Naripuukasvit

Naripuukasvit ovat puita tai pensaita, joiden toissijainen aineenvaihdunta tuottaa eräitä triterpeenejä, glukosinolaatteja ja biflavonyylejä. Lehdet sijaitsevat kahdessa rivissä ja ovat usein melko nahkeita, korvakkeellisia, vinotyvisiä ja harmahtaviksi kuivuvia. Niissä on usein pippurin tai retiisin tapainen maku niiden sisältämien sinappiöljyjen vuoksi. Kasvit ovat kaksikotisia; yksineuvoiset hede- ja emikukat sijaitsevat eri yksilöissä. Kukat sijaitsevat ryhmissä ja ovat terättömiä tai terälehtiä on 4–7, tavallisesti neljä tai viisi. Hedekukissa on tavallisesti 3–20 hedettä, joskus enemmänkin. Mesiäinen on tai puuttuu. Emikukissa on tavallisesti joutoheteitä. Sikiäin on yhdislehtinen, 1–9 emilehden muodostama. Luotit ovat kookkaita, usein läppämäisiä, kaksiosaisia ja nauhamaisia. Siemenaiheet ovat tavallisesti kaksikalvoisia, vain Drypetes macrostigma -lajilla yksikalvoisia. Hedelmä on luumarja, jonka päässä läppämäiset luotit ovat usein jäljellä. Siemenessä on runsas endospermi eli ravintovarasto.[2]

Naripuukasvit ovat levinneet tropiikkiin, erityisesti Afrikkaan ja Malaijien saaristoon.[2]

Heimo koostuu neljästä suvusta ja 210 lajista, joista 200 kuuluu rypälepuihin (Drypetes).[2] Muut suvut ovat Lingelsheimia, naripuut (Putranjiva) ja Sibangea.[3] Heimon läheisin sukulainen on Lophopyxidaceae.

Aikaisemmin naripuukasvit on tavallisesti sisällytetty tyräkkikasveihin (Euphorbiaceae), joista ne eroavat muun muassa kemialtaan, alkioltaan ja hedelmiltään. Glukosinolaatteja esiintyy erityisesti Brassicales-lahkossa, joille naripuukasvit eivät kuitenkaan ole sukua.[2]

• Stevens, P. F. (2001 onwards). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since]. http://www.mobot.org/MOBOT/research/APweb/.

• Levinneisyyskartta: http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/maps/Putranjivaceae.gif