Punamultahauta

Vanhin punamultahautaus Suomessa on löydetty Vantaan Jönsaksesta ja se ajoitetaan varovaisesti mesoliittiseksi. Koska mesoliittisiä hautauksia tunnetaan Suomessa hyvin vähän, emme tiedä varhaisten suomalaisten tapoja riittävästi. Sen sijaan kampakeraamisilta kulttuurikausilta tunnemme nykyään yli 60 punamultahautaa tai niitä sisältävää kalmistoa. Vaikka punamultaläiskiä oli epäilty pitkään haudoiksi tai hautoihin liittyviksi piirteiksi, on ensimmäinen punamultakalmistona 1950-luvulla tutkittu kohde ollut Euran Honkilahdella sijaitseva Kolmhaaran asuinpaikka. Pian tämän jälkeen tutkittiin Kokemäen Pispan asuinpaikka, jossa hautoja oli lähes yhtä runsaasti. Vasta näiden tutkimusten jälkeen alettiin kirjallisuudessa käyttää sanaa punamultahauta yleisemminkin.[12] Punamultahautaukset ovat jatkuneet Suomessa kivikauden läpi, mutta vähenivät ja lopulta loppuivat kivikauden päättyessä.[13][9][14][15]

Muita tunnettuja punamultahautoja sisältäviä kalmistoja ovat esimerkiksi Hartikka Laukaassa [16], Vaateranta Taipalsaaressa [17], Kukkarkoski Liedossa [18], Laajamaa Tervolassa [19], Kangas Kaustisella [20], Nästinristi Laitilassa, Sätös Outokummussa, Koivumäki Nousiaisissa, Tainiaro Simossa ja Kilteri Vantaalla.[21]

Venäjällä vaikuttanut neoliittinen kamapakeraaminen kulttuurijatkumo on käyttänyt punamultahautausta yleisesti. Myös näitä kulttuureja vanhempia esimerkkejä tunnetaan. Esimerkiksi Äänisen Peurasaaressa on Peurasaaren kalmistossa tutkittu lähes 180 hautausta, jossa osa vainajat on peitetty punamullalla. Tämä kalmisto on ajoitettu mesoliittiseksi, missä hautojen ajoitukset vievät löydöt aikaan ennen 6000 eaa. Myös idempänä ja pohjoisempana sijaitsevalla Veretjen asuinpaikalla on ollut punamultahautausta. Sekin ajoittuu mesoliittiseksi ja sieltä on löytöjä 8200 eaa. alkaen.

Virosta tunnetaan mesoliittisia hautoja ainoastaan Kivisaaren asuinpaikalta, mutta toisin kuin Suomessa ja Latviassa, täältä ei ole löydetty punamultahautauksia.[22] Narvan keramiikan asuinpaikoillakaan ei punamultaa ole käytetty, mutta tyypillisen kampakeraamiikan asuinpaikoilla on punamultahautauksia tehty esimerkiksi Tamulassa, Valmassa ja Naakamäellä.[23]

Latviassa on Euroopan suurin mesoliittinen Zvejniekin kalmisto, josta tiedetään yli 320 hautausta ja jossa on tehty yleisesti punamultahautauksia. Kalmistossa noin puolet haudosta ovat olleet punamultahautoja ja lopuista on punamulta puuttunut. Kalmiston vanhimmissa haudoissa on punamultaa käytetty eniten. Nämä ajoittuvat 7500 eaa. Punamultahautojen suosio on tämän jälkeen heikentynyt, mutta ne yleistyivät sitten neoliittisen kauden puolivälissä. Tämän jälkeen punamultahautaukset vähenivät taas ja loppuivat kokonaan kivikauden loppuun tultaessa.[24]

Lännessä Skandinaviassa ja Tanskassa punamultahautaus on tunnettu muun muassa mesoliittisessa Ertebøllen kulttuurissa (valokuva [25]). Esimerkkejä punamultahaudoista löytyy muun muassa Vedbækin kalmistosta Kööpenhaminan lähistöltä ja Skateholmin kalmistoista Ruotsin Skånesta. Nämä haudat on tehty ennen 5000 eaa. Punamultatraditiota harjoitti myöhemmin Suppilopikarikulttuuri, jonka parista on paljon esimerkkejä punamultahaudoista.[26] Myös pohjoisempana Ruotsissa on löydetty punamultahautoja.[27]

Punamultahautauksien määrä vähenee muuallakin kivikauden loppupuolella ja perinne katoaa sitten kokonaan.[15] Esimerkiksi punamultahautaus oli yleinen tapa 3600–2200 eaa. Uralilta Tonavalle ulottuneessa indoeurooppalaisessa Jamnakulttuurissa, jossa maakuoppiin haudattujen vainajien päälle ripoteltiin punamultaa. Tämä kulttuuri tunnetaan myös "punamultahautakulttuurina" (engl. Ochre Grave Culture ja saks. Ockergrab-Kultur). Punamullan käytöstä on lukuisia esimerkkejä yli läntisen Euroopan aina idässä Uralille saakka jo keskimmäiseltä paleolittiselta aikakaudelta asti.[28][7]

Punamultaa on käytetty jo Afrikassa, mistä kertovat Etelä-Afrikan Blombosin luolan okralöydöt 120 000 vuoden takaa. Tapa esiintyy myös Israelissa Qafzehin luolassa vielä 100 000−90 000 eaa.[7] Kun ihminen levittäytyi Afrikasta muille mantereille, hän vei varmasti mukanaan punamullan käyttämisen perinteen. Kuuluisat australialaiset kalliomaalaukset on tehty punamullalla. Vanhin maininta punamultahautauksesta on Mungojärven punamultahautaus, joka ajoitetaan vähintään 40 000 eaa.[29]

Uudella mantereella esiintyy punamultahautauksia lukuisin esimerkein. Newfoundlandissa löytyi hiljattain intiaanien kalmisto 2500 eaa., jossa useimmat haudat olivat punamultahautoja.[30]

Neandertalin ihmiset (Homo neanderthalensis) kuolivat Euroopassa sukupuuttoon noin 30 000 eaa. Sitä ennen tämä ihmisen laji (tai rotu Homo sapiens neanderthalensis) oli Euroopassa ainoa elävä ihminen, kunnes se sai meistä seuraa (Homo sapiens sapiens) noin 40 000 eaa. Viimeisenä 20 000 vuotena neandertalin ihminen käytti erinäisiin tarkoituksiin väripigmenttejä, jotka olivat hematiittia, limoniittia tai mangaanioksidia eli ruunikiveä. Niitä käytettiin maalaamiseen (luolamaalauksia) ja hautaamiseen. Tämän perinteen varhaisin todettu hetki ajoitetaan 200 000–250 000 eaa., mikä ajoitus on saatu Maastricht-Belvédèreissä Alankomaissa olevalta löytöpaikalta. Paikalta löydettiin neandertalin ihmiselle kuuluva asuinpaikka ja sieltä lukuisia palasia punamaalin mineraaleja.[31]