Ptolemaios II

Ptolemaios II Filadelfos (m.kreik. Πτολεμαῖος Φιλάδελφος, 309–246 eaa.) oli Egyptin faarao 281–246 eaa. Hänen isänsä oli suvun kantaisä, Ptolemaios I. Hänestä tuli isänsä ja äitinsä, Bereniken, kanssahallitsija vuonna 281 eaa. Vuonna 285 eaa. Ptolemaios I luopui vallasta ja Ptolemaios II:sta tuli yksinvaltias.

Ptolemaios II:n ja Arsinoe II:n kuva rahassa.

Kun Ptolemaios II:sta tuli faarao, hänen vanhempi velipuolensa Ptolemaios Keraunos lähti Egyptistä ja päätyi lopulta Makedonian kuninkaaksi.

Ptolemaios II soti Kyrenen kuningasta, Magasta vastaan vuonna 274 eaa. Magas oli Ptolemaioksen velipuoli äitinsä kautta ja oli ollut Kyrenen maaherrana, ennen kuin oli riistäytynyt Egyptin vallasta ja kruunauttanut itsensä kuninkaaksi. Myös seleukidien Antiokhos I yritti vallata Syyrian samoihin aikoihin. Sodan jälkeen Egypti hallitsi itäisen Välimeren rantoja aina Kykladeille asti. Antiokhos II:ta vastaan käydyn sodan aikana Egypti menetti alueita Vähän-Aasian etelärannikolta. Sota loppui rauhansopimukseen, jonka mukaan Ptolemaios antoi tyttärensä Bereniken Antiokhos II:n vaimoksi.

Ptolemaios II on myös tiettävästi lähettänyt retkikuntia metsästämään norsuja Somalin niemimaan alueelta. Norsu ei ollut Egyptin alueella tyypillinen eläin, mutta ne tulivat tunnetuiksi Egyptissä Ptolemaios II:n edeltäjän Ptolemaios I:n aikana saadusta sotasaaliista. Norsuja käytettiin uskonnollisissa tapahtumissa ja sodassa. Operaatio oli taloudellisesti suuri hanke, koska retkikunnan piti hankkia tietoa norsujen olinpaikasta paikallisilta nubialaisilta ja etiopialaisilta. Lisäksi tarvittiin intialaisia norsunkouluttajia. Ptolemaios II perusti kaksi eri tukikohtaa lähelle Punaistamerta. Tarkoituksena oli metsästää norsut ja tuoda ne elävinä Egyptiin. Operaatiossa oli nähtävästi ongelmia viljan kuljetuksen kanssa, mutta norsut saatiin todennäköisesti kuljetettua Egyptiin.[1]