Pyromania

Pyromania tarkoittaa erityistä himoa tulipaloihin ja niiden sytyttelyyn. Pyromaani saa toiminnastaan jonkinlaista psyykkistä mielihyvää, pyrofiili taas nimenomaan seksuaalista mielihyvää. Nämä kaksi termiä on syytä erottaa toisistaan. Pyromaniaan liittyy joissain tapauksissa pyrofiliaa.

Pyromaani tuntee erityistä kiinnostusta tulta kohtaan.

Pyromania tulee erottaa tuho- ja murhapoltoista, joissa taas ensisijaisena tarkoituksena on rikollisesti tuhota jonkin omaisuutta tai jopa yrittää tappaa tai vahingoittaa ihmisiä. Suomen rikoslain määritelmä tuhopoltolle on teko, jossa tulipalo on sytytetty tai yritetty sytyttää tahallisesti. Vastaava rikosnimike on tuhotyö tai vahingonteko. Tuhopoltosta tulee murha, tappo, kuolemantuottamus, pahoinpitely, vakuutuspetos tai petos, mikäli jokin näistä on tulipalon sytyttämisen motiivi tai seuraus.

Pyromania on sairaus. Pyromaanilta puuttuu rikollinen motiivi tulipalojen sytyttämiseen. Sen sijaan sytyttäminen tapahtuu pakonomaisesti ja kaavamaisesti tavalla, jota pyromaani ei itsekään ymmärrä. Tulipalojen sytyttäminen on pyromaanin tapa ilmaista tunteitaan, kuten esimerkiksi vihaa. Sytyttäminen herättää pyromaanissa suuruuden ja voimakkuuden tunnetta.

Pyromaniaa voidaan verrata pelihimon ja kleptomanian kaltaisiin impulssihäiriöihin, joilla tarkoitetaan kyvyttömyyttä vastustaa mieleen putkahtavia ideoita ja hetkessä syntyvien tarpeitten tyydyttämistä. Tästä syystä pyromaani ei kohdista tuli-iskujaan erityisesti kehenkään tai mihinkään vaan sytyttelee usein autioita rakennuksia, lautapinoja, roskakasoja ja muita kohteita, jotka sijaitsevat syrjäisellä paikalla.

Pyromania on miehillä naisia tavallisempaa.[1]