Puuma

Puuma
Uhanalaisuusluokitus
	Elinvoimainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Nisäkkäät Mammalia
Lahko:	Petoeläimet Carnivora
Alalahko:	Feliformia
Heimo:	Kissaeläimet Felidae
Alaheimo:	Kissat Felinae
Suku:	Puma
Laji:	concolor
Kaksiosainen nimi
	Puma concolor ; (Linnaeus, 1771)
	; Puuman levinneisyys
Alalajit [2]
	P. c. concolor; P. c. anthonyi; P. c. cabrerae; P. c. costaricensis; P. c. couguar (itäpuuma[3]); P. c. puma;
Katso myös
	Puuma Wikispeciesissä; Puuma Commonsissa
	Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Puuma (tieteellinen nimi vuodesta 1993 Puma concolor, sitä ennen Felis concolor) on Amerikassa elävä kissaeläin. Sen levinneisyysalueeseen kuuluu periaatteessa koko Keski- ja Etelä-Amerikka lukuun ottamatta niitä melko laajoja alueita, joilta ihminen on sen hävittänyt. Pohjois-Amerikassa sitä esiintyy Kalliovuorten alueella Yukonin territorion etelärajoille saakka, sekä Floridassa, jossa elää erillisenä populaationa uhanalainen floridanpuuma[4]. Puumasta on suomeksi käytetty myös nimityksiä kuguaari (englannin sanasta ”cougar”), vuorileijona (”mountain lion”), amerikanleijona, puuleijona ja hopealeijona, mutta nykykielessä puuma on vakiintunut lajin lähes yksinomaiseksi nimeksi.

Tuntomerkit

Kylmillä seuduilla puuma saattaa kasvaa jopa yli 120 kilogramman painoiseksi, mutta vastaavasti trooppisilla seuduilla se saattaa hyvinkin olla alle 50 kilogramman painoinen. Puuman vartalo on noin 150–200 cm:n pituinen; lisäksi sen häntä on noin 80 cm. Säkäkorkeus on noin 60–100 cm. Turkin väri vaihtelee harmaasta yleisempään punertavaan vaaleanruskeaan. Puuman kasvoissa ja vatsassa on harmaita tai beigejä merkkejä.

Sopeutuminen

Puuma on hyvin sopeutuvainen, minkä takia sitä esiintyykin hyvin laajalti ja mitä erilaisimmilla alueilla: lumisilla ja kallioisilla vuorilla, aroilla, autiomaissa, lauhkeissa ja trooppisissa metsissä sekä jopa rannikoiden hiekkadyyneillä. Puuma käyttää vakituista majapaikkaa (luolaa) ainoastaan lisääntymisaikanaan. Turkkinsa ansiosta puuma sietää sekä hellettä että pakkasta, mutta talveksi se joutuu laskeutumaan vuorilta laaksoihin – tärkeimpien saaliseläintensä mukana.

Puuma on sopeutunut elämään hietikoilla ja kalliolla: sen väri muistuttaa hiekkaa ja se voi loikata jopa kymmenen metriä kerralla.

Ravinto

Puuma on lihansyöjä. Se saalistaa yleensä väijymällä: Se kiipeää puuhun hyvälle paikalle ja jää odottamaan saalistaan. Saaliin huomattuaan se ponkaisee uhrin kimppuun ja puraisee sitä niskaan vahvojen leukojensa kulmahampailla. Mikäli saalis pääsee pakenemaan, puuma juoksee sen kiinni – ainakin lyhyellä matkalla. Puuman pääasiallista ravintoa ovat erilaiset hirvieläimet, mutta se syö myös pienempiä nisäkkäitä, lintuja ja jopa matelijoita.

Lisääntyminen

Puumanpentuja

Naaraiden kiima-aika ei ole vuodenajasta riippuvainen, joten parittelu voi tapahtua milloin vain. Puumanaaraan raskausaika on noin kolme kuukautta. Sen jälkeen se synnyttää kahdesta kuuteen pentua. Pennut syntyvät sokeina ja täplikkäinä. Täplät häviävät noin puolen vuoden iässä. Naaraspennut perustavan usein aikuistuttuaan reviirinsä lähelle emonsa reviiriä, mutta urospennut vaeltavat hyvin kauas synnyinseuduiltaan.[5] Urospuumat saattavat tappaa pentuja saadakseen paritella niiden emon kanssa. Naarailla on kiima eri aikoina, ja siksi uros voi paritella usean eri naaraan kanssa.

