Pyramidien taistelu

Eyptiläistä ratsuväkeä Wojciech Kossakin maalauksessa.

Eypti oli ollut aikanaan tärkeä Ranskan kauppakumppani, mutta Egyptin kansainvälinen kauppa kärsi huomattavasti mamelukki-beiden hirmuvallasta. 1770-luvun lopulta lähtien Egypti oli eri liittokuntien välisten taistelujen väkivallan kierteessä. Osmanien valtakunnan valta Egyptissä oli romahtanut ja valtaan olivat nousseet Murad Bei ja Ibrahim Bei osmanien ylivallan muuttuessa mudolliseksi. Taisteluja oli rahoitettu esimerkiksi ulkomaalaisia kauppiaita kiristämällä ja näiden yhteisö esimerkiksi Aleksandriassa oli kutistunut mitättömäksi. Monet ranskalaiset kauppahuoneet olivat ajautuneet kehityksen tuloksena konkurssiin. Ranska oli antanut uhkavaatimuksen Egyptille vuonna 1795, mutta se sivutettiin kokonaan. Ibrahim ja Murad eivät pitäneet hyökkäystä kaukaiseen Egyptiin todennäköisenä.[1]

Tuolloin Ranskan vallankumouksellisen direktoraatin sotilasneuvonantajana toiminut Napoléon Bonaparte esitti hyökkäystä Egyptiin vuoden 1798 alussa. Näin saataisiin takaisin aiemmin tuottoisa kauppa-alue, mutta estettäisiin myös Ranskan vihollisen Ison-Britannian pääsy Punaisellemerelle ja edelleen Intian niemimaalle, jolla oli briteille huomattava taloudellinen merkitys.[2] Direktoraatti saattoi myös haluta kasvavaa kansansuosiota nauttineen Napoléonin lähtevän maasta mahdollisimman kauaksi.[1] Napoléonin suunnitelma hyväksyttiin ja 1. heinäkuuta 1798 noin 30 000[2]–36 000[1] ranskalaista nousi maihin Aleksandriassa. Kaupungin pieni varuskunta kukistettiin nopeasti. Aleksandriassa perustettiin Egyptin väliaikaishallitus, jonka propagandassa käytettiin hyväksi mamelukkien hirmuvaltaa.[2]

7. heinäkuuta Napoléon alkoi edetä kohti etelää ja Kairoa.[2] Ibrahim ja Murad Bei oltiin yllätetty, eivätkä ranskalaiset kohdanneet aluksi juurikaan vastarintaa.[1] Joitakin häirintähyökkäyksiä tekivät paikalliset beduiinit, minkä lisäksi ranskalaiset kärsivät ruokahuollon puutteesta. Monet ranskalaiset menehtyivät vedenhukkaan. Vaikeuksista huolimatta ranskalaisten onnistui edetessään voittaa noin 15 000–18 000 mamelukkia pienen Šubrakhaitin kaupungin luona käydyssä taistelussa 12. heinäkuuta.[2]

Taistelu Louis-François Lejeunen maalauksessa.

20. heinäkuuta ranskalaiset olivat edenneet Umm Dinariin noin 29 kilometrin päähän Kairosta etelässä. Täällä he saivat tiedon Murad Bein johtamien joukkojen kerääntyneen Niilin länsirannalle Embabehissa 10 kilometrin päässä Kairosta ja 25 kilometrin päähän Gizan pyramideista. Murad Bein joukkoihin kuului todennäköisesti 20 000 sotilasta. Napoléon itse väitti joukkoa aikanaan paljon suuremmaksi. Samaan aikaan Ibrahim Bein joukot olivat kerääntyneet Niilin itäpuolelle, eivätkä he ottaneet osaa tulevaan taisteluun.[2] Monet ranskalaisista sotilaista olivat Ranskan vallankumoussotien veteraaneja, kun taas egyptiläiset olivat huonosti koulutettuja ja motivoituneita. Egyptiläisillä oli kuitenkin ylivoimainen ratsuväki, jota ranskalaisetkin kunnioittivat.[1] Ranskalaisjoukot aloittivat etenemisen egyptiläisiä vastaan 21. heinäkuuta kello 2 aamulla ja saapuivat tulevalle taistelukentälle 12 tuntia myöhemmin. Tunnetun mutta epäluotettavan tarinan mukaan Napoléon olisi ennen taistelua innostanut joukkojaan puheella, jossa hän lausui ”Sotilaat! Neljäkymmentä vuosisataa katsoo teitä näiden pyramidien huipuilta”.[2]

Taistelukentällä Napoléon jakoi mukanaan olleet noin 25 000 miestä viiteen neliömuodostelmaan, jollaisia ranskalaiset olivat käyttäneet jo aiemmassa taistelussa Šubrakhaitissa.[2] Tykistöjen suojaamat neliömuodostelmat olivat tehokkaita mamelukkien ratsuväkeä vastaan.[1] Kussakin muodostelmassa oli kuusi riviä jalkaväkeä. Iltapäivällä kello puoli neljän aikoihin noin 6 000 miehen vahvuinen egyptiläinen ratsuväki rynnäköi ranskalaisten muodostelmia vastaan.[2] Ranskalaisten taktiikkaan tottumattomat egyptiläiset eivät pystyneet käyttämään hyväksi ylivoimaista ratsuväkeään. Muodostelmia vastaan hyökätessään he kärsivät huomattavasti ranskalaisia suurempia tappioita.[1] Ratsuväen rynnäkkö tyrehtyi ranskalaisten keskustan muodostelmiin samalla, kun sivustan muodostelmat etenivät saartaen egyptiläisjoukot. Pian vallattiin egyptiläisten joukkojen leiri ja egyptiläiset hajaantuivat. Osa egyptiläisistä hukkui heidän yrittäessään paeta Niilin yli ja hajaantuneita joukkoja vastaan käydyissä yhteenotoissa kuoli tuhansia. Taistelu päättyi useita tunteja kestäneiden yhteenottojen jälkeen.[2]

Egyptiläiset olivat menettäneet taistelussa noin 6 000 miestä. Ranskalaisten tappiot olivat huomattavasti pienemmät. Heidän haavoittuneiden ja kaatuneidensa määrä oli vain joitakin satoja.[2] Murad Bei poltti laivastonsa Niilillä ja pakeni joukkoineen Ylä-Egyptiin. Kairon väkijoukot ajautuivat paniikkiin ja beduiinisotilaat ryöstelivät paikallisia ennen pakoaan muualle. Niilin itäpuolella ollut Ibrahim Bei pakeni kohti itää. 27. heinäkuuta ranskalaiset joukot saapuivat Kairoon.[2] Kuitenkin vain hieman myöhemmin Horatio Nelsonin johtama brittilaivasto tuhosi ranskalaisten laivaston Abu Qirin lahdella ja ranskalaiset Egyptissä eristettiin brittien ja osmanien merisaarrolla.[1]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pyramidien taistelu Wikimedia Commonsissa