Efraim Syyrialainen

Efraim syntyi vuoden 306 vaiheilla Nisibisin kaupungissa,[3] pohjoisessa Mesopotamiassa nykyisten Turkin ja Syyrian valtioiden rajalla.[4] Joidenkin lähteiden mukaan Efraimin vanhemmat olivat kristittyjä, toisissa mainitaan hänen isänsä olleen pakanapappi.[3] Kaupungissa puhuttiin tuohon aikaan useita kieliä, valtakielenä oli aramea. Kristillinen yhteisö käytti syyrian kieltä. Kaupunki oli myös uskonnollisesti monipuolinen. Alueen kristityillä oli usein juutalainen tausta, ja tannaiittien vaikuttamana juutalaisuus kukoisti, minkä vuoksi kristillinen yhteisö kasvoi hitaasti.[5] Vain joitakin vuosia aikaisemmin Rooman keisari Diocletianus oli sopinut Persian keisarin kanssa, että Nisibis siirtyisi roomalaisille. Roomalaisten aloittamat kristittyjen vainot ja marttyyritarinat olivat osa Nisibisin kristittyjen yhteisön arkea Efraimin kasvuvuosina.

Efraim vietti valtaosan elämästään Nisibisissä, mutta hän muutti Edessaan persialaisten valloitettua Nisibisin vuonna 363.[3] Edessassa hän kirjoitti suurimman osan hänen tallella olevista teoksistaan.[6]

Efraim kirjoitti usein runollisesti, ja hän toi teologiaan omaperäisiä näkökulmia. Hän käsitteli paljon suuriin juhliin, kuten jouluun ja pääsiäiseen, liittyviä teemoja. Hänen keskeisimpiä aiheitaan oli inkarnaatio. Hänen kirjoituksissaan tuli esiin myös Neitsyt Marian merkitys; hän suhtautui tähän suurella kunnioituksella ja ansioitui mariologian hiomisessa. Efraimin ajattelussa todellisuus oli paradoksaalista ja avoimen ja salatun vuorovaikutusta, mikä havainnollistui Kristuksen persoonassa ja kristinuskossa. Efraim oli nikealaisen ortodoksisen opin kannattaja,[1] ja hänen tuotantoonsa sisältyi myös harhaoppisia suuntauksia vastustavia tekstejä.[3]

Efraim Syyrialaisen paastorukous on tunnettu etenkin ortodoksisessa kirkossa. Se kuuluu seuraavasti:

• Pyhä Efraim Syyrialainen. Ortodoksi.net.
• Pyhä Efraim Syyrialainen (Arkistoitu – Internet Archive). Tsasounan suunnalta.
• Pyhän Efraim Syyrialaisen paastorukous