Puolan–Venäjän sota (1605–1618)
Puolan–Venäjän sota oli sotilaallisten yhteenottojen sarja, jonka aikana Puola-Liettua laajeni itäänpäin hyödyntäen Venäjän sisällissotien aiheuttamaa sekasortoista tilannetta. Venäjän pajarit äänestivät Puolan kuningas Sigismund III Vaasan pojan Vladislav IV Vaasan tsaariksi. Hän ei ehtinyt koskaan Moskovaan asti, mutta puolalaiset joukot hyökkäsivät kaupunkiin. Siellä kuitenkin lokakuussa 1611 alkanut venäläisten kansannousu kukisti puolalaiset. Vuonna 1613 tsaariksi valittiin Mikael Romanov, joka loi perustan Romanovien dynastialle.[1]
| Puolan–Venäjän sota | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 | |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
| Komentajat | |||||||||
|
Dmitrij Požarskij | |||||||||
Sota päättyi vuonna 1618 Deulinon rauhansopimukseen, joka takasi Puolalle aluevaltaukset kuten Smolenskin alueen. Puola palautti tärkeitä sotavankeja kuten tsaarin isän.[2]
Lähteet
- Jerzy Lukowski, W. H. Zawadzki: A concise history of Poland, s. 92. Cambridge University Press, 2006. ISBN 9780521618571.
- Mauricio Borrero: Russia: a reference guide from the Renaissance to the present, s. 233. Infobase Publishing, 2004. ISBN 9780816044542. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla
- Zygmunt III Vasa (1566 – 1632) (Arkistoitu – Internet Archive) Poland.gov