Karthago

Tyroksen kaupungista tulleet foinikialaiset perustivat Karthagon Tunisianlahdelle kertoman mukaan vuonna 814 tai 813 eaa.[2][3] Vuosiluku on sisilialaisen historioitsijan Timaios Tauromenionlaisen antama, mutta vanhoissa lähteissä on esitetty muitakin lukuja. Alueelta on löydetty kivitalojen perustuksia ajalta ennen vuotta 750 eaa. ja radiohiiliajoitettuja karjan ja lampaiden luita noin ajalta 835–800 eaa.[3] Kaupungin nimi tulee foinikian kielen sanoista Qart-ḥadašt, ’uusi kaupunki’.[4] Junianus Justinuksen mukaan siirtokunta perustettiin alun perin toiseen paikkaan, läheiselle Byrsa-kukkulalle, mutta siirrettiin huonojen ennusmerkkien johdosta alemmas.[5]

Perimätiedon mukaan Tyroksen petollisen kuningas Pygmalionin sisko Elissa (myöhemmin nimeltään Dido) pakeni veljeään Libyaan ja perusti seuraajiensa kanssa sinne Karthagon. Kertomus on kreikan- ja latinankielisten kirjoittajien välittämä ja totuusarvoltaan epävarma.[6]

Karthago sijaitsi kaupankäynnin kannalta hyvin suotuisasti Tunisianlahden sopukassa Välimeren etelärannikolla.

Varhainen Karthagon kaupunki sijaitsi Tunisianlahteen työntyvällä nuolenpäänmuotoisella niemellä sijaitsevien Byrsa-kukkulan ja muiden kukkuloiden sekä meren välisellä alangolla. Etelässä oli Tunisjärvi. Sade oli epäsäännöllistä, ja makeaa vettä saatiin lähteistä ja kaivoista. Paikka soveltui hyvin asutukseen, ja foinikialaiset loivat libyalaisten kanssa hyvät kauppasuhteet. Sisiliaan oli meriteitse vain 140 kilometriä, ja Sardiniakin oli melko lyhyen laivamatkan päässä, mikä oli tärkeää kaupankäynnin kannalta. Kaksi vuosisataa perustamisensa jälkeen Karthagon kaupunki oli jo 55–60 hehtaaria laaja, yhtä suuri kuin Tyros. Kaupungin varhaishistoria on kuitenkin yhä paljolti hämärän peitossa.[7]

Karthagon hallitsemat alueet ennen ensimmäistä puunilaissotaa 264 eaa.

Karthagolaiset ja numidialaiset sekoittuivat ajan kuluessa seka-avioliittojen myötä. Vuoteen 500 eaa. mennessä lähelle oli perustettu myös Kerkuane-niminen foinikialaiskaupunki ja muitakin pikkukaupunkeja. Kartagolaiset hallitsivat niemeään 500-luvun lopulla jo niin, että he pystyivät kieltämään vastaperustetun Rooman kauppalaivoja purjehtimasta sen länsirantoja. Sisämaita karthagolaiset eivät asuttaneet ennen 400-luvun loppua, vaikka sen vaikutus olikin tuolloin jo merkittävä Sisiliassa ja Sardiniassa. Karthagolaiset maksoivat libyalaisille (itäisille numidialaisille) vuokraa paikasta vuoteen 480 eaa. saakka, kunnes he olivat riittävän vahvoja lopettaakseen maksunsa.[8]

Karthagon kauppa ja vaikutusvalta kasvoivat nopeasti etenkin 600-luvun eaa. aikana. Aluksi se perusti siirtokuntia Pohjois-Afrikan rannikolle ja esti samalla kreikkalaisia tekemästä samaa. Karthagon valvomat afrikkalaiskaupungit maksoivat Karthagolle suojelurahaa ja tarjosivat sille pyydettäessä sotilasapua, mutta ne säilyttivät omat lakinsa ja instituutionsa.[9] Kaupankäynnin ansiosta Karthagosta tuli 500-luvulla eaa. läntisen Välimeren alueen suurvalta.[10] Merkittävä tulonlähde sille olivat Pohjois-Afrikan ja Espanjan hopeakaivokset.[2]

