Puupyton

Puupyton[2] eli vihreä puupyton (Morelia viridis) on myrkytön kuristajakäärme, jota tavataan Uudessa-Guineassa, Indonesian saarilla ja Cape Yorkin niemimaalla.

Puupyton
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Lahko: Suomumatelijat Squamata
Alalahko: Käärmeet Serpentes
Heimo: Jättiläiskäärmeet Boidae[1]
Suku: Puupytonit Morelia
Laji: viridis
Kaksiosainen nimi

Morelia viridis
(Schlegel, 1872)

Synonyymit

[1]

  • Chondropython azureus Meyer, 1874
  • Chondropython pulcher Sauvage, 1878
  • Chondropython viridis (Schlegel, 1872)[2]
  • Python viridis Schlegel, 1872
Alalajit [1]
  • M. v. viridis
  • M. v. shireenae
Katso myös

  Puupyton Wikispeciesissä
  Puupyton Commonsissa

Koko ja ulkonäkö

Aikuiset puupytonit ovat yleensä n. 90–120 cm:n pituisia, mutta yli kaksimetrisiä yksilöitä on havaittu. Väritykseltään laji on kirkkaan vihreä, jonka joukossa on keltaisia tai valkoisia hajanaisia viivoja. Tasaisen värin joukossa voi olla joko samanvärisiä tai sinisiä laikkuja ympäri kehoa. Lajista on olemassa myös sinivihreä värimuunnos.

Levinneisyys

Pyypytonia tavataan Indonesian Misoolista, Salawatista, Arun saarilta, Schouten saarilta ja suurelta osalta läntistä Uutta Guineaa. Papua-Uudessa Guineassa lajin levinneisyysalue käsittää lähimmät saaret mereltä n. 1 800 metrin säteeltä ja Normanbyn saari sekä d'Entrecasteauxin saaret. Australiassa laji elää Queenslandissa Cape Yorkin niemen itärannikolla. Lajin elinympäristöä ovat sademetsät ja pensaikot.

Lisääntyminen

Puupytonin poikanen.

Puupyton on ovipaarinen, naaras munii 1–25 munaa per parittelu.lähde? Luonnossa naaras hautoo ja suojelee munia maassa. Vastakuoriutuneet poikaset ovat kirkkaankeltaisia tai tiilenpunaisia. Parissa vuodessa väri muuttuu kirkkaanvihreäksi.[3]

Lähteet

  1. Auliya, M., Shine R.A. & Allison, A.: Morelia viridis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2010. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 22.6.2014. (englanniksi)
  2. Dahlström, Harri (päätoim.): Maailman eläimet: Kalat, sammakkoeläimet, matelijat, s. 284. Helsinki: Tammi, 1988. ISBN 951-30-6533-2.
  3. McGhee, Karen & McKay, George: Maailmamme eläimet, s. 161. Suomentanut Hiltunen, Marja-Leena & Pertti. Gummerus, 2007. ISBN 978-951-20-7373-3.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.