Puitepäätös
Puitepäätös oli Euroopan unionin päätös Amsterdamin sopimuksen mukaisesti. Sitä käytettiin poliisiyhteistyön ja rikosasioissa noudatetun oikeudellisen yhteistyön (niin sanotun kolmannen pilarin) välineenä. Puitepäätöstä käytettiin jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämiseen. Puitepäätöstä saattoi ehdottaa komissio tai jäsenvaltio, ja se oli hyväksyttävä ministerineuvostossa yksimielisesti. Se velvoitti jäsenvaltiot saavuttamaan tietyn tuloksen, mutta antoi kansallisten viranomaisten päättää, missä muodossa ja millä tavoin tulos saavutetaan.[1]
Lissabonin sopimuksen myötä puitepäätös jäi pois käytöstä. Lissabonin sopimuksen mukaan myös poliisi- ja oikeusalan yhteistyö toteutetaan direktiiveillä, eikä yksimielisyyttä enää vaadita.
Puitepäätös annettiin mm. Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä.