Provence-Alpit-Riviera

Kelttiläinen dolmeni Draguignanissa.

Varhaisimmat merkit ihmisestä Provencen alueelta on löydetty Grotte de l’Observatoiresta nykyisen Monacon alueelta, josta löydetyt luusta tehdyt työkalut ovat ajoitettu ajankohtaan 1 000 000 eaa. Tulen käytöstä on löydetty merkkejä Nizzasta 400 000 vuoden takaa. 60 000 vuotta sitten Rivieran alueella asui neandertalinihmisiä, ja Homo sapiens ilmaantui alueelle noin 30 000 vuotta sitten. Tuohon ajankohtaan on ajoitettu myös esimerkiksi Cosquer'n luolan luolamaalaukset. Ensimmäiset borie-nimellä tunnetut kiviasumukset rakennettiin 3 500 eaa. Alueella asui liguureja ja heidän jälkeensä alueelle tulleita kelttejä.[3]

Rooman valtakauden aikainen areena Arlesissa.

600-luvulla eaa. alueelle saapui kreikkalaisia kauppiaita. Tarinan mukaan kreikkalaisia johtanut Protis-niminen mies nai paikallisen päällikön Gyptis-nimisen tyttären ja sai päälliköltä lahjaksi maa-alueen, jolle muodostui myöhemmin Marseille. Kreikkalaisten tulo kehitti paikallista yhteiskuntaa vakaammaksi.[3] 218 eaa. Hannibal kulki alueen halki hyökätessään Alppien kautta Rooman valtakuntaan.[4] 118 eaa. roomalaiset auttoivat paikallisia kreikkalaisia sodassa kelttejä ja liguureja vastaan. Roomalaisten valta alueella kasvoi, ja vuonna 121 eaa. perustettiin Aquae Sextiae eli nykyinen Aix-en-Provence. Vuonna 118 eaa. perustettiin Provincian provinssi, joka oli ensimmäinen roomalaisten provinssi Gallian alueella. Roomalaisten suhteet paikallisiin olivat pääasiassa hyvät, ja alue rikastui merkittävissä määrin. Rooman valtakauden aikana Nîmesistä ja Arlesista kehittyi Italian ulkopuolisen Rooman merkittävimpiä kaupunkeja.[5] Tarinan mukaan kristinusko tuli alueelle jo 40-luvulla jaa., kun Magdalan Maria saapui Palestiinasta veneellä paikkaan, joka tunnetaan nykyisin nimellä Saintes-Maries-de-la-Mer. Rooman valtakausi alueella päättyi visigoottien vallattua Languedocin ja Länsi-Rooman luhistuttua vuonna 476.[6]

Rooman valtakauden aikainen rikkaus alkoi hävitä Rooman luhistumisen myötä. Provence päätyi frankeille vuonna 536. Kaarle Martel kukisti frankkeja vastustaneet kapinat verisesti vuosina 737–739. Saraseenit aloittivat hyökkäykset alueelle 800-luvulla, ja samalla vuosisadalla muodostettiin itsenäinen Arlesin kuningaskunta. Kuningaskunta jaettiin vuonna 949 neljään kreivikuntaan. Vuodesta 1032 Provence oli osa Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa, mutta käytännössä sitä hallitsevat kreivit olivat itsenäisiä.[7] Saraseenit voitettiin La Garde-Freinet'ssä vuonna 974, ja Aixistä tuli Provencen pääkaupunki vuonna 1186. Anjoun suku nousi valtaan Provencessa Kaarle I:n avioiduttua paikallisen vallanperijätär Béatricen kanssa vuonna 1246.[8] Vuonna 1309 paavinistuin siirtyi sotien vaivaamasta Italiasta Provencen Avignoniin. Vuodesta 1309 vuoteen 1377 Avignonissa hallitsi seitsemän paavia, ja kun Italiassa valittiin uusi paavi, paikalliset kardinaalit valitsivat oman vastapaavinsa vuonna 1378. Alkanut skisma kesti aina viimeisen vastapaavin kauden loppuun vuoteen 1403.[9]

Ranskan kartta vuonna 1461.

Vuonna 1434 valtaan nousseen René I:n valtakautta pidetään Provencen kulta-aikana. Taide ja kulttuuri kukoistivat, ja Avignoniin avattiin flaamilaisvaikuitteinen koulu. René I:n kuoleman jälkeen Provence joutui kuitenkin Ranskan vallan alaisuuteen, mikä vahvistettiin alueiden unionina vuonna 1486. Vuonna 1496 perustettiin Toulon laivaston sotasatamaksi.[10] Kaarle V hyökkäsi alueelle useaan otteeseen vuosina 1524–1536, ja myöhemmin sitä hävittivät uskonsodat. Esimerkiksi Luberonin kylissä järjestettiin protestanttien massamurhia vuonna 1545. Uskonsodat päättyivät vasta vuonna 1598, ja niiden seurauksena monet kirkot ja niiden esineistö tuhoutuivat.[11]

1600- ja 1700-luvuilla paikallinen identiteetti alkoi korvautua ranskalaisella. Kaupungit kasvoivat ja talous kehittyi. Ranska valloitti Nizzan kaupungin Savoijilta 1691, mutta palautti sen vuonna 1696. Vuonna 1720 Marseillessa puhkesi kulkutauti, joka sen eristämisyrityksistä huolimatta levisi pian Aixiin, Arlesiin ja Touloniin. Kulkutauti surmasi arviolta puolet Marseillen väestöstä.[12] Ranskan suuri vallankumous alkoi vuonna 1789, ja vuonna 1791 Ranska valloitti Avignonin ja Comtat Venaissinin. Napoleon Bonaparte nousi tunnetuksi hänen voitettuaan brittijoukot Toulonin taistelussa vuonna 1793.[12]

