Puolanajokoira
Puolanajokoira (Ogar Polski) on puolalainen koirarotu. Sitä käytettiin perinteisesti niin jäniksen, ketun, villisian kuin saksanhirvenkin metsästykseen sekä vesilintujen ylösajoon. Nykyisin sitä käytetään ainoastaan ketun ja villisian metsästykseen.[1]
| Puolanajokoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Puola |
| Määrä |
Puolan ulkopuolella harvinainen Suomessa ei yhtään rekisteröityä yksilöä |
| Rodun syntyaika |
1100-1300-luku, ensimmäinen maininta nimellä ogar 1500-luvulta |
| Alkuperäinen käyttö | jäniksen, ketun, villisian ja saksanhirven metsästys, vesilintujen ylösajo |
| Nykyinen käyttö | ketun ja villisian metsästys |
| Muita nimityksiä | Ogar Polski, Polish Hound, brachet polonais, Polnische Bracke, sabueso polaco |
| FCI-luokitus |
ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat alaryhmä 1.1 Suuret ajavat koirat #52 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 22,5–31,8 kglähde? |
| Säkäkorkeus |
uros 56–65 cm narttu 55–60 cm |
| Väritys | punaruskea, jossa tumma mantteli |
Ulkonäkö
Pää on raskas ja sivusuunnasta katsottuna muodoltaan keskipitkä suorakaide. Kallo on leveä ja korvien välistä kohtuullisen holvautunut (kaareutuva), otsapenger erottuu selvästi. Kuono on syvä, pitkänomainen ja tylppäkärkinen. Kirsu on leveä, kookas ja tumma. Purenta on leikkaava. Silmät ovat hieman vinot, ilmeeltään lempeät ja väriltään tummanruskeat. Korvat ovat keskipitkät, keskileveät, riippuvat, suhteellisen matalalle kiinnittyneet ja kärjistään hieman pyöristyneet. Ylälinja on suora, selkä leveä, pitkä ja lihaksikas. Säkä erottuu selkeästi. Häntä on melko alas kiinnittynyt, paksu ja kevyesti kaartuva; koiran liikkuessa hitaasti hieman kohoava muttei selän päälle kiertyvä. Karvapeite on lyhyt ja tiheä. Pääväritys on punaruskea, ja selässä tulee olla musta tai tummanharmaa mantteli ("satula"). Punaisen sävy vaihtelee tummankeltaisesta mahonginpunaiseen. Uroksen säkäkorkeus vaihtelee 56–65 cm ja nartun 55–60 cm välillä. Painon tulee olla sopusuhtainen säkäkorkeuden ja rakenteen kanssa.[1]
Luonne ja käyttäytyminen
Hyvien metsästysominaisuuksiensa lisäksi puolanajokoira on myös ihanteellinen perhekoira. Se on kotiolossa helppohoitoinen, perhettään kohtaan omistautunut, joskin suhtautuu varautuneesti vieraisiin. Työskennellessään sille on tyypillistä kuuluva haukku.[1]
Alkuperä
Vaikkei rodun alkuperää tarkemmin tunnetakaan, muistuttaa se ulkoisesti paljon alkuperäistä hubertuksenajokoiraa.[2] Gallus Anonymouksen mukaan Puolassa metsästettiin koirien avulla jo 1100-luvulla, ja 1300-luvulla erityisesti kuninkaat kasvattivat rotua. 1500-luvulla Piotr Krescentyn ja Mikolaj Rej mainitsivat teoksissaan ensimmäistä kertaa nimen ogar. Vuonna 1618 Krakovassa julkaistiin rotua kuvaava Jan Ostrorógin kirja "Metsästäminen Ogar-koirilla". Vanhoja kuvauksia puolanajokoirasta löytyy niin paikallisesta kirjallisuudesta, vaakunoista, sineteistä, asekoteloista kuin exlibris-merkeistäkin. 1700-1800-luvulla se esiintyi myös puolalaisissa maalauksissa. Rotu oli ensimmäistä kertaa esillä koiranäyttelyissä jo 1800-luvulla. Tuolloin paikallinen aatelisto kasvatti sitä Venäjän miehityksen alaisilla alueilla. 1920-luvun alussa puolanajokoiria käytettiin metsästykseen enää vain paikka paikoin Itä-Puolaan kuuluvilla Polesien, Wolynin ja Vilnan alueilla. Maan menetettyä itäiset osansa koiria ei enää kasvatettu valtion virallisten rajojen sisällä. Tilanne muuttui vasta vuonna 1959, kun Valko-Venäjältä Puolaan muuttanut eversti Piotr Kartawik toi mukanaan kotimaastaan neljä puolanajokoiraa. Hän perusti Puolan ensimmäisen sodanjälkeisen rotua kasvattavan kennelin, jolle hän antoi nimen "z Kresów". Vuonna 1964 laadittiin ensimmäinen virallinen rotumääritelmä, ja kaksi vuotta myöhemmin FCI tunnusti rodun.[1]
Etymologia
Joidenkin mielestä nimitys ogar on johdettu puolan sanasta ogorzaly, joka kuvaa rodun ruskeaa väritystä. Toisten mielestä se saattaa olla johdettu sanasta grac, joka viittaa rodun tyypilliseen haukkuun työskentelyn aikana. Kolmannen teorian mukaan kantasana olisi tšekin kielen ohar, joka tarkoittaa seisojaa.[1]
Lähteet
Viitteet
- Puolanajokoira. Suomen Kennelliitto, 14.10.2015. Viitattu 28.1.2020.
- Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 108. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.