Pyhä Lucia

Pyhä Lucia (lat. Sancta Lucia, ortodoksisessa kirkossa: Pyhä neitsytmarttyyri Lucia Syrakusalainen[1]) (283–304) on katolisen kirkon kanonisoima pyhimys ja ortodoksisen kirkon muistelema pyhä, joka koki marttyyrikuoleman keisari Diocletianuksen vainossa tämän hallituskauden lopulla noin vuonna 304. Mitään muuta Luciasta ei varmuudella tiedetä, mutta hänen historiallisuuttaan ei epäillä.[1] Lucia on sokeiden ja näkövammaisten pyhimys.

Mosaiikkityö, joka esittää Pyhää Luciaa.

Lucian päivää vietetään 13. joulukuuta. Muistopäivä kuuluu alun perin katoliseen pyhimyskalenteriin, mutta nykyisin sitä vietetään ennen kaikkea ruotsinkielisessä kulttuurissa. Perinteeseen kuuluu Lucia-neito, joka on pukeutunut valkoisiin vaatteisiin, punaiseen vyöhön ja kynttiläkruunuun ja pitää kädessään kynttilää.[2]

Kertomukset Pyhän Lucian elämästä

Lucia syntyi vuonna 283 Syrakusassa, Sisiliassa. Hänen isänsä, joka oli ylhäistä sukua oleva roomalainen, kuoli Lucian ollessa hyvin nuori, ja hän jäi äiteineen vaille holhoojaa. Tuohon aikaan Roomassa jokaisella naisella piti olla holhooja, joka oli hänestä vastuussa. Ensin se oli isä ja sitten aviomies, tarvittaessa myös veli saattoi toimia siskonsa holhoojana. Koska Lucian perhe oli varakas, hänelle oli varattu hyvät myötäjäiset ja hän oli kihloissakin. Isän kuoleman jälkeen perhettä kohtasi kuitenkin toinen onnettomuus, kun Lucian äiti sairastui punatautiin, josta selviytymismahdollisuudet olivat pienet. Neljän vuoden sairauden jälkeen äidin voimat alkoivat heiketä. Lucia kuuli kuitenkin, että Cataniassa kuolleen Pyhän Agathan pyhäinjäännöksillä rukoilemalla moni on kokenut ihmeparantumisen. Lucia saikin äitinsä suostutelluksi tulemaan kanssaan Cataniaan Pyhän Agathan haudalle rukoilemaan.[1]

Ihme tapahtui ja äiti parantui, jolloin Lucia päätti kääntyä kristinuskoon ja hän vannoi pysyvänsä neitsyenä Pyhän Agathan tavoin.[1] Oman myötäjäisosuutensa Lucia pyysi itselleen ja käski jakaa sen köyhille. Perheen palvelija kertoi Lucian sulhaselle, että Lucia oli jakanut myötäjäiset köyhille ja että hän ei menisikään naimisiin tämän kanssa, vaan on kääntynyt kristinuskoon ja menee naimisiin jonkin varakkaan jalosukuisen herran kanssa.

Mustasukkainen ja harhaan johdettu sulhanen ilmiantoi Lucian viranomaisille, koska Roomassa kristinusko oli kielletty. Lucia joutui oikeuden eteen, missä hänen kerrotaan vastanneen:

»Minulla ei ole muuta uhrattavaa kuin uhrata itseni elävänä uhrina kaikkivaltiaalle Jumalalle. Sinä kidutat miellyttääksesi keisaria, mutta sinun ansiostasi me saamme ikuisen ilon.»
(Synaksarion, joulukuu. Pyhä neitsytmarttyyri Lucia Syrakusalainen (13. joulukuuta)[3])

Lopulta Lucia tuomittiin vietäväksi bordelliin raiskattavaksi.[1] Tällöin Pyhä Henki kuitenkin täytti Lucian, ja hän muuttui niin painavaksi, että häntä ei pystytty miesvoimin siirtämään. Vaikka apuun tuotiin vetohärkiäkin, Lucia pysyi järkähtämättä paikoillaan. Kun häntä ei saatu siirrettyä, hänet kertomuksen mukaan päätettiin polttaa. Lucian ympärille rakennettiin rovio, ja häntä valeltiin palavalla piellä ja kiehuvalla öljyllä. Tuli ei kuitenkaan pystynyt vahingoittamaan Pyhän Hengen täyttämää Luciaa. Lopulta hänet surmattiin miekalla teloittamalla.[1]

Legendat
Pyhä Lucia, jonka silmät (valon tuojat) ovat lautasella. Domenico di Pace Beccafumin maalaus vuodelta 1521.

Toinen, myöhemmin syntynyt legenda kertoo, että eräs nuorukainen, joka ei ollut kristitty, ahdisteli Luciaa kanssaan naimisiin, koska oli rakastunut tämän kauniisiin silmiin. Kun ahdistelu ei näyttänyt päättyvän lainkaan, niin lopulta Lucia repi silmät päästään ja lähetytti ne tarjottimella nuorukaiselle. Legendan mukaan, kun Neitsyt Maria näki Lucian vahvan uskon, hän antoi Lucialle entisiä kauniimmat uudet silmät. Kerrotaan, että nuorukainen puolestaan järkyttyi tapahtuneesta kovin ja sen seurauksena kääntyi kristinuskoon.

