Purppura

Purppura on punertava violetti tai sinertävä punainen väri.[1] Sanan käyttöalue tai vastine eri kielissä ei ole yhtä vakiintunut kuin muiden tavallisimpien värinnimien, mikä toisinaan aiheuttaa sekaannuksia.

Purppura nähdään, kun silmän punaiselle (R) ja siniselle (B) valolle herkät tappisolut ovat aktiivisia. Purppura tai tarkemmin sanottuna sen magentaksi nimitetty sävy on vihreän (G) käänteisväri.[2]

Nykyaikana purppuran sävy magenta on syaanin ja keltaisen ohella yksi painovärien pääväreistä (CMYK). Esimerkiksi värillisessä mustesuihkukirjoittimessa käytetään näitä värejä.[3] Magentan nimi juontuu Italiassa vuonna 1859 käydystä Magentan taistelusta, joka käytiin samoihin aikoihin kuin kyseinen väriaine kehitettiin.

Purppura väriaineena ja symbolina

Muinaisessa Foinikiassa alettiin valmistaa purppurakotiloista purppuraa noin vuonna 1500 eaa. Tärkein valmistuspaikka oli Tyros. Koska purppuran valmistus oli erittäin työlästä ja kallista, sillä värjätyt vaatteet olivat ylellisyyttä.[2][4] Purppuranväristä kangasta ja viittaa on käytetty loiston ja vallan symbolina.[5] Purppuraviittaan ovat valtansa symbolina pukeutuneet muun muassa Rooman keisarit, myöhempien aikojen eurooppalaiset monarkit sekä katolisen kirkon kardinaalit. Bysantin valtakunnassa vain keisarillinen hovi sai käyttää purppuralla värjättyjä kankaita.

Purppura on jossain määrin vakiintunut yhdeksi (lippu)heraldisista väreistä.

Englantilainen kemisti William Henry Perkin yritti vuonna 1856 valmistaa malarialääkkeenä käytettyä kiniiniä synteettisesti aniliinista, mutta koe epäonnistui. Perkin tutki tekemäänsä mustaa massaa ja huomasi sen muuttuvan purppuran väriseksi laitettuaan siihen denaturoitua etanolia. Hänen kokeiltuaan sitä silkkiin kangas muuttui kirkkaan violetiksi. Hän oli tullut 18-vuotiaana keksineeksi ensimmäisen keinotekoisen väriaineen mauveiinin. Keksintö romahdutti purppurakankaan arvon, ja se lakkasi olemasta harvinainen ylellisyystuote.

Katso myös

Lähteet
  1. Tyroksenpurppura, tyyrianpurppura, purppura Coloria. Viitattu 29.6.2021.
  2. Huttunen, Martti: Värit pintaa syvemmältä. Helsinki: Books on Demand, 2013. ISBN 978-952-286-602-8, Värisymbolit eivät synny tyhjästä, sivut 104–117.
  3. Aine ja Energia – Fysiikan tietokirja, s. 64. (Peruskoulun oppikirja, toim. Aspholm, Hirvonen, Lavonen, Penttilä, Saari, Viiri ja Hongisto.) WSOY, Helsinki 2006.
  4. Tietojätti, s. 679. Gummerus, Jyväskylä 2004.
  5. Uusi sivistyssanakirja, s. 509. Otava, Helsinki 1981.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.