Pyhiinvaellus

Eurooppalaisia pyhiinvaeltajia matkalla Santiago de Compostelaan vuonna 2005.

Pyhiinvaellukseen olennaisena osana kuuluu pyrkimys saada innoitusta ja voimia uskonelämän kilvoituksiin. Rukous yksin ja yhdessä kuuluu olennaisena osana pyhiinvaellusmatkoihin. Pyhiinvaellus on tapa etsiä Jumalaa, kiittää häntä tai esimerkiksi täyttää annettu lupaus. Samoin kuin rukousta voi tukea ruumiin, käsien ja pään asennolla, voi sen tehdä kävelemällä.[1][2]

Suomen ortodoksinen kirkon mukaan pyhiinvaellus ei ole matkailua eikä päinvastoin. Niiden ero on matkalle annetussa sisäisessä merkityksessä ja matkan sisäisessä suuntautumisessa. Käytännössä matkustaminen ja pyhiinvaellus sekoittuvat ja yhdistyvät.[3]

Pyhiinvaellukset suuntautuivat aluksi paikkoihin, jotka olivat yhteydessä Jeesuksen elämään, syntymään ja ristiinnaulitsemiseen. Sellaisia olivat esimerkiksi Betlehem, Nasaret sekä erityisesti Jerusalemin Pyhän haudan kirkko, jonka Pyhä Helena rakennutti Jeesuksen uskotun ristiinnaulitsemispaikan päälle. Pyhää Helenaa, Rooman keisarin Konstantinus Suuren äitiä, pidetään kristillisen pyhiinvaelluksen äitinä. Hän pyhiinvaelsi niille seuduille, missä Jeesuksen oli sanottu eläneen ja rakennutti kirkkoja Jeesuksen elämäkerran merkittävimmille paikoille kuten Jerusalemissa Golgatalle ja Öljyvuorelle sekä Bethlehemissä Jeesuksen väitetyn syntymäpaikan päälle.[4] Tältä ajalta eli 300-luvulta on säilyneet myös varhaisimmat kirjalliset kuvaukset pyhiinvaelluksista Lähi-itään. Oletetaan, että jo ensimmäiseltä vuosisadalta alkaen olivat kristityt vierailleet Jeesuksen elämän tärkeissä kohteissa, sekä marttyyrien, etenkin apostoleiden haudoilla. Kirjallisista kuvauksista käy selväksi, että nämä paikat oli tunnettuja kristittyjen keskuudessa. Ensimmäisiin kirjallisiin kuvauksiin kuuluu Pyhä Hieronymuksen kirjoitukset, missä hän rohkaisee kristittyjä pyhiinvaelluksiin.[4]

Vielä nykyäänkin on Jerusalem tärkein yleiskristillinen pyhiinvaelluskohde ja siellä käy vuosittain käy yli kaksi miljoonaa vierailijaa. Tämä luku tosin sisältää myös juutalaiset ja muslimit, joille heillekin on Jerusalem tärkeä pyhiinvaelluskohde.[5][6]

Sydänkeskiajalla pyhiinvaelluksen ja ristiretken välinen käsitteellinen ero oli häilyvä. Molemmista käytettiin samankaltaista terminologiaa. Ristiretkien tarkoituksena oli turvata pyhiinvaeltajien pääsy Jerusalemiin.[7]

Keskiajalla oli monia eri motivaatioita lähteä pyhiinvaellukselle: toiset saattoivat lähteä rukoilemaan, toiset kiittämään onnesta, mutta usein lähdettiin tekemään katumusharjoituksia, joiden avulla uskottiin vapauduttavan synnistä. Tiettynä aikakautena levisi jopa käytäntö lähettää joku toinen, esimerkiksi palvelija suorittamaan pyhiinvaellus toisen henkilön puolesta.[8] Tätä järjestelmää väärinkäyttivät niin kirkko, kuin sen ajan ihmisetkin. Lutherin reformaatio oli lähinnä reaktio erilaisia väärinkäyttöjä kohtaan ja hän kielsikin kaikenlaisen pyhiinvaeltamisen.[8] Pyhiinvaelluksen ajatus ei kuitenkaan hävinnyt kokonaan protestanttisissakaan liikkeissä, vaan jatkui saarnoissa ja laulujen teksteissä.[8]

Ortodoksisessa ja katolisessa kulttuurissa pyhiinvaeltamisella on rikkoutumaton perinne aina kristinuskon alkuvuosilta. Nykyään kuitenkin myös protestanttiset kristityt ovat löytämässä uudelleen tämän perinteen.[8] 2000-luvulla Suomessa on noussut mielenkiintoa kulkea apostoli Jaakobin muistopaikalle vievän historiallisen Pyhän Jaakobin tien loppuosa eli Camino Santiago de Compostelaan Luoteis-Espanjaan, minne virtasi jo keskiajalla vuosittain jopa puoli miljoonaa vierailijaa.[9] Nykyaikana Santiago de Compostella vastaanottaa vuosittain noin 1,5 miljoonaa pyhiinvaeltajaa.[10]

Vanajan kirkko on osa Jaakon vaellusta

Katolinen kirkko Suomessa on järjestänyt vuodesta 1950 pyhiinvaelluksia Köyliönjärven Kirkkokarille, jossa legendan mukaan Pyhä Henrik sai surmansa. Pyhiinvaellus on jokavuotinen tapahtuma ja se järjestetään kesäkuun toisena sunnuntaina jolloin juhlitaan pyhäinjäännösten Turkuun siirtämistä (translaatio) 18.6. (”kesä-Heikki”). Vuonna 1980 aloitti ryhmä nuoria katolilaisia Pyhän Henrikin pyhiinvaelluksen Yläneeltä Köyliöön (Kirkkokarille). Tämäkin pyhiinvaellus on jokavuotinen.^lähde?

