josta hän käytti nimitystä Thule. On ajateltu että kyseessä olisi ollut Islanti tai Grönlanti, jotka sittemmin olisi hylätty, mutta jotkut historioitsijat ovat myös arvelleet Thulen saaren olevan Shetlanti, Norjan rannikko, Färsaaret tai jopa Saarenmaa. Pytheaan mukaan Thule oli maanviljelysmaa, joka tuotti hunajaa. Sen asukkaat söivät hedelmiä ja joivat maitoa ja valmistivat juomaa myös viljanjyvistä ja hunajasta. Toisin kuin eteläeurooppalaisilla, heillä oli riihiä ja he puivat viljansa niissä eivätkä ulkona. Thulelaiset harjoittivat myös sekataloutta sillä heillä oli vähäisissä määrin karjaa ja satoa saatiin myös metsästä.

Pytheas mainitsee myös, että hänelle näytettiin jatkuvasti paikkaa, jonne aurinko lepää, ja että Thulessa yö oli vain kahden tai kolmen tunnin pituinen. Hän väitti myös nähneensä jäätyneen meren jatkettuaan sieltä vielä päivän matkan pohjoiseen.[4] Siellä hänen mukaansa "maata ei varsinaisesti ole, ei myöskään merta eikä ilmaa, vaan ainoastaan jonkinlainen niiden seos, ”meren keuhkot”, jossa maan, veden ja kaiken muun sanotaan yhtyvän niin, ettei siinä voi sen enempää kävellä kuin purjehtiakaan." Tämä viittaa todennäköisesti ahtojäihin, mutta koska Thulen sijaintia ei varmuudella tunneta, kysymys saattaa olla myös Alankomaiden soisista rannikkoalueista, jotka niin ikään olivat kreikkalaisille entuudestaan täysin tuntemattomia.

Tutustuttuaan Britanniaan Pytheas matkusti Pohjanmeren mantereenpuoleiselle rannikolle. Hän kävi myös saaressa, josta saatiin meripihkaa. Saari on saattanut olla Helgoland, Tanskan Själland tai sijaita jopa nykyisen Gdańskin tienoilla, sillä Itämeren kaakkoisrannalta tiedetään noihin aikoihin saadun eniten meripihkaa. Plinius kuvaa Pytheaan kutsuneen saarta nimellä Abalus, joka sijaitsee yhden laivapäivän päässä gutonien germaaniheimosta. Diodoros Sisilialainen puolestaan mainitsee saaren nimeksi Basilia, joka sijaitsee suoraan Gallian takaisen Skyytian pohjoispuolella.

Thulen lähelle Plinius kuvaa myös muita saaria, kuten Scandia, Dumna, Bergi sekä suunnattoman suuri Berrice eli Balcia, josta tavallisesti matkataan Thuleen. Balcia on kolmen laivapäivän päässä Skyytian rannikolta. Scandian hän asettaa lähelle Kimbrien niemeä.

Pytheas palasi Massiliaan mahdollisesti samaa reittiä kuin oli tullut tai mahdollisesti maateitse Reinin ja Rhônen varsia myöten. Paluumatkasta on esittänyt tosin vaihtoehtoisen version Viron entinen presidentti Lennart Meri kirjassaan Hopeanvalkea. Hän spekuloi Pytheaan palanneen Euroopan ympäri Vienan- ja Donjoen vartta pitkin jatkaen sieltä Mustallemerelle.

Hispanialainen maantieteilijä Pomponius Mela kuvasi pohjoisia oloja lainaten paljon Pytheaan tekstejä. Pomponius kertoo näissä Thulen sijaitsevan Skyytianmerellä vastapäätä belcae-heimon rantaa. Albin toisella puolen on hänen mukaansa suuri Codanusinlahti, jossa sijaitsee hedelmällinen, teutonien hallitsema Codanovian saari. Aivan meren alapuolella on Germania ja sen vierellä laaja Sarmatia. Sarmatiaan kuuluu belcae-heimo.

Vaikka Pytheaan teos Valtamerestä ei ole säilynyt, on selvää, että se on ollut useille myöhemmille kirjoittajille keskeinen tai jopa ainoa lähde. Häneen ovat viitanneet ainakin tähtitieteilijä Geminos Rhodoslainen, joka mainitsi "kuvauksen valtamerestä", sekä Diodoros, Plinius ja Markianos Herakleialainen.

• Chanin-Morris, Roland (2005) "The Edge of the World", Independent
• Chevallier, R. (1984) The Greco-Roman Conception of the North from Pytheas to Tacitus (in Arctic, vol. 37, no. 4, Dec. 1984, p. 341–346)
• Cunliffe. Barry (2002), The Extraordinary Voyage of Pytheas the Greek: The Man Who Discovered Britain (Revised ed.) Walker & Co ISBN 0-8027-1393-9 also in Penguin ISBN 0-14-200254-2
• Frye, J. & Frye H. (1985) North to Thule: An imagined narrative of the famous lost sea voyage of Pytheas of Massalia in the 4th century B.C. ISBN 0-912697-20-2
• Hawkes, C.F.C. (1997) Pytheas: Europe and the Greek Explorers (Oxford:Blackwell)
• Kavenna, Joanna (2006) The Ice Museum: In Search of the Lost Land of Thule, ISBN 0-670-03473-8
• Roseman, C. H. (1994) Pytheas of Massilia, On the ocean: Text, translation and commentary Ares Publishing ISBN 0-89005-545-9
• Stefansson, V (1940) Ultima Thule: Further Mysteries of the Arctic
• Tozer, Henry Fanshawe: History of Ancient Geography (Cambridge, 1897)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pytheas Wikimedia Commonsissa