Puolan kolmas jako
Puolan kolmas jako vuonna 1795 oli Venäjän, Itävallan ja Preussin välinen sopimus, jossa ne jakoivat keskenään koko Puolan. Aikaisemmissa jakosopimuksissa ne olivat jo ottaneet suuria alueita itselleen, mutta kolmannessa jaossa Puola-Liettua lakkasi olemasta, eikä puolalaisilla ollut omaa valtiota ennen vuotta 1918.
Puolan kolmas jako | |||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Osa Puolan jakoja | |||||||||||
Puolan kolmas jako | |||||||||||
| |||||||||||
Osapuolet | |||||||||||
Komentajat | |||||||||||
Kolmas jako alkoi siitä, kun 3. toukokuuta 1791 säädettyä, mutta Puolan toisen jaon voittajavaltioiden vuoksi kumottua, perustuslakia kannattavat puolalaiset, jotka vastustivat Venäjän armeijan läsnäoloa Puolassa, ryhtyivät vastarintaan Tadeusz Kościuszkon johdolla.
Kosciuszko hävisi 10. lokakuuta 1794 ja Varsova antautui 24. lokakuuta 1795. Venäjän keisarikunta sai Kuurinmaan ja Liettuan suuriruhtinaskunnan, läntisen Valko-Venäjän ja Ukrainan, Habsburgien monarkia (Itävalta) Puolan kuningaskunnan eteläisen keskusosan ja Preussin kuningaskunta Kaakkois-Puolan sekä pääkaupunki Varsovan. Puolan valtio lakkasi olemasta runsaaksi vuosisadaksi 1795–1918.