Tunnetuin Suomessa järjestettävä pyhiinvaellus on ekumeeninen Pyhän Henrikin pyhiinvaellus, joka järjestetään joka kolmas vuosi Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa koko Pyhän Henrikin tien mittaisena ja välivuosina jollakin pyhiinvaellusreitin osalla. Vaelluksia on järjestetty vuodesta 1983.^lähde?

Pyhän Henrikin tiellä kulkee joka kesä luterilaisten, katolilaisten, ortodoksisten ja muiden kristittyjen pyhiinvaellusjoukko useista Euroopan maista. Vaellus kestää viikon.^lähde?

Jaakon vaellus 25. heinäkuuta on järjestetty kaksipäiväisenä Hämeenlinnasta Vanajan kirkolta tai muilta seudun kirkoilta Rengon kirkkoon. Muutamana vuonna Jaakon vaellus on alkanut Hattulasta Vuohiniemen rukoushuoneelta ja päättynyt Renkoon Pyhän Jaakon kirkkoon.^lähde?

Laurin vaellus kulkee joko Hollolan tai Lammin keskiaikaisilta kirkoilta Hämeenkoskelle.

Padre Pion pyhäinjäännös.

Seurakunnan ryhmässä pyhiinvaeltavia.

Pyhiinvaeltaminen on elävä ja voimakas perinne katolisen kirkon keskuudessa. Alussa pyhiinvaellukset suuntautuivat Jeesuksen elämän merkittäville paikoille ja marttyyrien ja apostoleiden haudoille. Myöhemmin hyvin suureen suosioon ovat nousseet paikat, joissa oletettiin Pyhän Marian ilmestyneen. Nykyään nämä kohteet ovatkin kaikkein suosituimpia pyhiinvaelluskohteita katolisen kirkon keskuudessa.^lähde?

Periaatteessa jokainen kirkko oli katolisella keskiajalla pyhiinvaelluskohde, sillä jo 700-luvulla määrättiin, että alttarilla piti olla pyhäinjäännös.[11] Vatikaani listaa, mitkä kohteet ovat kirkon virallisia pyhiinvaelluskohteita.^lähde?

Vatikaania ja koko Rooman kaupunkia pidetään katolisessa kirkossa tärkeänä pyhiinvaelluskohteena, ja kulloinenkin paavi usein tekee erillisen suosituksen pyhiinvaellukselle. Paavi Fransiscus kehotti jokaista katolilaista, joka vain pystyy, pyhiinvaeltamaan Roomaan Laupeuden riemuvuoden aikana, joka päättyi 20. marraskuuta 2016. Syyskuuhun 2016 mennessä tätä kutsua oli seurannut 15 miljoonaa pyhiinvaeltajaa kaikkialta maailmaa.[12]

Roomassa on seitsemän virallista katolista pyhiinvaelluskirkkoa, joista tärkein on Vatikaanissa sijaitseva Pietarinkirkko. Muut pyhiinvaellukseen virallisesti suositellut kirkot Roomassa ovat San Paolo fuori le mura, San Giovanni in Laterano, Santa Maria Maggiore, Basilica di San Lorenzo fuori le mura, Santa Croce in Gerusalemme ja Santuario della Madonna del Divino Amore.[13] Normaalivuosina Roomaan pyhiinvaeltaa arviolta 4 miljoonaa vierailijaa.[14]

Kävijämäärältään ylivoimaisesti suurin katolinen pyhiinvaelluskohde on Meksikossa Guadalupen neitsyt, jossa käy vuosittain yli 20 miljoonaa pyhiinvaeltajaa. Muita kävijämääriltään merkittäviä kohteita ovat muiden muassa Ranskassa sijaitseva Lourdes, johon pyhiinvaeltaa vuosittain noin 8 miljoonaa ihmistä, ja Portugalissa sijaitseva Fatima (4–5 miljoonaa pyhiinvaeltajaa vuodessa), joita molempia pidetään Marian ilmestymispaikkana. Italiassa sijaitseva San Giovanni Rotondo sen sijaan on hyvin suositun, uuden ajan pyhimyksen Padre Pio leposija, jolle vaeltaa vuosittain enemmän uskovia kuin Roomaan, noin kuusi miljoonaa. Padre Pion ruumis kaivettiin vuonna 2008 maasta, ja koska se ei kaulasta alaspäin ollut maatunut, hänen ruumiinsa asetettiin vuonna 2010 kokonaisuudessaan esille. Ainoastaan kasvojen peitteenä on silikoninaamari, muuten hänellä on munkin asu.[15]

Merkittävänä katolisena pyhiivaelluskohteena pidetään joka kahden tai kolmen vuoden välein joka kerta eri paikassa pidettävä Maailman nuorisopäivät, johon osallistuu 1,5–3 miljoonaa ihmistä. Viimeksi päivät pidettiin kesällä 2016 Puolassa Krakaussa, ja seuraavat on tarkoitus pitää 2019 Panamassa.[16]