Punakuusi

Punakuusi (Picea rubens) on Pohjois-Amerikan itäosista kotoisin oleva ainavihanta, keskikokoinen havupuu, joka kuuluu kuusten sukuun ja mäntykasvien heimoon.[2][3] Se on valittu Nova Scotian provinssipuuksi.[4]

Punakuusi
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Magnoliophyta
Alakaari: Havupuut Pinophytina
Luokka: Havupuut Pinopsida
Lahko: Mäntymäiset Pinales
Heimo: Mäntykasvit Pinaceae
Suku: Kuuset Picea
Laji: rubens
Kaksiosainen nimi

Picea rubens
(Sarg.) [1]

Katso myös

  Punakuusi Wikispeciesissä
  Punakuusi Commonsissa

Ulkonäkö ja koko

Täysikasvuinen punakuusi.

Punakuusi on pitkäikäinen puu, joka alkaa tuottaa siementä 15–20 vuoden iässä ja elää usein yli 350 vuoden ikäiseksi.[2] Se kasvaa keskimäärin 18–23 metriä korkeaksi ja rinnankorkeusläpimitaltaan 30–61 senttimetriä paksuksi. Suurin elossa oleva punakuusi on 33,5 metriä korkea ja 133 senttimetriä paksu ja kasvaa Great Smoky Mountainsin kansallispuistossa Pohjois-Carolinassa.[5]

Punakuusella on lähelle maanpintaa levittäytyvä juuristo, kapean kartiomainen latvus ja siirottavat haarat, jotka ympäröivät runkoa säännöllisinä kiehkuroina.[2][3] Runkoa peittää karhea, hilseilevä, harmaan- tai punertavanruskea kaarna.[3][6] Kuluvan kesän kasvainranka on paksuhko, kellanruskea ja kalju tai karvainen. Kärkisilmut ovat punertavanruskeat, pistäväkärkiset ja läpimitaltaan 5–8 millimetriä.[6] Lehdet ovat kiiltäviä, kellan- tai tummanvihreitä, taipuisia neulasia.[6][7] Yksittäinen neulanen on 8–25 millimetriä pitkä, teräväkärkinen, läpileikkaukseltaan neliskulmainen ja kauttaaltaan ilmarakojen peittämä.[6]

Muiden kuusien tapaan punakuusi on yksikotinen eli samassa yksilössä kasvaa sekä hede- että emikukintoja.[3] Käpymäiset kukinnot syntyvät heinäkuussa edellisten vuosikasvaimien oksanhankoihin mutta kehittyvät lopullisesti vasta seuraavan vuoden toukokuussa. Hedekukinnot ovat riippuvat ja kirkkaanpunaiset. Emikukinnot ovat pystyt ja kirkkaanvihreät, hivenen purppuranpunaiseen vivahtavat.[5] Emikukinnot kypsyvät syys–lokakuuhun mennessä luumunmuotoisiksi kävyiksi, jotka ovat vaaleanpunaruskeita ja pituudeltaan 3–5 senttimetriä.[5][6][7][8] Ohuiden ja pyöreäkärkisten käpysuomujen alle kehittyy ohutkuorisia ja siivekkäitä siemeniä.[3][7] Kävyt eivät säily pitkään puussa ja niistä vapautuneet siemenet itävät yleensä jo seuraavana keväänä.[5][7]

Levinneisyys

Punakuusi on kotoisin Pohjois-Amerikan itäosista. Sen luontainen levinneisyysalue ulottuu Kanadassa Cape Bretonin saarelle, Nova Scotiaan, New Brunswickiin, Etelä-Québeciin ja Kaakkois-Ontarioon sekä Yhdysvalloissa Maineen, New Yorkiin, Koillis-Pennsylvaniaan, New Jerseyn pohjoisosiin ja Koillis-Massachusettsiin. Se on levinnyt Appalakkien vuoristoa pitkin myös Marylandin länsiosiin, Länsi-Virginian itäosiin, Virginian pohjois- ja itäosiin, Pohjois-Carolinan länsiosiin sekä Tennesseen itäosiin.[2]

Elinympäristö

Punakuusi kasvaa viileässä ja kosteassa ilmastossa aina 2 000 metrin korkeuteen asti.[2][6] Se kestää hyvin varjostusta ja viihtyy korvissa, humuspeitteisillä kallioilla sekä tuoreissa, niukkaravinteisissa metsissä.[2][7]

Käyttö

Punakuusi on valkokuusen ohella Pohjois-Amerikan tärkeimpiä paperi- ja sahateollisuuden raaka-aineita. Sen puuaines on vaaleaa, kevyttä, suorasyistä ja sitkeää ja soveltuu erinomaisesti jousisoittimien rakentamiseen.[5] Pohjois-Amerikan intiaanit käyttivät punakuusen pitkiä juuria naruna ja tilkitsivät sen hartsilla koloja ja vuotavia saumoja.[8] 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa sen pihkasta valmistettiin teollisesti purukumia Mainessa.[2][5]

Punakuusi on monille lintulajeille tärkeä pesimä- ja suojapaikka ja ravinnonlähde. Sen kaarnaa, siemeniä ja neulasia käyttävät ravinnokseen myös lumikenkäjänis, puupiikkisiat ja muut pienet nisäkkäät.[2]

Lähteet

  • Hämet-Ahti, Leena & Palmén, Annikki & Alanko, Pentti & Tigerstedt, Peter M. A.: Suomen puu- ja pensaskasvio. Helsinki: Dendrologian Seura, 1992. ISBN 951-96557-0-0.

Viitteet

  1. Picea rubens IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. Janet Sullivan: Picea rubens Fire Effects Information System. USDA Forest Service. Viitattu 8.4.2011. (englanniksi)
  3. Alanko, 67.
  4. Red Spruce nslegislature.ca. Viitattu 21.4.2011. (englanniksi)
  5. Blum, Barton: Picea rubens Northeastern Area State & Private Forestry. Arkistoitu 10.3.2009. Viitattu 18.8.2009.
  6. Hong Song: Picea rubens Flora of North America. Viitattu 18.8.2009.
  7. Alanko, 72.
  8. Picea rubens The Gymnosperm Database. Viitattu 25.4.2011. (englanniksi)

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.