Pyökkiorvokki

Pyökkiorvokki (Viola reichenbachiana) on sinikukkainen, lähinnä Euroopassa tavattava orvokkilaji. Suomessa pyökkiorvokki on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi (EN) lajiksi ja se on rauhoitettu Ahvenanmaalla.[2][3]

Pyökkiorvokki
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa: Erittäin uhanalainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset Eudicots
Kladi: Rosidit Rosids
Lahko: Malpighiales
Heimo: Orvokkikasvit Violaceae
Alaheimo: Violoideae[1]
Suku: Orvokit Viola
Laji: reichenbachiana
Kaksiosainen nimi

Viola reichenbachiana
Jord. ex Boreau
Katso myös

  Pyökkiorvokki Wikispeciesissä
  Pyökkiorvokki Commonsissa
Pyökkiorvokin hedelmiä ja siemeniä

Ulkonäkö ja koko

Pyökkiorvokki kasvaa 10–15 cm korkeaksi. Juurakko on lyhyt ja pysty. Kasvi on lehtiruusukkeellinen. Lehden lehtilapa on 2–4 cm leveä ja saman pituinen, herttamainen ja nyhälaitainen. Lehden korvakkeet ovat korkeintaan 1 cm:n pituisia, kapeanpuikeita, ripsihampaisia, hampaat korvakkeiden leveytensä pituisia. Kukan verhiönlisäkkeet ovat hyvin lyhyitä. Teriö on 1,2–1,8 cm pitkä, terälehdet ovat kapeita, sinipunaisia, usein tyveltään tummempia ja ne eivät ole limittäin. Kukan pussimainen kannus on kapea, jokseenkin suora ja väriltään tummansinipunainen. Pyökkiorvokki kukkii Suomessa touko-kesäkuussa.[4]

Pyökkiorvokki muistuttaa suuresti metsäorvokkia (V. riviniana), jonka kanssa se myös voi risteytyä. Metsäorvokin terälehdet ovat hieman pyökkiorvokkia leveämpiä ja ovat limittäin. Lisäksi metsäorvokin kukan kannus on vaalea ja verhiönlisäkkeet ovat isoja.[5]

Levinneisyys

Pyökkiorvokkia tavataan Espanjan itäosista Italiaan, Kreikkaan ja Ukrainaan, ja pohjoisessa Tanskaan, Etelä-Ruotsiin ja Baltian maihin saakka. Lajia tavataan myös Britteinsaarilla ja Kaukasuksen alueella. Euroopan ulkopuolella pyökkiorvokkia tavataan muutamalla alueella Marokossa ja Algeriassa.[5] Suomesta pyökkiorvokki löydettiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1969 Ahvenanmaan Lemlandista ja hieman myöhemmin Maarianhaminasta.[3] Nykyisin lajilta tunnetaan kymmenkunta kasvupaikkaa, joista suurin osa on Lemlandin edustan saarilla. Koska lajia on hankala erottaa metsäorvokista, sillä saattaa olla myös löytämättömiä kasvupaikkoja.[6] Suomessa pyökkiorvokki kasvaa levinneisyysalueensa äärirajoilla.[5]

Elinympäristö

Pyökkiorvokki on tyypillinen kalkkipohjaisten rehevien lehtojen laji. Ahvenanmaalla kasvupaikat ovat pääasiassa pähkinäpensaikoissa. Ahvenanmaalla lajin suurimpana uhkana on kasvupaikkojen umpeenkasvu ja avohakkuut.[6]

Lähteet
  • Ranta, Pertti: Pyökkiorvokki. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 270.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Toim. Rassi, Pertti & Hyvärinen, Esko & Juslén, Aino & Mannerkoski, Ilpo. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki 2010.
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.

Viitteet
  1. Stevens, P. F.: Violaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 1.4.2021.
  2. Punainen kirja 2010, s. 203.
  3. Ålands flora 2010, s. 165.
  4. Retkeilykasvio 1998, s. 159.
  5. Den virtuella floran: Lundviol (Viola reichenbachiana) Viitattu 3.3.2011. (ruotsiksi)
  6. Ranta 1997, s. 270.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.