Pullovesi

Pullovettä käytetään runsaasti maissa, joissa vesijohtovesi ei heikon laatunsa takia sovellu juotavaksi.[4] Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan vuonna 2017 noin 2,1 miljardia ihmistä ei pääse puhtaan veden äärelle, joten pullovesi jäi ainoaksi mahdollisuudeksi saada puhdasta vettä.[4][6] Esimerkiksi Intiassa ja Thaimaassa hanasta tuleva vesi on juomakelvotonta.[4]

Suomessa pullovettä käytetään yleisimmin silloin kun puhdasta vettä ei ole saatavana, esimerkiksi kesämökeillä, veneillä, jne. Suomessa pulloveden kulutus on pienintä Euroopassa, ja 80 prosenttia pullovesistä oli vuonna 2018 suomalaisia.[4][7] Euroopassa suurimmat pulloveden kuluttajamaat ovat vuonna 2016 Saksa, Ranska ja Viro. Suomeen tuotavasta vedestä 94 prosenttia tuli Saksasta.[4]

Tampereella vuonna 2007 tehtyjen tutkimusten mukaan joissain pullovesissä on tutkimusten mukaan enemmän bakteereja kuin suomalaisessa vesijohtovedessä.[8] Myös myöhemmissä tutkimuksissa on saatu havaintoja mikrobien suurista määristä pullovesissä. Pitkä säilytysaika lisää mikrobien määrää koska vesi on yleensä pohjavettä jossa on aina maaperästä olevia bakteereja.[9] Myös avattuihin pulloihin joista on juotu pullon suusta tulee melko nopeasti mikrobikasvustoa koska niihin pääsee juomisen yhteydessä bakteereja.[10] Pullovesissä olevien bakteerien laadulla on kuitenkin merkitystä. Esimerkiksi kolibakteeri on ihmisen normaaliflooraan kuuluva bakteeri josta on jopa hyötyä sillä se hillitsee muita haitallisempia bakteereja. Se ei välttämättä ole haitallinen mutta jotkin kolibakteerit ovat muuttuneet niin että voivat aiheuttaa ripulia, mutta niiden suuri määrä kertoo yleensä ulostesaastumisesta.[11] Bakteereja on suuria määriä myös ruuissa ja jotkin ruuat kuten jugurtti ja viili ovat täynnä bakteereja.[10]

Muovisaastetta jossa on seassa muovisia pulloja, Ghanan rannikko.

Pullovesiä on kritisoitu niiden pullottamisen ja kuljtuksen uusiutumattomia luonnonvarojen kulutuksesta ja luontoa kuormittavasta vaikutuksesta. Pullo on useimmiten valmistettu läpinäkyvästä PET-muovista.[1] Suomen Luonto -lehti valitsi ulkomaisen pulloveden vuoden 2002 turhakkeeksi.[2][3] Suomessa palautetaan noin 92 prosenttia muovipulloista[12] mutta muualla ei pullojen palautus välttämättä toimi aina hyvin.[13][14]

Muoviroskasta syntyy myös mikro- ja nanomuovia joka saastuttaa ympäristöä. Mikromuoveiksi luokitellaan yleensä muovihiukkaset jotka ovat alle 5 millimetrin kokoisia mutta suurempia kuin 0,001 millimetriä, ja 0,001 millimetrin alittavat hiukkaset luokitellaan yleensä nanomuoviksi.[15] Mikromuovia syntyy muovijätteestä muun muassa kun suuremmat muovikappaleet pilkkoutunuvat pieniksi esimerkiksi ultraviolettisäteilyn, lämpötilamuutosten sekä rapautumisen vaikutuksesta maan pinnalla ja merissä. Edelleen hajotessaan siitä tulee nanomuovia.[16]

Varmoja tietoja ei ole mikro- ja nanomuovien aiheuttamista haitoista ihmiselle,[4] mutta merissä on todettu muovipartikkelien rikastuvan ravintoketjussa. Ympäristömyrkkyjen kuten DDT:n, dioksiinien, furaanin ja PCB-yhdisteet hylkivät vettä ja kerääntyvät muovipartikkeleihin. Muovipatikkelit myös sisältävät itsessään haitallisia aineia kuten myrkyllisiä raskasmetalleja joiden on tarkoitus suojata muovia.[17]

Tutkimuksissa on todettu että pullovedet sisältävät enemmän mikro- ja nanomuovia jonka arvellaan olevan ihmisille haitallista mutta sitä ei ole tutkimuksissa osoitettu. Joissakin tutkimuksissa on havaittu että nanomuovi pystyy lpäisemään kalojen solukalvot ja pääsee niiden elimistöön. Muovin arvellaan päätyneen pulloihin korkeista koska suurin osa löydetyistä mikromuoveista on ollut polypropeenia jota käytetään pullojenkorkkien valmistamiseen. Vain noin 20 prosenttia löydetyistä muoveista on peräisin itse vedestä. Mikromuovit eivät ole valvottavien aineiden listalla ja niiden tutkimiseksi ei ole kansainvälisiä normeja.[4] Suomessa ei ole käytössä sellaisia testi- ja analyysimenetelmiä jonka tuloksia voitaisiin verrata muihin tutkimuksiin mutta niitä kehitellään.[7][15]

• Vuoden turhake 2002: ulkomainen pullovesi Yle Areena. 20.12.2012. Arkistoitu 21.7.2020. Viitattu 21.7.2020.