Punainen viiva (politiikka)

Punainen viiva viittaa Suomen eduskuntavaaleissa vuosina 1907–1935 käytettyyn merkintätapaan. Listavaali toteutettiin tuolloin siten, että vaalilippuun oli painettu valmiiksi kaikkien ehdokaslistojen nimet ja äänestäjä merkitsi kynällä punaisen viivan sen listan nimen kohdalle, jolle halusi antaa äänensä.[1]

Vuonna 1906 säädetyn Suomen Suuriruhtinaanmaan Vaalilain 45 §:n mukaan: ”Jos valitsija tahtoo antaa äänensä jonkun valitsijayhdistyksen ehdokaslistan hyväksi, joka on otettu vaalilippuun, merkitköön tämän listan punaisella viivalla.”[2] Vaalilain valmistellut Hermansonin komitea oli päätynyt punaiseen väriin sen erottuvuuden vuoksi, mikä helpottaisi ääntenlaskentaa. Komiteaan kuulunut Emil Schybergson oli pitänyt myös punaiseen väriin liittyvää poliittista symboliikkaa yhteensopivana eduskuntauudistuksen radikaaliuden kanssa. Määräys punaisen värin käytöstä poistui laista vuonna 1935.[1]

Käsite ”punainen viiva” on tullut tutuksi Ilmari Kiannon vuonna 1909 julkaisemasta romaanista Punainen viiva. Romaani kertoo Kainuun syrjäseutujen köyhistä asukkaista, jotka valmistautuvat vuoden 1907 ensimmäisiin eduskuntavaaleihin ja odottavat ”punaisen viivan vetämisen” muuttavan koko yhteiskunnan hetkessä paremmaksi. Romaaniin perustuvat Matti Kassilan vuonna 1959 ohjaama elokuva Punainen viiva ja Aulis Sallisen säveltämä ooppera Punainen viiva, jonka kantaesitys oli vuonna 1978. Suomessa käytetään edelleen ilmaisua ”punaisen viivan vetäminen” tarkoitettaessa vaaleissa äänestämistä, erityisesti vaaliagitaation mukaista tietyn listan kannattamista.