Puikkokalat

Puikkokalojen heimoon kuuluu lähteestä riippuen 3–5 sukua ja 70–86 lajia.[3] Niiden pituus vaihtelee 14 ja 100 sentin välillä, mutta akvaariossa pidettävät lajit ovat yleensä alle 30-senttisiä.[1][3][4] Suurin laji on tulipuikkokala (Mastacembelus erythrotaenia), joka on koostaan huolimatta varsin suosittu akvaariokala.[3][4] Puikkokalat muistuttavat pitkine ruumiineen ankeriaita, vaikkeivät ne ole sukua niille.[4] Lajeille tyypillisiä piirteitä ovat pitkähkö kuono, putkimaiset sieraimet, pienikokoinen pyrstöevä ja rintaevien puuttuminen. Puikkokalojen selkäevä sijaitsee ruumiin takaosassa, ja sitä edeltää 9–42 piikkiä.[1][3][4] Kala puolustautuu nostamalla piikit pystyyn, ja voi sitä käsiteltäessä aiheuttaa pahoja haavoja. Puikkokaloilla on ruskeita ja harmaita kuvioita, eivätkä ne yleensä ole erityisen kirkkaan värisiä.[4]

Puikkokalalajeja tavataan makeista vesistä trooppisesta Afrikasta, Eufrat-joesta Syyriasta ja alueelta, joka ulottuu Intiasta, Malaijien saaristoon ja Kiinaan. Niiden elinympäristöt vaihtelevat ja niitä tavataan joista, järvistä, soilta ja tulvatasangoilta.[1][3][2] Suurin osa lajeista on aktiivisia yöllä, ja ne kaivautuvat hiekkaan tai liejuun päivän ajaksi, osa lajeista myös koko kuivan kauden ajaksi, jolloin vain kuono on näkyvissä.[1][3][4][2] Puikkokalalajien ravintoa ovat vesihyönteiset ja muut selkärangattomat eläimet. Monet heimon kaloista ovat paikallisesti tärkeitä ruokakaloja ja värikkäitä lajeja, kuten tulipuikkokalaa ja kirjopuikkokalaa (Mastacembelus armatus) pidetään akvaarioissa.[1][3][2]