Tarina oli suosittu 1400-luvulla ja syntyi ehkä Luciaa esittäneistä maalauksista, joissa hänellä oli silmät tarjottimella. Todellisuudessa niiden tarkoitus oli esittää vertausta Luciasta valon tuojana (lat. lux, valo).

Lucian juhlinta
Pääartikkeli: Lucian päivä
Lucia-kulkue Ruotsissa.

Lucian päivää vietetään vuosittain 13. joulukuuta, jota pidetään Lucian kuolinpäivänä. Muistopäivä kuului alun perin katoliseen pyhimyskalenteriin, mutta nykyisin sitä vietetään ennen kaikkea ruotsinkielisessä kulttuurissa. Juliaanisessa kalenterissa talvipäivänseisaus osui keskiajalla Lucian päiväksi, minkä vuoksi Lucia valon tuojana sopi hyvin päivän merkkihenkilöksi. Vuoden pisimpään yöhön ja valon juhlaan liittyneet pakanalliset tavat ja uskomukset yhdistyivät Lucian nimeen.

Ruotsin pappiloissa ja kartanoissa Lucia-neidot esiintyivät kahvia ja vehnäsiä tarjoilevina jouluilon lähettiläinä 1700-luvulla. Hahmo tulee saksalaisista adventtinäytelmistä, joiden lahjoja jakava enkeli tai kristuslapsi (Christkindl) vaihtui jossain vaiheessa Lucia-pyhimykseen ja tuli Pohjolaan luultavasti saksalaisten käsityöläisten tuomana.[4][5] Sekä Ruotsissa että Suomessa oli aikaisemmin myös tähtipoikia (Lussegossar).[5]

Ruotsalaiseen perinteeseen kuuluu Lucia-neito, joka on pukeutunut valkoisiin vaatteisiin, punaiseen vyöhön ja kynttiläkruunuun ja pitää kädessään kynttilää.[5] Kynttiläkruunu symboloi pyhimyskehää.[5]

Lucian historiallisuus

Lucia on sisilialaisen Syrakusan kaupungin suojeluspyhimys, ja siellä säilytetään hänen pyhäinjäännöksiään.

Sisiliasta peräisin olevan Pyhän Lucian kultin on katsottu saaneen vaikutteita kreikkalaisen Artemis – jumalattaren palvonnasta, jossa on yhteisiä piirteitä Lucia-kultin kanssa.[6] Artemis ja Lucia olivat molemmat neitsyitä ja edustivat valoa: Lucia jo nimessään, kun taas Artemis oli muun muassa kuunjumalatar. Molempien synnyinkaupunkina on myös pidetty Syrakusaa. Artemiksen tosin katsotaan syntyneen Deloksen saarella, mutta ehkä siksi syrakusalaiset käyttivät nimeä Delos myös Ortygian saaresta, missä Syrakusan vanha keskusta sijaitsee.[6] Nimi "Ortygia" tulee kreikan sanasta ortyx, joka tarkoittaa viiriäistä.[7] Lintu on päässyt mukaan molempien naishahmojen pyhimyskertomuksiin. Artemiksen vanhemmat Zeus ja Leto yhtyivät toisiinsa viiriäisen hahmossa, ja viiriäisihme tapahtui Luciallekin: Syrakusassa vallitsi nälänhätä vuonna 1646, jolloin kaupunkilaiset rukoilivat apua Lucialta. Tällöin viiriäisparvi ilmestyi kaupunkiin (tai yksi viiriäinen messun aikana kirkkoon) ja heti sen jälkeen saapui 13. toukokuuta (tai joulukuuta) laiva täynnä viljaa. Tapauksen muistoksi toukokuun ensimmäistä sunnuntaita vietetään Syrakusassa Viiriäisten Pyhän Lucian juhlana.[8]

Lucian sanotaan kuolleen marttyyrikuoleman vuonna 304. Hänestä kertovat varhaisimmat lähteet ilmestyvät historiankirjoitukseen vasta yli sata vuotta myöhemmin. Lucia-kertomukset ovat saaneet vaikutteita myös varhaisempiin kristillisiin naispyhimyksiin liitetyistä tarinoista.[9]

Katso myös

Lähteet
  1. Pyhä neitsytmarttyyri Lucia 13. joulukuuta Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 11.12.2018.
  2. Savolainen, Irma: Lucian päivä Helsingin kaupunginmuseo. Arkistoitu 17.7.2009. Viitattu 14.12.2009.
  3. Synaksarion: pyhien elämäkertoja, Joulukuu, s. 176–177. Toimittanut munkki Serafim. Suomentanut kreikan-, venäjän-, englannin-, ranskan- ja syyriankielisistä lähteistä koonneet munkki Serafim, nunna Kristoduli ja nunna Ksenia. Kuopio: Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto, 2005. ISBN 951-8979-41-3.
  4. Lucia Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Arkistoitu 4.8.2020.
  5. Irma Savolainen: Luciadagen 21.7.2006. Helsingfors stadsmuseum. Arkistoitu 21.7.2006.
  6. Santa Lucia. Culto e tradizioni Il Vomere. IL VOMERE Società Cooperativa a r.l.. Viitattu 2.11.2021.
  7. Dummet, Jeremy: Syracuse, City of Legends: A Glory of Sicily, s. 6. Bloomsbury, 2010. Teoksen verkkoversio.
  8. Traditions and itineraries of Saint Lucia citymapsicilia.it.
  9. Bridge, J.: St. Lucy The Catholic Encyclopedia. 1910. Robert Appleton Company.

    Aiheesta muualla

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.