Punt

Puntin maa oli muinaisten egyptiläisten käyttämä nimitys myyttiseksi jääneestä Afrikan sarvessa sijainneesta valtakunnasta. Puntin maa tunnettiin muinaisessa Egyptissä myös nimellä "Pwenet"[1] tai Ta netjer – 'jumalten maa' [2]. Punt oli monien eksoottisten tuotteiden lähde. Sieltä saatiin kultaa, aromaattisia öljyjä, eebenpuuta, norsunluuta, orjia ja villieläimiä [3]. Muinaisissa egyptiläisissä kirjoituksissa kerrotaan kauppamatkoista tälle alueelle.

18. dynastian kuningatarfaarao Hatšepsutin kuolintemppelin seinällä Deir el-Bahrissa on kuvattu Puntin maahan suuntautunutta kauppamatkaa. Egyptiläiset tekivät puntilaisten kanssa vaihtokauppaa. Egyptiläiset menivät Puntin maahan merta pitkin. He eivät menneet maitse rosvojoukkojen pelossa. He vaihtoivat suitsukkeita, kultaa, kanelia, silmämeikkejä, eläviä paviaaneja, koiria, hyväntuoksuisia öljyruukkuja, puutavaraa ja 31 mirha-puuta.

Egyptiläisten matkat

Vanhimmasta tunnetusta matkasta Puntin maahan kertoo faarao Sahure 25. vuosisadalta eaa[4]. Mentuhotep III:n hallintokautena noin 1950 eaa. Hänen upseerinsa Hannu järjesti yhden tai useampia matkoja Puntiin[5]. Hannun on sanottu purjehtineen alas Punaista merta tutkimaan Kaakkoisia alueita Arabian niemimaalla. Hän lähetti aluksen pois Puntin osavaltiosta, vaikka jotkut ovat sitä mieltä, että hän käski itse, määränpää on ollut epäselvä [6]. Kun alus palasi Hannu antoi kauppatavaroita (jäljempänä ' lahjoja "tai kenties" kunnianosoitus "), mukaan lukien mirhamia, jalometallia ja puuta kuninkaalle. Hannu kirjoitti nimensä retkikunnan kiveen. Sankhara, tässä samassa laaksossa kuin Hammamat, jotkut tiedot tästä valtakunnasta josta ilmenee, että tämän dynastian kuninkaat oli asioineet Arabian kanssa ja kaupanneet siten käyttöön suoraan laakson reitin Coptosin ja Punaisen meren välillä, joka on näyttänyt elvyttäneen vanhan monarkian laskevan onnen [7]. Ensimmäinen matka Ophirin ja Puntinmaan välillä on tapahtunut Sankharan aikana. Kalliokirjoituksen sanojen mukaan, kaikki tarpeellinen oli viisaasti laadittu. Retkikunta, jonka johtajaksi faarao valitsi jalon Hannun, joka antaa meille seuraavan huomioon hänen matkastaan: [8]. " Minut lähetettiin suorittamaan alusten matka Puntin maahan, hakemaan faaraolle tuoksuvia mausteita, joita punaisen maan ruhtinaat keräsivät pelosta ja pelko, kuten hän herättää kaikissa kansakunnissa. Ja aloin Coptosin kaupungista.-ja hänen pyhyytensä antoi komennon aseistaa miehiä, jotka olivat minun mukana siitä etelä-maan Thebai'diin" [9]. Hänen huomioistaan matkalla Hannu puhuu viidestä pääasiallisesta asemasta, jossa vaeltaja pysähtyi nauttimaan puhdasta juomavettä. Tämä on myös sama tie, jota että kuljettiin Ptolemaioksen ja roomalaisten aikana, Coptosista itäsuunnassa satamaan Leucos Limeen (nyt Qossier) Punaisen meren rannalla, kaikkien maiden kauppiaiden suuri valtatie ja kaupallinen pääkatu, jossa vaihdettiin ihania tuotteita Arabian ja Intian välillä, joka yhdisti vanhat kansat Aasian ja Euroopan välillä.


Kuuluisin Puntin retki järjestettiin kuningatar Hatšepsutin hallintokaudella 15. vuosisadalla eaa. mirhan hakemiseksi. Kertomus matkasta on kuvattu korkokuvaan Hatšepsutin hautatemppelissä Deir el-Bahrissa. Nehsin kerrotaan johtaneen retkeä. Puntia hallitsivat reliefin kirjoituksen mukaan kuningas Parahu ja kuningatar Ati [10]. Myös monet Hatshepsutin seuraajat kuten Thutmosis III järjestivät Puntin retkiä.

