Puutavara

Ainespuuksi nimitetään mitä tahansa raakapuuta, jota on taloudellisesti kannattavaa jalostaa. Sen tarkat mitta- ja laatuvaatimukset sovitaan ostajan ja myyjän välillä. Metsätaloudessa raakapuu jaotellaan usein vielä tarkemmin puulajeittain: haapatukki, kuusitukki, mäntytukki, kuusikuitu jna. Tukeista, pikkutukeista ja erikoispuista käytetään yhteisnimitystä järeät pölkyt.

Tukit ryhmitellään käyttötarkoituksen mukaan sahatukeiksi ja vaneritukeiksi (sorvitukki, viilutukki) niiden erilaisista laatuvaatimuksista johtuen. Sahatukit ovat pääasiassa kuusta ja mäntyä sekä huonekalujen raaka-aineeksi jonkin verran käytettävää koivua. Sahatukkien latvaläpimitan alaraja on yleensä männyllä 15 cm ja kuusella 16 cm.

Määrämittatukiksi nimitetään pituudeltaan määrämittaista eli ostajan haluaman mittaista tukkia, joka on yleensä tarkoitettu johonkin erityistarpeeseen. Vaneritukit käytetään vaneriviilujen raaka-aineena. Runkoviilujen raaka-aineena käytetään koivua ja kuusta. Pintaviilut sorvataan parhaista koivu- mänty- ja haapatukeista. Haapatukeista tehdään myös höylätavaraa saunan lauteisiin.

Pikkutukit ovat ohuita, sahattaviksi kelpaavia tukkeja. Pikkutukki on puukaupassa oma hintaryhmänsä tukkien ja kuitupuun välissä. Niiden latvaläpimitta on yleensä 12–18 tai 12–15 cm ja pituus 2,5–4,6 metriä (yleisimmin 3,1–4,3 m). Pikkutukkeja saadaan puunrungon latvaosasta tai harvennushakkuussa kaadetuista puista.

Pienimpiä sahattavaksi kelpaavia puupölkkyjä nimitetään sahakuiduksi. Niiden latvaläpimitta on yleensä 10 sentistä ylöspäin.

Erikoispuuksi kutsutaan:

• pylväitä, jotka ovat tukkia pidempiä (8–15 m), suoria, terveitä ja kuorittuja ainespuita. Näiden mäntyisten puiden latvaläpimitta on yleensä vähintään 17 senttiä. Pylväitä pystytetään useimmiten kannattelemaan sähkö- tai puhelinjohtoja. Lahoamisen estämiseksi kyllästettyä pylvästä ei sen sijaan pidetä raakapuuna vaan puutuotteena.
• hirsien raaka-ainetta
• järeiden parrujen raaka-ainetta
• ratapölkkyaihioita
• tyvikoivua
• visakoivua
• lainekoivua
• jalopuita, esimerkiksi tammea
• uusjalopuita, esimerkiksi pihlajaa
• keloa, joka tarkoittaa pystyyn kuollutta, kuivunutta ja kuorensa menettänyttä havupuuta. Kelopuut ovat haluttua rakennusainetta hirsirakennuksiin (kelohirsi). Puulajin mukaan käytetään nimityksiä kelohonka ja kelokuusi; nimitystä kelokko käytetään sellaisesta metsästä, jonka puut ovat muuttuneet keloiksi.

Kelopuusta tehty myyntitiski

Kuitupuu eli pinotavara on tarkoitettu sellun, hiokkeen, hierteen tai puukuitulevyjen raaka-aineeksi. Kuitupuupölkyiksi katkotaan puunrungosta ne osat, jotka ovat liian ohuita tai huonolaatuisia tukeiksi. Kuitupuun läpimitta on 6 sentistä ylöspäin ja pituus 2,5–5,5 metriä (tai 3,1–5,5 m). Puukaupassa kuitupuuta nimitetään puulajin mukaan koivu-, kuusi- tai mäntykuitupuuksi.

Kotitarvepuu on kotitalouksien tai maatilojen käyttämää raakapuuta.

Muuta raakapuuta ovat:

• puuseipäät ja puukepit, esimerkiksi istutettavien puiden tukikepit ja aurauskepit
• puusäleet
• tuontihake, eli ulkomailta tuotu haketettu puu. Vaikka tuontihake olisi ulkomaisen sahan sivutuotetta, niin koska se Suomessa tulee ensi kertaiseen käyttöön, se tilastoidaan Suomessa raakapuuna.

Raakapuu voi olla kuorittua ja karkeasti veistettyä, mutta ei pituussuuntaan sahattua eikä suoja-aineilla käsiteltyä. Aiemmin puutavaran ryhmittelyissä käytettiin ryhmää veistetty puutavara. Ryhmään kuuluivat esimerkiksi veistetyt ratapölkyt, mutta jos sellaisia vielä nykyisin tarvitaan, niin ne tehdään sahaamalla.

Metsäenergiapuu eli poltto(raaka)puu on energian (lämmön ja sähkön) tuottamiseen tarkoitettua puuainesta. Tätä biopolttoainetta nimitetään myös metsäpolttoaineeksi, jos halutaan tehdä ero teollisuuden sivutuotepuuhun (kuori, puru, lastut, pätkät ym.).