Alalajit

Puuman alalajeista ainakin itäpuumalla (Puma concolor couguar) ja floridanpuumalla (Puma concolor coryi) on suomenkieliset nimet.[6] Yhdysvaltojen ympäristöviranomaiset ovat todenneet itäpuuman sukupuuttoon kuolleeksi. Viimeiset varmistetut havainnot eläimestä ovat vuosilta 1938 ja 1932, ja 1973 se määriteltiin uhanalaiseksi.[7] Floridanpuuma ovat Yhdysvalloissa Floridan osavaltiossa elelevä puuman alalaji. Se poikkeaa väritykseltään muista puuman alalajeista. Floridanpuuma on Floridan osavaltion kansalliseläin (1982).

Puuma ja ihminen

Aikoinaan puuma oli yleinen lähes koko Amerikan mantereella, mutta nykyisin se on hävinnyt monilta entisiltä elinalueiltaan.[1] Pääsyynä ovat karjankasvattajat, jotka ovat tappaneet puumia syyttäen niitä karjantappamisista, monesti aiheetta. Joiltakin alueilta puumakanta on hävitetty peurojen ”suojelemiseksi”. Tuloksena oli peurakannan nopea kasvu, koska mikään petoeläin ei ollut sitä säätelemässä. Sitä taas seurasi ylilaidunnus, peurojen ravinnon loppuminen ja suurten peuramäärien nälkäkuolema. Toinen yleinen uhka puumille on salametsästys.

Puuma on monesti hyökännyt ihmisen kimppuun. Hyökkäyksiä on raportoitu vuosina 1890–2004 yhteensä 108, joista kaksikymmentä on kuolintapauksia.[8]

Puuman suojelu

Puuma on rauhoitettu, mutta tämäkään ei säästä sitä karjatilallisten vihalta. Puumia ammutaan edelleen karjan suojelemiseksi, vaikka se harvoin käy kotieläinten kimppuun. Nykyään on perustettu useita puumansuojeluyhdistyksiä.

Lähteet

Caso, A., Lopez-Gonzalez, C., Payan, E., Eizirik, E., de Oliveira, T., Leite-Pitman, R., Kelly, M., Valderrama, C. & Lucherini, M.: Puma concolor IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 16.7.2014. (englanniksi)
Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Puma concolor Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 14.1.2012. (englanniksi)
Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 1, s. 45. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 1, sarjassa World of animals). Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8.
Elo, Ulla & Koivisto, Ilkka ym. (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 2: Nisäkkäät. Weilin+Göös, 1991. ISBN 951-35-4687-X.
Wilson, Don & Mittermeier, Russell: Handbook of the Mammals of the World. Volume 1. Carnivores, s. 157. Lynx Edicions, 2009.
Nummi, Petri (päätoim.): Maailman luonto. Eläimet. Nisäkkäät 2, s. 307. Espoo: Weilin+Göös, 1999. ISBN 951-35-6503-3.
Kokkonen, Yrjö: Puuman itäinen alalaji kuollut sukupuuttoon 17.6.2015. Ylen uutiset. Viitattu 17.6.2015.
Confirmed mountain lion attacks in the United States and Canada 1890 - Present azgfd.gov. 9.12.2008. Arkistoitu 13.12.2017. Viitattu 10.7.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Laji.fi: Puuma (Puma concolor)
ITIS: Puma concolor (englanniksi)
Pherobase: Semiochemicals of Puma concolor, the Cougar (englanniksi)

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[IUCN-1] Caso, A., Lopez-Gonzalez, C., Payan, E., Eizirik, E., de Oliveira, T., Leite-Pitman, R., Kelly, M., Valderrama, C. & Lucherini, M.: Puma concolor IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 16.7.2014. (englanniksi)

[MSW3-2] Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Puma concolor Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 14.1.2012. (englanniksi)

[3] Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 1, s. 45. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 1, sarjassa World of animals). Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8.

[MUE-4] Elo, Ulla & Koivisto, Ilkka ym. (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 2: Nisäkkäät. Weilin+Göös, 1991. ISBN 951-35-4687-X.

[5] Wilson, Don & Mittermeier, Russell: Handbook of the Mammals of the World. Volume 1. Carnivores, s. 157. Lynx Edicions, 2009.

[6] Nummi, Petri (päätoim.): Maailman luonto. Eläimet. Nisäkkäät 2, s. 307. Espoo: Weilin+Göös, 1999. ISBN 951-35-6503-3.

[7] Kokkonen, Yrjö: Puuman itäinen alalaji kuollut sukupuuttoon 17.6.2015. Ylen uutiset. Viitattu 17.6.2015.

[8] Confirmed mountain lion attacks in the United States and Canada 1890 - Present azgfd.gov. 9.12.2008. Arkistoitu 13.12.2017. Viitattu 10.7.2009. (englanniksi)