Puristelasi

Puristelasi tarkoittaa muottiin puristamalla valmistettuja lasiesineitä. Näin valmistettuja lasihelmiä ja -amuletteja tunnetaan jo Egyptistä ajalta noin 2500 eaa., mutta teollisesti tehokas menetelmä mekaanisine puristimineen siitä kehitettiin 1800-luvun alkupuolella Yhdysvalloissa, ensimmäisenä patentinsaajana John P. Bakewell vuonna 1825.[1]

Puristelasia 1900-luvun taitteesta.

Puristelasi syntyy avattavassa muotissa, jonka sisäpinta muovaa lasiesineen ulkopinnan. Sisäpinnan muovaa puristimen sisään työntämä painin eli malli eli peekeli, ja reunan muovaa erillinen rinki. Puristelasiesineet viimeistellään yleensä liekkikiillotuksella, joka sulattaa ja tasoittaa hieman niiden pintaa ja pyöristää särmiä.[2]

Historiaa

Puristelasi mullisti aiemmin lasinpuhallukseen perustuneen käsityövaltaisen lasituotannon ja mahdollisti halpojen sarjatuotantoesineiden, kuten arkilasistojen ja koriste-esineiden tuotannon. Muotin avulla voitiin jäljitellä kalliin kristallilasin hionnan kaltaisia uurteita ja koristekuvioita, minkä ansiosta puristelasia kutsuttiin myös ”köyhän miehen kristalliksi”. Lasiesineen sisäpinta saattoi ensi kertaa olla erilainen kuin ulkopinta, mikä ei ollut mahdollista perinteisin puhallusmenetelmin.[1]

Yhdysvalloista puristelasitekniikka levisi nopeasti Eurooppaan 1830- ja 1840-luvulla, etenkin Ranskaan, Englantiin, Saksaan ja Böömiin. Koska mallisuojaa ei alkuun ollut, malleja kopioitiin toisilta surutta. Englannissa otettiin vuonna 1839 käyttöön vuoden kestävä mallisuoja, joka myöhemmin pidennettiin kolmeen vuoteen.

Ensimmäinen pohjoismainen puristelasitehdas oli ruotsalainen Reijmyre 1830-luvulla, ja Suomessa tekniikan otti ensimmäisenä käyttöön Nuutajärven lasitehdas 1851 Keski-Euroopasta hankittuine muotteineen. Iittalan lasitehdas teki puristelasia heti perustamisestaan 1881 alkaen. Riihimäen Lasi aloitti vuonna 1929 myös lysterilasisten puristetuotteiden teon[2]. Puristelasia valmistivat Suomessa myös Karhulan, Viialan, Kirkniemen, Karan, Ryttylän ja Kauklahden lasitehtaat sekä vuosina 1947–1954 toiminut Puristelasi Oy ja 1968–1971 toiminut Mäntyharjun lasitehdas. Viimeisinä puristelasituotannon lopettivat Kumela 1983 ja Riihimäen Lasi 1990.[1]

Nykyisin Suomen tunnetuin ja jokseenkin ainoa yhä tuotannossa oleva puristelasiesine on lukemattomina värivaihtoehtoina valmistettu Marimekon Mariskooli, joka perustuu Riihimäen Lasin vanhaan puristelasimuottiin. Sitä valmistaa yhä Iittalan lasitehdas.[3][4].

Lähteet
  1. Nokela, Leena: Wanhain tawarain sanakirja, s. 185–189. Helsinki: Otava, 5. painos, 2012. ISBN 978-951-1-12514-3.
  2. Hakusanat Liekkikiillotus, Lysterilasi, Puristelasi Lasisanasto, Suomen Lasimuseo. Viitattu 25.4.2023.
  3. Ratia, Ristomatti: Paha poika, s. 46–65, 81. Helsinki: Otava, 2002.
  4. Nevaluoma, Kari-Otso: Koko kansan lempimalja! Miten Mariskooli nousi suosioon ja miksi keräilijät hamuavat erityisesti kolmen värisiä maljoja? Meillä kotona -sivusto, A-lehdet. 18.3.2021. Viitattu 25.4.2023.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.