Pulkkala

Pulkkala[1] (myös Pulkova, ven. Пу́лково, Pulkovo) on historiallinen kaupunginosa Pietarissa Venäjällä. Se sijaitsee kaupungin eteläosassa Pulkkalanmäen (ven. Пулковские высоты, Pulkovskije vysoty) ympäristössä.

Pulkovon observatorio Pulkkalanmäen huipulla.

Pulkkalan kylä mainitaan ensimmäisen kerran Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa vuonna 1499/1500. Myöhemmin se koostui kahdesta osasta: Ylä- eli Suuresta Pulkkalasta (ven. Большое Пулково, Bolšoje Pulkovo) ja Ala-Pulkkalasta (ven. Подгорное Пулково, Podgornoje Pulkovo).[2] Venäläisten asuttamien kylien lähellä sijaitsivat Venjoen seurakuntaan kuuluneet inkerinsuomalaiset Pulkkalan kolkan kylät: Hietakylä eli Hiekkylä (ven. Пески, Peski), Hällölä (ven. Галлерово, Gallerovo), Kelola (ven. Кокколево, Kokkolevo), Kiiskilä (ven. Кискино, Kiskino), Penttilänmäki eli Korkeamaa (ven. Пенти, Penti), Pieni-Kattilaisi (ven. Малое Катлино, Maloje Katlino), Pulkkalan Kapasi (ven. Верхнее Койрово, Verhneje Koirovo), Rajakivi (ven. Камень, Kamen), Rusila eli Rusinautio (ven. Гонгози, Gongozi), Sintosi eli Kolmikanta (ven. Синда, Sinda) ja Uusikylä (ven. Нижнее Койрово, Nižneje Koirovo). Pienessä-Kattilaisissa, Rajakivellä ja Uudessakylässä asui myös ortodoksisia inkerikkoja.[3] Kylät tuhoutuivat toisen maailmansodan aikana.

1700-luvulla alueen kautta rakennettiin Pietarin ja Tsarskoje Selon välinen maantie (nykyinen Pulkovskoje šosse), jonka ympärille istutettiin puistoja. Vuonna 1839 perustettiin Pulkovon tähtitieteellinen observatorio. Vuonna 1941 Pulkkalanmäen puolustuslinjalla pysäytettiin Leningradiin hyökänneet saksalaisjoukot. Alue liitettiin Leningradin kaupunkiin vuonna 1973.[2]

Pulkkalasta ovat saaneet nimensä Pulkovon lentoasema ja suomalaisten 1980-luvun alussa rakentama Pulkovskaja-hotelli.

Lähteet

EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 18.10.2015.
Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: entsiklopeditšeski spravotšnik, s. 522–524. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1.
Keski-Inkeri: kylä- ja tiekartta, s. kyläluettelo. Ingriainfo oy, 1993. ISBN 951-96326-1-1. Peter von Köppen mainitsee vuonna 1848 inkerikkoja Pienessä-Kattilaisissa ja Uudessakylässä. von Köppen, Peter: Erklärender Text zu der ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 38, 42. St.-Petersburg: , 1867.

Aiheesta muualla

Pulkkala Pietari-tietosanakirjassa (venäjäksi)

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[1] EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 18.10.2015.

[Peterburg-2] Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: entsiklopeditšeski spravotšnik, s. 522–524. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1.

[3] Keski-Inkeri: kylä- ja tiekartta, s. kyläluettelo. Ingriainfo oy, 1993. ISBN 951-96326-1-1. Peter von Köppen mainitsee vuonna 1848 inkerikkoja Pienessä-Kattilaisissa ja Uudessakylässä. von Köppen, Peter: Erklärender Text zu der ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 38, 42. St.-Petersburg: , 1867.