Energiapuu voidaan toimittaa:

• rankoina
• halkoina
• pilkkeinä
• pölkkyinä
• risukimppuina, eli risutukkeina
• hakkeena.

Haketettua energiapuuta kutsutaan myös energiahakkeeksi, silloin kun halutaan tehdä ero massa-, kuitulevy- ja lastulevyteollisuuden käyttämään hakkeeseen. Metsähakkeella tarkoitetaan kaikkea metsästä kerättyä haketettua puuainesta.

Energiapuun raaka-aineeksi sopivat:

• hakkuutähde, jota on tukki- ja kuitupuuta hakattaessa jäljelle jäävä puuaines: ainespuuksi kelpaamattomat hylkypölkyt, latvusmassa (latvat, oksat, neulaset, lehdet) sekä taimikonhoidossa syntyvä puuaines
• karsittu ranka, joka on kuitupuuksi liian ohutta
• energiapuuksi käytettävä kokopuu eli karsimaton pienpuusto.
• juurakot
• kannot. Kanto on kaadetun puun katkaisukohdan alapuolelle jäävä rungon osa ja sen maanalainen jatke.

Pääartikkeli: Puutavaran mittaus

Puutavaran kaupassa ja tilastoinnissa käytetään mittayksikkönä yleensä (kuorellista) kiintokuutiometriä (m³). Se tarkoittaa yhden kuutiometrin kokoista puumassaa, jossa ei ole ilmavälejä kuten on pinokuutiometrissä. Sivutuotepuuta (kuori, hake, puru, lastu) mitataan irtokuutiometreinä (i-m³), joka on noin 0,4 kiintokuutiometriä (0,38–0,46 m³), ja halkoja pinokuutiometreinä (p-m³>), joka on keskimäärin 0,67 kiintokuutiometriä. Pinokuutiometri tarkoittaa yhden kuutiometrin kokoista puupinoa, irtokuutiometri yhden kuutiometrin kokoista tilavuutta irrallista tavaraa. Klapeja mitattaessa irtokuutiometriä vastaa heittokuutiometri, joka on noin 0,4 kiintokuutiometriä.

Aikaisemmin on puutavaran mittayksikkönä käytetty Pietarin tai Göteborgin standarttia, jotka oli määritelty erikseen sahatulle, veistetylle ja pyöreälle puutavaralle.

Raakapuun tilavuuden mittaukseen eli kuutioimiseen on käytetty puun muodon approksimointiin perustuvia menetelmiä.[5]

• Huberin kaava: Puun tilavuus saadaan kertomalla puun keskikohdan poikkileikkauspinta-ala puun pituudella.
• Hossfeldin kaava: ${\displaystyle V={3AP \over 4}}$, missä ${\displaystyle V}$ on puun tilavuus, ${\displaystyle A}$ on puun poikkileikkauspinta-ala tyvestä eli juuresta laskien puun pituuden ${\displaystyle P}$ ensimmäisen kolmanneksen kohdalla.
• Hossfeldin kaava latvasta katkaistulle pölkylle: ${\displaystyle V={3(A+a)P \over 4}}$, missä ${\displaystyle V}$ ja ${\displaystyle A}$ ovat kuten edellä ja ${\displaystyle a}$ on puun poikkileikkauspinta-ala katkaistun latvan kohdalta.
• Smalianin kaava: Latvastaan katkaistun pölkyn tilavuus saadaan, kun tyvi- ja latvapoikkileikkauspinta-alan summa kerrotaan pölkyn pituuden puolikkaalla.

Huberin kaava approksimoi puun muotoa sylinterinä tai paraboloidina, Hossfeldin kaavat kartiona, paraboloidina tai sylinterinä ja Smalianin kaava sylinterinä sekä katkaistuna paraboloidina.

Puun poikkileikkauspinta-alan mittauskohdalta on mitattu puun halkaisija kahdesta keskenään kohsisuorasta suunnasta, ja näistä halkaisijoista laskettua keskiarvoa on käytetty puun poikkileikkausta approksimoivan ympyrän halkaisijana.

Metsän puiden lukumäärää voidaan arvioida puiden keskimääräisen leveyden ja taustarajan avulla. Taustarajalla tarkoitetaan sitä, kuinka pitkälle keskimäärin metsässä voi nähdä.

Voidaan todistaa, että ${\displaystyle t={A_{p} \over d_{p}}}$, missä ${\displaystyle t}$ on taustaraja, ${\displaystyle A_{p}}$ on yhden puun ympäristön pinta-ala ja ${\displaystyle d_{p}}$ puiden keskimääräinen leveys katselukorkeudella.[6] Kun jaetaan metsäalueen pinta-ala ${\displaystyle A_{m}}$ yhden puun ympäristön pinta-alalla ${\displaystyle A_{p}}$ saadaan arvio puiden kokonaismäärälle ${\displaystyle N_{p}}$:

${\displaystyle N_{p}={A_{m} \over {td_{p}}}}$