Punajalkasuula

Valkoinen punajalkasuula Midwaysaarilla.

Punajalkasuula on sukunsa pienin laji.[3] Sen pituus 66–77 senttiä,[4] ja paino 850–1100 grammaa.[5] Siipiväli on 91–101 senttiä. Naaraat ovat hieman koiraita suurempia. Lajilla on vahvat niskalihakset ja kiilamainen pyrstö. Nokka on pitkä, suippo ja reunoilta sahalaitainen, joka auttaa saaliin nappaamisessa. Naaman ympärystän iho on yleensä paljas. Silmät ovat nokan vierellä ja osoittavat suoraan. Silmien iiris on hyvin vaalea. Siivet ovat pitkät ja suipot. Ne ovat varsin takana ja auttavat punajalkasuulaa lentämään kovassa tuulessa ja sukeltamaan. Sen räpyläjalat ovat lyhyet ja vahvat. Jalat ovat hyvin takana helpottaen uimista ja niissä on myös runsaasti verisuonia poikasten lämmittämiseksi.[3]

Punajalkasuulalla on useita eri värimuotoja, joilla jokaisella on punaiset räpylät.[6] Värimuunnoksia on seuraavanlaisia: valkopyrstöinen ruskea muoto, valkopäinen ja valkopyrstöinen ruskea muoto, kullanvalkoinen muoto, sekä valkoinen muoto, jonka siivissä mustaa.[3] Lisäksi Galápagossaarilla elää mustapyrstöinen muoto. Galápagossaarten punajalkasuulista 95 prosenttia on ruskeita, loput valkoisia.[4] Ruskeita ja valkoisia yksilöitä elää rinnakkain myös muilla alueilla kuten Tobagolla.[7] Kullanruskeita yksilöitä elää vain Joulusaarella. Punajalkasuulan vatsapuoli on yleensä valkoinen, joka auttaa naamioitumaan saaliseläimiltä. Tummat höyhenet auttavat myös ruumiinlämmön ylläpidossa. Höyhenpuvussa on jatkuvasti sulkasato, pesintäaikaa lukuun ottamatta. Punajalkasuula ei kuitenkaan missään vaiheessa menetä lentokykyään. Koko höyhenys uusiutuu kerran tai kaksi vuodessa.[3] Nokka on vaaleansininen.[7] Nuoret linnut erottaa aikuisista mustanruskean nokan, vaaleanpunaisen naaman ja kellertävien jalkojen perusteella.[6]

Punajalkasuulaa muistuttaa tavallista suulaa, mutta suula on suurempi ja sillä on mustaa vain siipien kärjissä. Lisäksi sen silmien edustalla höyhenpeite, vaikka punajalkasuulalla silmien edusta on paljas. Laji muistuttaa myös nuoria ruskosuulia, joiden rinta ja kaula ovat kuitenkin tummemmat. Tämä jättää rinnan ja vatsan välille selvän värirajan, jota punajalkasuulalla ei ole. Ruskosuulan siipien alapinnat ovat myös vaaleat. Naamiosuulalla taas on musta naama ja tumma pyrstö. Lisäksi nuoret naamiosuulat ovat vatsapuolelta myös täysin vaaleita. Punajalkasuulasta sinajalkasuulan erottaa siitä, että sinijalkasuulan selkä ja pyrstö ovat tummia. Nuorilla sinijalkasuulilla on myös valkoinen vatsa ja vaaleaa siivissä.[8]

Ruskea S. s. websteri -alalajiin kuuluva punajalkasuula Galápagossaarilla.

Punajalkasuulia elää ympäri maailman trooppisilla ja subtrooppisilla merialueilla. Se on laajimmalle levinneitä suulalajeja[3] ja ilmeisesti maailman runsaslukuisin suulalaji.[6] Yksi suurimmista populaatioista elää Galápagossaarilla,[3] jossa elää arviolta neljännesmiljoona paria.[4]

Punajalkasuulasta erotetaan eri lähteissä 2[9]–4 alalajia. Nimialalaji S. s. sula elää Karibialla ja Lounais-Atlantilla, S. s. rubripes elää Tyynenmeren keski- ja länsiosissa, ja Intian valtameren alueella. Kolmas alalaji on S. s. websteri, jota tavataan Tyynen valtameren itäosissa.[2]

Punajalkasuulan saalistusalueet ovat avomerellä. Se pesii trooppisilla rannikkoalueilla ja saarilla,[3] pääasiassa kuitenkin koralliatolleilla ja vulkaanisilla saarilla.[10] Pesimispaikat ovat puissa ja pensaissa.[3]

Punajalkasuula ei ole maailmanlaajuisesti uhanalainen, mutta on taantunut tasaisesti viime vuosisatojen aikana.[3] Yhdyskuntia on hävinnyt etenkin Intian valtamereltä ja Atlantin eteläosista.[11] Jotkin paikalliset populaatiot ovat ihmistoiminnan takia uhattuna. Suurimmat uhat ovat metsien hakkuut ja kalastusteollisuus, koska metsien hävittäminen tuhoaa punajalkasuulien pesimäpuita ja kalastus vie suulilta ravintoa. Huolta on aiheuttanut myös se, että ihmisen keräävät suulien munia ja myyvät niitä ympäri maailmaa. Tämän takia munienkeruu on riistäytynyt käsistä. Punajalkasuula on nykyään rauhoitettu joillain alueilla.[3] Tapa pesiä puissa on saattanut myös suojella lajia jossain määrin ihmisen häirinnältä ja auttaa sitä pysymään suhteellisen runsaslukuisena.[6]

