Pseudoperipteraali

Pseudoperipteraali eli pseudoperipteros (m.kreik. ψευδοπερίπτερος) on antiikin kreikkalaisessa arkkitehtuurissa temppelien tyyppi, jossa on pyritty luomaan aidon peripteraalitemppelin vaikutelma niin, että pitkien sivujen pylväät ovat puolipylväitä eli kiinni naoksen eli ydinrakennuksen seinissä sen sijaan, että seisoisivat vapaina. Lyhyemmillä sivuilla oli yleensä rivi aitoja kokopylväitä ainakin sisäänkäynnin päässä, mutta muutoin myös niillä saattoi olla puolipylväitä.[1][2][3][4]

Pseudoperipteraalitemppelin pohjakaava.

Pseudoperipteraalitemppeliä edustaa muun muassa Akragaan Olympoksen Zeuksen temppeli. Kaksinkertaisen pylväsrivin tapauksessa pseudoperipteraalia vastaa pseudodipteraali.

Lähteet
  1. Liddell, Henry George & Scott, Robert: ψευδοπερίπτερος A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  2. Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Pseudoperipteros”, Antiikin käsikirja, s. 468. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  3. Dinsmoor, William Bell: The Architecture of Ancient Greece, s. 395. W. W. Norton & Company, Inc., 1975. ISBN 0-393-04412-2.
  4. Smith, William: ”Templum”, A Dictionary of Greek and Roman Antiquities, s. 1104. Boston: Little, Brown and Company, 1859. Teoksen verkkoversio.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.