Maantieteellinen sijainti

Muinaisella egyptillä kirjoitetut tekstit yhdistävät Puntin Punaisen meren alueeseen, mutta tutkijat eivät ole yksimielisiä alueen tarkasta sijainnista[11].

Kenneth Kitchenin mukaan Punt todennäköisesti sijaitsi nykyisen Eritrean, pohjoisen Abessinian tai itäisen Koillis–Sudanin alueella[12]. Muinaisen viljan, teff-heinän, löytyminen neljännen dynastian aikaisten Dahshurin pyramidin tiilistä tukee teoriaa, sillä teff kasvaa vain Eritrean ja Etiopian ylämailla[3]. Korkokuvassa mirha-puiden taimet lastataan egyptiläiseen laivaan. Deir el-Bahrin temppelissä on löydetty merkkejä, että puut on istutettu temppelin alueelle[13][13].

Eräiden arvioiden mukaan Punt olisi sijainnut nykyisessä Puntmaassa, Somaliassa, sillä suitsukkeita ja mirhaa, jota egyptiläiset hakivat Puntista saadaan edelleen runsain määrin tältä alueelta. Käännöksessään Periplus of the Erythraean Sea G.W.B. Huntingford väitti, että Punt on sama kuin Opone, rannikon markkinapaikka etelään Cape Guardafuista.

Joskus ajateltiin, että suitsukkeet ja muut Puntin tuotteet osoittivat sen sijainneen Arabian niemimaan etelärannalla, tai jopa Bahrainissa tai Intiassa. Deir el-Bahrin korkokuvan afrikkalaiset eläimet ja suitsukkeita tuottavat puut ovat sulkeneet pois viimeksi mainitut teoriat.lähde?

Ta netjer

Muinaiset egyptiläiset kutsuivat Puntia Ta netjer tarkoittaen "Jumalan maata". Tämä ei tarkoittanut pyhää maata, vaan pikemminkin aurinkojumalan Ran maita eli alueita auringonnousun suunnassa [14] Nämä itäiset maat oli siunattu pyhillä tuotteilla kuten suitsukkeilla, joita käytettiin temppeleissä. Nimitystä Ta netjer ei käytetty vain Puntista vaan myös muista itäisistä maista[15].

Sinuhe

Mika Waltarin teoksessa Sinuhe, egyptiläinen kerrotaan ilmeisesti Punaisen meren rannalla olevasta paikasta, josta laivat lähtivät Puntin maahan ja osa niistä palasi arvokkaan lastin kera.

Katso myös

Lähteet
  1. Ian Shaw & Paul Nicholson, The Dictionary of Ancient Egypt, British Museum Press, London. 1995, p.231.
  2. , vol. 1.
  3. Shaw & Nicholson, op. cit., p.231
  4. Breasted|1906-07|p=, vol. 1.
  5. Breasted|1906-07|p=427-437, vol. 1.
  6. Esim. Thurstan Shawarkeologia Afrikka: Elintarvikkeet, Metallit ja kaupungit, Routledge 1993, s.590
  7. John Murray, John Gardner Wilkinson (1880). Käsi-kirja matkailijoille (alempi ja ylempi) Egypti (afterw.) käsikirja Egypti ja Sudan. Koska uusi ed. ja "modernin Egyptin ja Theba. Page 40.
  8. Brugsch, HK, ja Smith, P. (1881)
  9. "BrugschPD"
  10. Breasted|1906-07|p=246-295, vol. 1.
  11. Edward J. Keall, "Possible Connections in Antiquity Between the Red Sea Coast of Yemen and the Horn of Africa", in Trade and Travel in the Red Sea Region. Proceedings of Red Sea Project I Held in the British Museum by the Society for Arabian Studies Monographs No. 2. Oxford: England, Archaeopress, October 2002, p.53.
  12. Kitchen|1993|p=41
  13. Shaw & Nicholson, op. cit., p.232
  14. Breasted|1906-07|p=658, vol. II.
  15. Breasted|1906-07|p=451,773,820,888, vol. II.


    Aiheesta muualla

    Raportteja Wadi Gawasin kaivauksilta
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.