Punakylkirastas
Punakylkirastas (Turdus iliacus) on Suomen yleisimpiä lintuja.
| Punakylkirastas | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Rastaat Turdidae |
| Suku: | Rastaat Turdus |
| Laji: | iliacus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Turdus iliacus |
|
 |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
Punakylkirastas on 19–23 senttimetriä pitkä. Sillä on ruskea selkäpuoli ja valkoinen vatsapuoli. Rinnassa ja kyljissä on ruskeaa viirutusta. Siipien alapinnat ja kupeet ovat ruosteenruskeat. Päässä on voimakas, valkoinen silmäkulmanjuova. Pyrstö on melko lyhyt ja pää suhteellisen suuri.[3]
Punakylkirastaan kutsuääniä ovat venytetty, yleensä lennossa päästetty tsiii ja nenäsointinen gök. Varoitusääni on karkea, maiskuttava ja riitaisa tret-tret.... Punakylkirastas on ns. murrelaulaja, ja sen laulu vaihtelee suuresti alueellisesti ja yksilöstä riippuen. Säkeet koostuvat kuuluvasta alkuosasta, jota seuraa hiljainen, kitisevä viserrys.[3]
Vanhoilla punakylkirastailla on sulkasato elo–syyskuussa. Se kestää n. 1½ kuukautta, ja sen päätteeksi vanhat linnut erottaa nuorista, samana kesänä syntyneistä, sulkien kulumisasteesta ja siiven isojen peitinhöyhenten värieroista ja kulumisesta.
Vanhin suomalainen rengastettu punakylkirastas on ollut 17 vuotta, 2 kuukautta ja 8 päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin punakylkirastas.
Levinneisyys ja elinympäristö
Punakylkirastaan pesimisaluetta on Pohjois-Eurooppa ja -Aasia. Euroopan punakylkirastaskannaksi on arvioitu 48–63 miljoonaa yksilöä. Euroopan kanta muodostaa 25–49 prosenttia koko maailman kannasta, joten hyvin varovainen arvio koko maailman punakylkirastaskannasta on 65–130 miljoonaa yksilöä.[1] Suomessa punakylkirastas pesii koko maassa. Suomen pesimäkannan kooksi arvioitiin 1980-luvun lopussa 1,2–2,5 miljoonaa paria. Kanta on pysynyt suhteellisen vakaana, mutta vuosien väliset vaihtelut kannan koossa ovat suuria.[4] Punakylkirastas on Suomen neljänneksi runsain pesimälintu.[5]
Punakylkirastas on muuttolintu, joka talvehtii Länsi- ja Etelä-Euroopassa, Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa.[1][3] Suomeen punakylkirastaat saapuvat huhtikuussa ja lähtevät syys-lokakuussa. Hyvinä pihlajanmarjavuosina pieni määrä punakylkirastaita talvehtii Suomessakin.[6] Lajia on harhautunut koilliseen Pohjois-Amerikkaan muutaman kerran enimmäkseen talvisin.[7]
Punakylkirastas pesii monenlaisissa metsissä. Se suosii erityisesti lehti- ja sekametsien reunoja ja aukkopaikkoja sekä nuoria havumetsiä, mutta pesii myös puistoissa, pihoilla ja tunturikoivikoissa.[4]
Pesintä
Punakylkirastaan pesä on matalalla pensaassa tai puussa, tai maanpinnalla, rakennettu kuivista ruohoista. Muninta alkaa Etelä-Suomessa vapun tienoilla. Naaras munii tavallisesti 5 tai 6 munaa. Molemmat emot osallistuvat haudontaan, joka kestää n. 12 vrk. Poikaset lähtevät pesästä ennen kuin ovat lentokykyisiä, n. 11–12 vrk:n ikäisinä. Lentokyvyn ne saavuttavat muutaman päivän kuluessa. Poikaspesää emot vartioivat kiihkeästi säksättäen ja tehden päätähipovia syöksyjä. Punakylkirastas pesii melko säännöllisesti kahdesti, joskus kolmasti kesässä.
Ravinto
Punakylkirastas syö hyönteisiä, matoja, marjoja ja hedelmiä.[6]
Lähteet
- BirdLife International: Turdus iliacus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2015.4. 2015. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 8.5.2016. (englanniksi)
- Jari Valkama: Punakylkirastas – Turdus iliacus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 294. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.
- Lintuatlas atlas3.lintuatlas.fi. Viitattu 10.2.2013.
- Laine, Lasse: Suomen Luonto-opas, s. 204. WSOY, 2000.
- Laine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas, s. 241. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0.
- Redwing Audubon. 13.11.2014. Viitattu 1.5.2021. (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Saurola, Pertti 1981: Euroopan rengastusprojekti – kohdelajeina ruokokerttunen ja punakylkirastas. – Lintumies 2.1981 s. 65–70. LYL.
- Tiainen, Juha & Piiroinen, Jarmo 1985: Punakylkirastaan pesimistulos Suomessa 1984. – Lintumies 3.1985 s. 150–152. LYL.
- Tyrväinen, H. 1969: The breeding biology of the Redwing (Turdus iliacus L.). – Ann. Zool. Fennici 6:1–46.
- LuontoPortti: Punakylkirastas (Turdus iliacus)
- ITIS: Turdus iliacus (englanniksi)