Przewalskingaselli

Przewalskingasellin kuvaili tieteelle Eugen Büchner vuonna 1891. Laji luokiteltiin aikanaan tiibetingaselliksi. Nykyisin tutkijat pitävät sitä kuitenkin yleensä omana lajinaan. Przewalskingaselli on myös oikeastaan läheisempää sukua mongoliangasellille kuin tiibetingasellille.[1]

Przewalskingaselli jaetaan joskus kahteen alaljiin P. p. przewalskii ja P. p. diversicornis.[2]

Przewalskingasellit painavat 17-32 kg. Niiden ruumiin pituus on 109-160 cm ja säkäkorkeus 50-70 cm. Naaraat ovat hieman uroksia pienempiä ja urokset ovat hieman naaraita tummempia. Turkin väritys on kellertävänruskea. Talviturkki on kesäturkkia harmaampi. Ruumiin alapuoli on yläpuolta vaaleampi. Takamuksessa on sydämenmuotoinen valkoinen kuvio. Päässä przewalskingasellin silmät ovat suuret ja korvat suorat. Urosten sarvet kasvavat päälaelta silmien väliltä kaartuen sisäänpäin kärjestä. Naarailla sarvia ei kasva. Häntä on hyvin lyhyt ja turkin peitossa.[2]

Hieman saman näköinen tiibetingaselli on przewalskingasellia pienempi ja sen pidemmät sarvet eivät kaarru yhtä paljon. Mongoliangaselli on puolestaan kookkaampi ja pienempisarvinen.[2]

Przewalskingasellia tavataan nykyisin vain Kiinan Qinghain maakunnassa Qinghaijärven ympäristössä viidellä toisistaan erillään sijaitsevalla alueella. Koko nykyisen levinneisyysalueen koko on vain noin 250 km². Historiallisesti lajia tavattiin huomattavasti suuremmalla alueella, joka käsitti osia myös Gansun ja Shanxin maakunnista, sekä Sisä-Mongolian ja Ningxian autonomisista alueista.[1]

Lajin elinympäristö käsittää ylätasankoa noin 3 200–5 200 metrin korkeudella merenpinnasta. Alueella kasvaa ruohoniittyä ja aavikkopensaikkoa. Nykyisin vielä jäljellä oleva elinympäristö ei välttämättä vastaa ihanteellista elinympäristöä lajille.[1]

Przewalskingasellit liikkuvat tavallisesti pienissä 2–8 yksilöä käsittävissä ryhmissä. Historiallisesti kantojen ollessa nykyistä suurempia lajia esiintyi myös suurempina laumoina. Usein przewalskingasellit liikkuvat tiibetingasellien kanssa. Przewalskingasellit eivät yleensä juurikaan ääntele, mutta ne voivat päästää lyhyitä määkäisyn omaisia äänähdyksiä.[2]

Przewalskingasellit käyttävät ravinnokseen enimmäkseen sarakasveja ja ruohoja. Joskus ne syövät myös pensaita tai muita kasveja. Sudet saattavat ottaa przewalskingaselleja saaliikseen.[2]

Przewalskingasellit lisääntyvät joulukuun ja tammikuun välillä. Urokset perustavat lisääntymiskaudella pieniä soidinalueita, jotka ne merkitsevät hajumerkein. Kilpailevat urokset ottavat yhteen sarviaan käyttäen. Naaraita viehetellessään uros nousee takajaloilleen. Naaraan tiineys kestää noin kuusi kuukautta. Poikasia on kerrallaan yksi ja ne piilottelevat synnyttyään kasvillisuudessa. Ne pystyvät kävelemään jo muutamassa minuutissa, mutta liittyvät emonsa mukana takaisin laumaan vasta muutaman päivän päästä. Poikanen kasvaa sukukypsäksi 18 kuukauden ikäisenä ja ne voivat elää 18-vuotiaiksi.[2]

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt przewalskingasellin erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Lajin levinneisyysalue on pieni ja hajanainen. Vuonna 2013 koko kannan kooksi arvioitiin 1 320-1 635 yksilöä. Kanta oli kasvanut hieman sitten vuoden 2003. Lajia uhkaavat elinympäristöjen katoaminen, kilpailu kotieläinten kanssa ja susien kasvanut kanta Qinghaijärven ympäristössä. Lajin laiton metsästys on vähentynyt suojelutoimien ansiosta, mutta se ei ole loppunut kokonaan.[1]

Przewalskingaselli on suojeltu laji Kiinassa. Sen salametsästystä valvovat poliisit ja 1980-luvulta lähtien sen levinneisyysalueelle on perustettu suojeltuja alueita.[1]