Puuhamaa
Puuhamaa on vuonna 1984[1] avattu Janakkalan Tervakoskella sijaitseva lasten huvittelupaikka. Puuhamaassa ei juurikaan ole täysautomaattisia huvipuistolaitteita, vaan toiminta on painottunut enemmän oman lihasvoiman ja aktiivisuuden käyttöön. Alueella on yli sata erilaista toimintoa, muun muassa vesiliukumäet, ratagolf, Formula-autoradat ja pomppulinnoja.
Puuhamaa | |
---|---|
Sijainti | Tervakoski, Janakkala, Suomi |
Koordinaatit | |
Osoite | Vähikkäläntie 11, 12400 Tervakoski |
Omistaja | Puuharyhmä Oyj |
Avattu | 1984 |
Toimintakausi | kesäkuu–elokuu |
Laitteet | noin 100 (mukaan lukien vesiliukumäet, golfradat, pomppulinnat) |
Aiheesta muualla | |
Verkkosivut | |
Puuhamaan omistaa Puuharyhmä, jonka espanjalainen Aspro Parks osti vuonna 2007.[2][3]
Puuhamaan televisiomainoksien tunnusmusiikin on tehnyt Mikko Alatalo.[4] Puuhamaan maskotti on Puuhanalle, joka kiertelee puistossa.
Pituusrajat
Laitteiden pituusrajat on ilmoitettu laitteen luona tai Puuhamaan nettisivuilta. Kaikki pituusrajat ovat minimipituuksia, maksimipituuksia ei ole määritelty.
Formula-autoradat
Puuhamaan suosituimpia laitteita ovat Formula-autot. Niitä on kolmessa eri kokoluokassa; F3-, F2- ja F1-autot. Radat sijaitsevat eri puolilla puistoa. F1-autot ovat isoimmat ja nopeimmat, ja niissä pituusraja on 140 senttimetriä. F2-autoissa pituusraja on sama 140 senttimetriä, mutta niihin alle 140 senttimetriä pitkät saavat tulla vanhemman kanssa. F3-autot on tarkoitettu pienille lapsille, ja niissä pituusraja on 110 senttimetriä.
Vesipuisto
Vesipuistossa on erilaisia vesiliukumäkiä.
Lähteet
- Puuhamaa avataan tänään, vesipuisto vasta kesäkuussa 26.5.2006. Hämeen Sanomat. Arkistoitu 16.3.2018. Viitattu 16.3.2018.
- Puuhamaa-ryhmä espanjalaisomistukseen 2.3.2007. Yle Uutiset. Viitattu 16.3.2018.
- Puuhamaa myytiin Espanjaan 2.3.2007. Ilta-Sanomat. Viitattu 16.3.2018.
- Näistä syistä Puuhamaa-mainoslaulua ei voi unohtaa – Mikko Alatalo saa esittää klassikosta baarissa aina aikuisten version, jossa juodaan kaljaa ja mennään kotiin ”puuhailemaan” 29.6.2017. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 1.7.2017. Viitattu 16.3.2018.