Pussikämmekkä
Pussikämmekkä (Coeloglossum viride, syn. Dactylorhiza viridis) on vihertäväkukkainen Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa kasvava kämmekkälaji. Suomessa laji on verrattain yleinen.
Pussikämmekkä | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
Lahko: | Asparagales |
Heimo: | Kämmekkäkasvit Orchidaceae |
Alaheimo: | Orchidoideae |
Suku: | Pussikämmekät Coeloglossum |
Laji: | viride |
Kaksiosainen nimi | |
Synonyymit | |
|
|
Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko
Pussikämmekkä kasvattaa 10–30 senttimetriä pitkän kukkavarren. Juurimukulat ovat syvään liuskaisia. Lehtiä on tavallisesti kolme. Alimman lehden lapa on vastapuikea, ylempien suikeita. Kukinto on harsu tähkä, jossa on 5–20 vihreää tai rusehtavaa kukkaa. Huuli on pitkä, kapea ja kolmiliuskainen. Huulen tyvellä on lyhyt pussimainen kannus, mikä erottaa kasvin läheisestä liuskakämmeköiden (Dactylorhiza) suvun lajeista, joilla on pitkänomainen kannus. Kukka on lähes tuoksuton. Suomessa pussikämmekkä kukkii kesä-elokuussa. Kukinta on epäsäännöllistä, ja kasvi saattaa elää maanalaisena pitkään.[2][3]
Samoilla kasvupaikoilla pussikämmekkä voi risteytyä ainakin maariankämmekän (Dactylorhiza maculata) ja keltalehdokin (Platanthera chlorantha) kanssa.[4]
Levinneisyys
Pussikämmekkää tavataan suurimmassa osassa Eurooppaa eteläisimpiä osia lukuun ottamatta. Levinneisyysalue jatkuu edelleen Siperiaan ja Pohjois-Aasiaan aina Tyynellemerelle saakka. Pussikämmekän toista, huomattavasti kookkaampikokoista alalajia (ssp. bracteatum) tavataan Pohjois-Amerikassa ja Etelä-Aasiassa.[4] Suomessa pussikämmekkää tavataan koko maasta, mutta levinneisyysalue on laikuttainen.[2] Lajin vahvin kanta on Kuusamossa ja Lapissa. Erityisesti Etelä-Suomessa laji on kuitenkin harvinaistunut.[5] Voimakasta harvinaistumista tunnetaan myös Länsi- ja Keski-Euroopasta.[6]
Elinympäristö
Pussikämmekkä kasvaa lehdoissa, lehtomaisissa metsissä, tuoreilla niityillä, lettosoilla ja -niityillä sekä pohjoisessa lehtomaisissa tunturikoivikoissa, rehevillä tunturikankailla ja -niityillä. Suomessa lajin taantumisen syinä ovat ennen kaikkea laidunnuksen loppuminen ja sitä seurannut kasvupaikkojen kuusettuminen ja umpeenkasvu.[2][3]
Pussikämmekän pölyttäjinä toimivat sylkikuoriaiset ja loispistiäiset.[6]
Lähteet
- Kämmekät, Suomen orkideat. Toim. Korhonen, Mauri & Vuokko, Seppo. Forssan kustannus Oy, Forssa 1987.
- Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Uusitalo, Anna: Kylien kaunokit, soiden sarat. Keski-Suomen uhanalaiset kasvit. Keski-Suomen ympäristökeskus, Jyväskylä 2007.
Viitteet
- ITIS (englanniksi)
- Retkeilykasvio 1998, s. 500.
- Uusitalo 2007, s. 120.
- Den virtuella floran: Gröngulla (ruotsiksi) Viitattu 22.2.2010.
- Oulun kasvit 2005, s. 188.
- Kämmekät, Suomen orkideat 1987, s. 77–78.