Karthago teki Rooman kanssa sopimuksen vuonna 509 eaa. Sopimuksessa Libyan, Sisilian ja Sardinian rannikkoihin viitattiin karthagolaisten hallitsemina, ja roomalaisten laivojen pääsyä niille rajoitettiin.[11] Sardinian karthagolaissiirtokunnat sijaitsivat etupäässä saaren lounaisrannikolla ja Sisilian siirtokunnat länsirannikolla.[12]

Joskus 400-luvun eaa. alussa karthagolainen tutkimusmatkailija Hanno Merenkulkija purjehti Afrikan länsirannikkoa myöten etelään ja perusti Marokon rannikolle siirtokuntia.[13]

Karthago kävi useita sotia kilpailevia Välimeren valtioita vastaan. Valtakunnan sotapäälliköistä tunnetuimpia olivat Hannibal, Hamilkar Barka ja Hasdrubal.[14]

Roomalaiset löivät Karthagon puunilaissodissa, jotka alkoivat 264 eaa.[15] Karthago tuhottiin ja poltettiin lopulta 146 eaa. kolmannen puunilaissodan päätteeksi. Sotaa edelsi roomalaissenaattori Caton puheidensa lopussa väitetysti viljelemä kuuluisa lausahdus Muuten olen sitä mieltä, että Karthago on tuhottava (Ceterum censeo Carthaginem esse delendam).[16]

Kuuluisan tarinan mukaan roomalaiset olisivat hävittäneet Karthagon täydellisesti ja kylväneet maaperään suolaa estääkseen minkään kasvamasta siinä. Todellisuudessa kaupungin massiiviset rauniot olivat selvästi nähtävissä vielä vuosisatoja tapahtuneen jälkeen. Kertomukset täydellisestä hävityksestä ovatkin myöhäisantiikin historiankirjoituksen liioittelua. Ensimmäiset kirjalliset maininnat suolan kylvämisestä ovat vasta 1800-luvulta jaa.[17]

Puunilaiselta ja euralaiselta ajalta jäljelle jääneet rauniot nyky-Karthagon kartalla. Keskellä Byrsa-kukkula.

Puunilaissotien jälkeen Karthagosta tuli osa Rooman valtakuntaa. Rooman senaatti antoi määräyksen perustaa Karthagon paikalle siirtokunta 122 eaa., mutta tämä pyrkimys ei vielä ollut menestyksekäs. Myöhemmin Julius Caesar asutti paikalle maattomia Rooman kansalaisia, ja 29 eaa. Augustus perusti sinne African provinssin hallintokeskuksen. Sen jälkeen paikka vaurastui nopeasti. 200-luvun lopulla kaupunki sai piispanistuimen, ja sen merkkihenkilöihin lukeutuivat kirkkoisät Tertullianus ja Cyprianus. Kaupunki alkoi taantua 200-luvun puolivälissä.[2]

• 
  Roomalaisen kylpylän rauniot Karthagossa.
• 
  Roomalaisen Karthagon raunioita.

Vandaalien kuningas Geiserik valtasi Karthagon yllätyshyökkäyksellä 19. lokakuuta 439[18] ja teki siitä perustamansa Vandaalien kuningaskunnan pääkaupungin. Arkeologisten löytöjen perusteella Karthago säilyi vauraana ja hyvinvoivana myös vandaalivallan aikana kaupankäynnin jatkuessa entiseen tapaan.[19] Bysanttilainen kenraali Belisarius valtasi kaupungin vandaaleilta vandaalisodassa vuonna 533. Kaikki kaupungissa säilyneet kristillisten rakennusten jäännökset ovat peräisin bysanttilaisajalta, eikä 200- ja 300-luvun kirkkoja ole säilynyt. Bysantti menetti Karthagon arabeille 705, minkä jälkeen Tunisin kaupunki peitti sen alleen.[2]

Nykyisin Karthago on Tunisin läheisyydessä sijaitseva huvilaesikaupunki. Antiikinaikaisia raunioita niin foinikialaisajalta kuin roomalaisajaltakin on nähtävillä siellä täällä.[20] Asukkaita oli vuonna 2014 noin 17 000.[21]

Unesco liitti Karthagon arkeologisen kohteen maailmanperintökohteiden luetteloonsa vuonna 1979.[22]

