Pyhä-Luoston kansallispuisto

Pyhä-Luoston kansallispuisto sijaitsee Suomen eteläisimmällä suurtunturialueella, ja sen rungon muodostaa 12 huipun Pyhätunturin tunturijono. Alavasta ja melko tasaisesta ympäristöstään selvästi erottuvat tunturit ovat jäänteitä kaksi miljardia vuotta vanhoista Alppien kaltaisista vuorista. Ne koostuvat pääosin kvartsiitista, joka on jäänyt jäljelle, kun aiemman vuoriston pehmeämmät kivilajit ovat rapautuneet pois.[2] Korkeimmat tunturit ovat Noitatunturi (540 m) ja Ukko-Luosto (514 m). Tunturit ja niitä erottavat syvät kurut ovat jääkauden sulamisvesien muovaamia. Mahtavin kuruista on jyrkkäseinäinen ja kivikkoinen, 220 metriä syvä Pyhätunturin Isokuru. Kurujen lisäksi alueen erikoisuutena ovat karut kvartsiittilouhikot sekä pakkasrapautumisen seurauksena syntyneet rakkakivikot.[3] Isokurussa on Pyhäkasteenlampi ja 17 metriä korkea Pyhäkasteenputous. Samuli Paulaharjun tarinan mukaan lampi on saanut nimensä siitä, kun Esaias Fellman kastoi siellä lappalaisia kristinuskoon vuonna 1648.[4]

Pyhä-Luoston kansallispuisto kuuluu Kemijoen päävesistöalueeseen. Alueen maaperä vaihtelee moreenista, rakkakivikoista ja hiekasta turpeeseen ja prekvartäärisen kallioperän paljastumiin. Alueelta on löydetty harvinaista ametistia, jota louhitaan Luostolla Lampivaarassa sijaitsevassa kaivoksessa. Lampivaaran kaivos on harvoja jalokivikaivoksia, joihin vierailijat ovat tervetulleita[5][4].

Pyhä-Luoston tunturien alarinteillä kasvaa vanhoja, jopa 200-vuotiaita yhtenäisiä havumetsiä. Alempana havumetsät muuttuvat laakeiksi aapasoiksi. Alueen suotyypit vaihtelevat vetisistä nevoista kuivahkoihin rämeisiin ja korpiin, ja varsinkin Luostolta Siurunjoen alajuoksulta löytyy myös reheviä lettoja.[3] Puistossa elää tyypillinen Metsä-Lapin kasvilajisto. Kangasmetsissä kasvaa laajalti mäntyä, kuusta, mustikkaa ja puolukkaa, soilla hillaa ja rahkasammalta, sekä tuntureilla muun muassa tunturikoivua, variksenmarjaa, tunturiliekoa, sielikköä ja kurjenkanervaa. Tuntureiden alarinteillä ja puronvarsilehdoissa esiintyy paikoin Lapin olosuhteissa harvinaisen rehevää kasvillisuutta; siellä tyypillisiä lajeja ovat muun muassa metsäkurjenpolvi ja hiirenporras. Alueella on myös runsaasti erilaisia jäkälä- ja kääpälajeja. Puuraja kulkee Pyhä-Luostolla noin 320–400 metriä merenpinnan yläpuolella.[3]

Pyhä-Luoston kansallispuiston huomattavimpia nisäkäslajeja ovat poro, hirvi, karhu ja saukko. Alueella on tavattu lähes 130 lintulajia, joista huomattavimpia ovat muun muassa kuukkeli, sinirinta, keltavästäräkki, piekana, varpushaukka, laulujoutsen, kurki, liro ja vesipääsky.[3][6]