Puolirykmentti

Puolirykmentti (myös skvadroona, eskadroonalähde? tai lippukuntalähde?) oli eurooppalainen taktinen jalkaväen yksikkö, joka tuli käyttöön 1500-luvun lopulta alkaen.

Puolirykmentissä oli noin 500 miestä, puolet piikkimiehiä ja puolet tuliaseilla varustettuja sotilaita. Myöhemmin tuliaseisen määrää lisättiin ja piikkien määrää pienennettiin. Alkuperäisessä muodossaan sotilaat järjestettiin kymmenen ruotua syvään muotoon, jonka keskellä olivat piikkimiehet ja kummallakin sivulla hakapyssy- tai muskettimiehet. Todellisuudessa ryhmitys vaihteli piikkimiehillä 5-10 ruotua ja muskettimiehillä 8-12 ruotua syvänä, riippuen jokaisen taistelukentän, vastustajan ja oman armeijan erilaisista ominaisuuksista. Yksittäiset puolirykmentit järjestettiin taas treffen-taktiikan mukaan taistelukentälle kolme riviä syvään shakkiruutukuvioon. Taistelukentällä useampi puolirykmentti muodosti prikaatin. Aikaisempi perusyksikkö rykmentti jäi vain hallinnolliseksi kokonaisuudeksi.

Kehitys ja käyttö

Morits Oranialainen uudisti kahden serkkunsa kanssa Alankomaiden armeijaa, joka oli jäänyt pahasti alakynteen kahdeksankymmenvuotisessa sodassa Espanjaa vastaan. Hän otti käyttöön joustavamman, paremmin taistelukentällä liikkuvan, mutta enemmän koulutusta vaativan puolirykmenttijaon, jolla korvasi aikaisemmat kömpelöt espanjalaiset neliöt.

Alankomaiden ulkopuolelle puolirykmentti levisi nopeasti, erityisesti Pohjois-Saksan protestanttisille alueille. Ruotsin armeija otti puolirykmentin ensin sellaisenaan käyttöön Morits Oranialaisen mallin mukaan 1604, ja myöhemmin, 1620-luvulla Kustaa II Aadolf kehitti siitä oman versionsa Ruotsin armeijaa varten.

Puolirykmentti hävisi taistelukentiltä armeijoiden siirtyessä linjataktiikkaan 1700-luvun ensimmäisellä puoliskolla ja pataljoonan korvatessa aikaisemman puolirykmentin taktisena yksikkönä.

Lähteet
  • Childs, John: Warfare in the Seventeenth Century. Lontoo: Cassell, 2001. ISBN 0-304-36373-1.
  • Lappalainen, Jussi T.: Aseet ja taistelut. Sotataidon kolme vuosituhatta. Helsinki: Otava, 1988. ISBN 951-1-10479-9.
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.