Karthagon rantaviivalle rakennettiin 400-luvulla eaa. korkeat ja viisi metriä paksut muurit.[23] Kaupungin länsipuolen kolmiriviset muurit suojasivat kaupunkia maalta tulevilta hyökkäyksiltä. Jokainen kolmesta muurista oli 13,5 metriä korkea, ja niissä oli tornit 30 metrin välein. Muurien heikko kohta oli etelässä meren rannalla, mitä kautta roomalaiset lopulta aloittivat lopullisen hyökkäyksensä 146 eaa.[24]

Karthagossa oli kaksi keinotekoista satamaa, jotka ovat säilyneet nykyaikaan asti laguuneina. Ulompi satama oli suorakaiteen muotoinen, kooltaan 300 × 150 metriä, ja sitä käyttivät kauppalaivat. Sisempi, suojaisa ja muurien piilottama satama oli ympyrän muotoinen, ja sitä käytti kaupungin sotalaivasto. Laivastosatamaan mahtui 220 alusta. Sataman vesi oli kaksi metriä syvää, ja laivastosatamaa reunusti pylväskolonnadi.[25]

Kaupungissa oli lukuisia temppeleitä, jotka oli pyhitetty eri jumalille ja jumalattarille. Temppeleistä mahtavin sijaitsi Byrsan laella ja oli pyhitetty Ešmunille. Temppelin perustuksetkin katosivat, kun roomalaiset aikanaan tasoittivat kukkulan laen. Toinen suuri temppeli oli kullalla koristeltu Rešefin temppeli, joka sijaitsi toriaukiolla. Muiden tärkeiden jumaluuksien temppelien sijainnista ei ole enää tietoa. Karthagon temppelit olivat tyyliltään tasakattoisia foinikialaisen ja egyptiläisen perinteen mukaisesti. Niissä oli sisähuone, jossa oli alttari, jumalankuva ja uhriesineitä. Temppelien yhteydessä oli piha-alue, jolla papit järjestivät seremonioitaan.[26]

Byrsasta kilometri etelään sijaitsi tofet-nimellä nykyisin tunnettu pyhä alue, jonne sijoitettiin polttohaudattujen pikkulasten jäännöksiä.[27]

Kaupungin muista julkisista rakennuksista ei tiedetä paljoakaan niiden nimien lisäksi. Lähellä rantaa oli toriaukio, jota ympäröi korkeita rakennuksia. Senaatin kokoontumispaikkaa ei tiedetä, mutta senaattitalon arvellaan sijainneen aukion laidalla kuten Roomassakin.[28]

Karthagolainen elektrumkolikko 200-luvulta eaa.: toisella puolella jumalatar Tanit ja toisella hevonen.

Karthagolaista taidetta ei ole säilynyt kovinkaan paljon. Suurin osa on löydetty haudoista ja on siksi merkitykseltään uskonnollista. Erityisen paljon vaikutteita on saatu kreikkalaisesta taiteesta.[33] Karthagolaisten kolikkojen kuva-aiheena oli yleensä joko pääjumala Tanit, hevonen tai palmu. Kolikot ovat tyyliltään kreikkalaisia, ja arvometalleista tehdyt ovat taiteellisesti korkeatasoisia.[34]

Karthagolaiset palvoivat useita jumalia ja jumalattaria, joista useimmat olivat peräisin Foinikiasta. Foinikian pääjumala Baalilla oli monta ilmentymää, joista karthagolaiset palvoivat etenkin Baal Hammonia mutta myös Baal Iddiriä, Baal Marqodia, Baal Ozia, Baal Qarnemia, Baal Saponia ja Baal Šamimia. Tyroksen suojelijajumala Melqart oli tärkeä jumala myös Karthagossa. Kaupungin pääjumala myöhempinä vuosisatoina oli jumalatar Tanit. Muita tärkeitä jumaluuksia olivat Ešmun, Rešef ja Šadrap. Ei-foinikialaisista jumalista Karthagosta tunnetaan kreikkalaiset Demeter ja Kore (kreikk. Persefone). Myös egyptiläisellä Isisillä oli Karthagossa temppelinsä.[35] Karthagossa uhrattiin lapsia jumalille 600-luvulle eaa. asti.[15]