Pyhän Eerikin legenda

Pyhän Eerikin legenda on 1200-luvun lopulla syntynyt latinankielinen teksti, joka on ainoa ensimmäisestä Suomeen tehdystä ristiretkestä suoranaisesti kertova lähde.

Erik kuvattuna keskiaikaisessa puuveistoksessa Roslag-Bron kirkossa Upsalassa.

Legenda on kirjoitettu aikaisintaan 1270-luvun jälkipuoliskolla ja sen tarkoituksena oli Ruotsin kuningas Eerik Pyhän kanonisointi. Vanhin säilynyt legendan käsikirjoitus, Registrum Upsalense, on vuodelta 1344. Sitä säilytetään Ruotsin valtionarkistossa.[1][2]

British Museumissa on toinen, huomattavasti lyhyempi versio legendasta kirjeen muodossa. Se on kirjoitettu Linköpingin hiippakunnassa. Standardilegenda kuvailee Eerikin elämää ja 50 ihmettä. Se on alkujaan Sigtunan dominikaanikonventin johtajan laatima. Hänestä tuli myöhemmin Västeråsin piispa Israel Erlandsson. Tämän tekstin on täytynyt valmistua viimeistään 1311, jolloin piispa kuoli. Pian tämän jälkeen, 1314, mainitaan ensimmäisen kerran Pyhän Eerikin kappeli Uppsalassa.

Pyhän Eerikin väkivaltainen kuolema

Eerik kuoli legendan mukaan 18. toukokuuta 1160. Päivä on hänen muistokseen edelleenkin Eerikin nimipäivä. Legenda, joka osoittaa Magnus Henrikssonin, tanskalaisen prinssin, Eerikin surmaajaksi, tai ainakin murhan tilaajaksi, kuvailee versiossaan kuolintapaa ja -paikkaa seuraavalla tavalla:

»Sinä päivänä oli Kristuksen taivaaseen astumisen juhla, jolloin hän (kuningas Erik) Herramme tavoin voittaisi marttyyrin palmun ja astuisi taivaaseen. Sinä päivänä hän vietti messua pyhän kolminaisuuden kirkossa vuorella, jota kutsutaan Herramme Vuoreksi ja jolla nyt Tuomiokirkko sijaitsee. Silloin yksi hänen miehistään kantoi hänelle sanoman, että kaupungin ulkopuolella on vihollisia ja että olisi aiheellista kohdata heidän asein.

Silloin hänen sanotaan vastanneen: ”Antakaa minun rauhassa kuulla tämän juhlan suurta sanomaa; asetan toivoni Herraan, että se mikä jumalanpalveluksesta on jäljellä, sen saan juhlallisesti kuulla muualla.” Kun hän oli tämän sanonut, hän jättäytyi Jumalan haltuun, teki ristinmerkin, lähti kirkosta, aseisti itsensä ja miehensä, meni heidän kanssaan – vaikka olivat harvat – miehinä vihollista vastaan. Nämä alkoivat taistelun ja lähettivät sotajoukkonsa kuningasta vastaan. Kun Herran Voideltu makasi lyötynä maassa, haavoittivat he tätä uudestaan ja uudestaan, he kiusasivat ja pilkkasivat häntä, jo puolikuollutta, löivät epäkunnioittavasti hänen kunnianarvoista päätään.

Näin hän meni voittajana sodasta rauhaan ja vaihtoi autuaasti maallisen valtakunnan taivaalliseen.»

Lähteet
  • Nilsson, Astrid: Erik den helige – katolsk nationalsymbol i protestantiskt land (Lunds universitet – Språk- och litteraturcentrum – Latin: magisteruppsats) lup.lub.lu.se. 2009. Lund. Viitattu 25.7.2012. (ruotsiksi)
  • ”Ns. Ensimmäisen ristiretken arvoitus”, Suomen historia 2: Keskiaika: valtaistuinriitojen ja uskonpuhdistuksen aika: kansankulttuurin juuret, s. 23–27. Weilin & Göös, 1985. ISBN 951-35-2491-4.

Viitteet
  1. ”Ns. Ensimmäisen ristiretken arvoitus”, Suomen historia 2: Keskiaika: valtaistuinriitojen ja uskonpuhdistuksen aika: kansankulttuurin juuret, s. 23–27. Weilin & Göös, 1985. ISBN 951-35-2491-4.
  2. Nilsson, Astrid: Erik den helige – katolsk nationalsymbol i protestantiskt land (Lunds universitet – Språk- och litteraturcentrum – Latin: magisteruppsats) lup.lub.lu.se. 2009. Lund. Viitattu 25.7.2012. (ruotsiksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.