Punajalkasuula on hyvin sosiaalinen lintu. Se voi pesiä useiden satojen suulaparien muodostamissa yhdyskunnissa. Laji enimmäkseen päiväaktiivinen, mutta voi liikkua yölläkin saalistaakseen pinnalle nousevia kalmareita. Kalastusretket voivat kestää useita päiviä. Punajalkasuulan retket ovat pidempiä kuin millään muulla suulalajilla. Se levittää höyheniinsä sukimarauhasesta öljyä, joka pitää ne vedenpitävinä ja auttaa lämmön säilyttämisessä. Muita tapoja säädellä ruumiinlämpöä ovat räpylöiden levittäminen, siipien nostaminen keholta sekä jaloille ulostaminen, jotka auttavat ruumiin viilentämisessä. Saadakseen lisää lämpöä punajalkasuula levittää siipensä aurinkoon päin, jolloin siipien mustat kohdat imevät itseensä lämpöä.[3]

Punajalkasuulan päästämät äänet ovat vaihtelevia. Niitä käytetään sekä soidinmenoissa, että muussa viestinnässä. Eri sukupuolten henkitorven ja äänielinten rakenne ovat erilaiset, joten niiden ääntely on erilaista. Koiras pystyy päästämään heikkoja surumielisiä vihellyksiä, naaras taas päästää kaakattavia ja törähteleviä ääniä. Nuorten lintujen ääntely on samanlaista kuin naarailla.[3]

Ravinto

Emo poikasensa seurassa Korallimeren saarten territoriossa, Australiassa.

Punajalkasuulan suosikkiravintoa ovat lentokalat ja kalmarit. Se syö kuitenkin kaikkea saatavilla olevaa kalaravintoa[3] ja seuraa usein myös kalastusaluksia.[5] Lajin ravinnonhakuretket ovat pidempiä kuin millään muulla suulalajilla,[3] jopa 150 kilometrin pituisia. Suulat etsivät saalista ilmasta käsin hyvän näkönsä avulla. Havaittuaan saaliin, punajalkasuula syöksyy suoraan veteen nappaamaan saaliseläimen.[5] Se saattaa sukeltaa jopa 30 metrin syvyyteen[7] Naaraat pystyvät sukeltamaan syvemmälle kuin koiraat suuremman painonsa ansiosta. Saalis niellään ennen pintaan nousua, jotta lajitoverit eivät ehtisi varastaa sitä. Punajalkasuulat kalastavat nimittäin parvina.[3] Punajalkasuulat voivat saalistaa myös delfiinien ja tonnikalojen kanssa, jotka paimentavat kalaparvia pintaa kohti.[11] Muita suulia pienempänä ja ketterämpänä punajalkasuula kykenee nappaamaan saaliin myös lennosta käsin. Tapa on tehokas etenkin lentokalojen saalistuksessa.[3]

Sula sula

Lisääntyminen ja elinikä

Punajalkasuulan poikanen Palmyran atollilla.

Punajalkasuulat pesivät yhdyskunnissa.[11] Niiden pesimäalueiden vuodenaikojen vaihtelut ovat vähäisiä, joten laji aloittaa pesinnän kun ruokaa riittävästi saatavilla. On kuitenkin melko tavallista, että saaliskalojen määrä vähenee pesinnän myöhemmässä vaiheessa, jolloin poikasia saattaa kuolla joukoittain nälkään.[6] Punajalkasuulat parittelevat noin 15 kuukauden välein.[3] Koiraat yrittävät houkutella naaraita esittämällä niille soidinesitystä, jonka aikana koiraat kääntävät nokkansa, pyrstönsä ja siipensä osoittamaan ylöspäin. Kun pari on muodostettu, se palaa samalle pesintäpaikalle vuosi toisensa jälkeen.[3][11] Punajalkasuula rakentaa oksista kyhätyn pesänsä pensaan päälle tai pienen puun oksille.[11] Se on ainoa puussa pesivä suulalaji. Pesät ovat varsin huteria.[3] Naaras munii kerralla vain yhden liidunvalkean munan[12], jota molemmat vanhemmat hautovat noin 45 päivää.[11] Poikaset eroavat aikuisista mustanruskean nokan, kellertävien jalkojen ja purppuranvärisen naaman perusteella.[6] Poikanen jättää pesän ja tulee lentokykyiseksi noin kolmen kuukauden ikäisenä.[11] El Niño-vuosina, jolloin ravintoa on niukasti, pesästä lähtö voi kestää paljon pidempäänkin.[3] Täysikasvuisiksi tultuaan poikaset levittäytyvät laajalle alueelle, jopa tuhansien kilometrien päähän synnyinseudultaan.[6] Nuoret linnut tulevat sukukypsiksi 2-3 vuoden ikäisinä.[3] Lisääntyvän punajalkasuulan keskimääräinen elinikä on noin 23 vuotta, mutta voi elää yli 40-vuotiaaksikin.[3]