Puoliapinat

Puoliapinat (Strepsirrhini) on alalahko kädellisten (Primates) lahkossa. Puoliapinoita elää Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, erityisesti Madagaskarilla, sekä Etelä-Intiassa, Kaakkois-Aasiassa ja Indonesiassa.[2]

Puoliapinat
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Kädelliset Primates
Alalahko: Puoliapinat
Strepsirrhini
É. Geoffroy Saint-Hilaire, 1812
Osalahkot [1]
  • Lemuriformes (makimaiset puoliapinat)
  • Chiromyiformes (ai-ai eli sormieläin)
  • Lorisiformes (lorimaiset puoliapinat)
Katso myös

  Puoliapinat Wikispeciesissä
  Puoliapinat Commonsissa
Senegalingalago (Galago senegalensis)

Piirteet

Puoliapinat ovat noin kissan kokoisia, puussa elämiseen sopeutuneita eläimiä: niillä on pitkät sormet ja kiipeämiseen sopiva kämmen, jossa peukalo on kääntynyt muita sormia vastaan. Useimmat puoliapinat ovat yöeläimiä, mistä kertoo niiden suuret silmät ja tarkka kuulo.[2]

Puoliapinat eroavat kädellisten toisesta alalahkosta Haplorrhini seuraavasti:

  • Pienemmät aivot suhteessa ruumiin kokoon
  • Kyky tuottaa C-vitamiinia [3]
  • Enimmäkseen yöeläimiä
  • Lisääntymiskausi ja kiima-aika
  • Poikueessa monta poikasta kerrallaan
  • Naarailla useita nännejä
  • Kostea nenä
  • Nenään kiinnittyvä ylähuuli, mikä rajoittaa ilmehtimistä
  • Pitkä kuono ja siten koiramainen ulkonäkö

Luokittelu

Puoliapinoiden alalahko jaetaan nykyisin kolmeen osalahkoon, joissa on yhteensä seitsemän heimoa.[1] Aiemmin puoliapinoiden alalahkoon, jonka tieteellinen nimi oli silloin Prosimii, luettiin myös kummituseläimet (Tarsiidae).[4] Nykyisin kummituseläimet luokitellaan yhdessä apinoiden kanssa Haplorrhini-alalahkoon.[5]

alalahko puoliapinat (Strepsirrhini)

Lähteet
  1. Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Strepsirrhini Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 11.5.2012. (englanniksi)
  2. Uusi Suuri Eläinkirja, nisäkkäät 1, WSOY, 1974, ISBN 951-0-03731-1
  3. Pollock, J. I.; Mullin, R. J. (1987). "Vitamin C biosynthesis in prosimians: Evidence for the anthropoid affinity ofTarsius". American Journal of Physical Anthropology 73 (1): 65–70 (englanniksi)
  4. Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 1, s. 298–431. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 1, sarjassa World of animals). Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8.
  5. Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Haplorrhini Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.