1800-luvulla Provencen alue alkoi tulla tunnetuksi ulkomaisten matkailijoiden ja taiteilijoiden keskuudessa. Keskeinen turistikohde oli Nizza, jonne rakennettiin nopeasti huviloita ja muita turisteille tarkoitettuja tiloja. Frédéric Mistral aloitti Félibridge-kulttuurikoulujen toiminnan vuonna 1854 provencelaisen kulttuurin säilyttämiseksi. Nizzassa äänestettiin Ranskaan liittymisen puolesta vuonna 1860, ja Monaco myi Roquebrunen ja Mentonin Ranskalle vuonna 1861.[13] Marseillesta tuli keskeinen kauppapaikka Suezin kanavan avaamisen myötä vuonna 1869. Vuonna 1909 Bouches-du-Rhônessa tapahtunut maanjäristys teki merkittävää tuhoa.[14]

Ensimmäinen maailmansota aiheutti talouden laskusuhdanteen, mutta alue elpyi turistien palaamisen myötä sodan jälkeen. Nizzan lisäksi Cannes oli noussut turismin keskukseksi.[15] Toisessa maailmansodassa Natsi-Saksa valloitti Ranskan pohjoisosan, ja eteläosat jäivät miehittämättömiksi Vichyn Ranskan alaisuuteen. Italialaiset miehittivät kuitenkin alueita Provencen itäosissa. Saksalaiset miehittivät Ranskan eteläosatkin vuonna 1942, ja ranskalaiset upottivat jäljellä olleen laivastonsa Toulonin satamaan. Provencessa järjestettiin vastarintaliike, ja se vapautettiin vuonna 1944, kun yhdysvaltalaiset ja vapaan Ranskan joukot nousivat maihin lähellä Saint-Tropez'ta.[15]

Turismi palasi jälleen alueelle sodan päätyttyä. 1960-luvulla alkoi Pohjois-Afrikkalaisten massiivinen muuttoaalto alueelle, mikä on sittemmin johtanut jännitteisiin. Algerian sodan seurauksena alueelle muutti myös sieltä paenneita ranskalaisia siirtolaisia.[16] Liikennettä on kehitetty Marseillessa avatulla metroverkolla ja TGV-yhteydellä Pariisiin. Vuonna 1990 Nizzan pormestari Jacques Médecin pakeni Uruguayhin korruptiosyytteiden takia.[17]

Provence-Alpit-Rivieran pinta-alasta 23 prosenttia on eri tavoin suojeltua aluetta. Alueella on viisi alueellista luonnonpuistoa – Luberon, Queyras, Verdon, Camargue ja Alpilles – ja kolme kansallispuistoa: Écrins, Mercantour ja Port-Cros.[24] Camarguen alue Rhônejoen suistossa on Euroopan tärkeimpiä kosteikkoja. Alueella tavataan useita lintulajeja, joihin lukeutuvat esimerkiksi ruskohaikara ja flamingo.[25] Alueella elää myös vapaasti laiduntavia camarguenhevosia ja camarguenkarjaa[26]. Alueelle ulottuvilla Alpeilla tavataan esimerkiksi mufloneita, vuorikauriita ja gemssejä. Provence-Alpit-Riviera on myös yksi harvoista kreikankilpikonnan esiintymisalueista Ranskassa.[27]

Provence-Alpit-Rivieran alueen arkkitehtuuriin on vaikuttanut historian aikana useampi erilainen arkkitehtuurinen tyylisuunta. Rooman valtakauden aikaisesta arkkitehtuurista näkyvimpiä ovat useat säilyneet amfiteatterit, triumfikaaret ja kylpylät. Monet niistä on rakennettu paikallisesta kalkkikivestä. 1000-luvulta 1100-luvulle alueella rakennettiin romaanisen tyylin mukaisia rakennuksia. Tyypillisiä piirteitä romaaniselle tyylille ovat symmetrisyys ja yksinkertaisuus. Tyyliä käytettiin etenkin kirkkorakennuksissa.[35] Romaanisen aikakauden jälkeen alettiin rakentaa linnoituksia ja kaupunkien muureja sotimisen seurauksena. 1600-luvulta 1700-luvulla rakennettiin klassiseen tyyliin, mikä ilmenee esimerkiksi ovien ja ikkunoiden kaiverruksina. Klassisen kauden jälkeen arkkitehtuurissa alkoi vaikuttaa alueen kehitys turismikohteena. Tuolloin rakennettiin muun muassa huviloita, hotelleja ja taiderakennuksia.[36]

Ensimmäisten elokuvien joukossa tehty Lumièren veljesten Juna saapuu asemalle kuvattiin La Ciotat’ssa Provence-Alpit-Rivierassa. Alueella toimi myös varhainen ranskalaisen elokuvan vaikuttaja Marcel Pagnol, jolla oli studioita Marseillessa.[37] Cannesin elokuvajuhlat pidettiin ensimmäisen kerran vuonna 1946. Tapahtuma on elokuvamaailman arvostetuimpia. Elokuvia esitetään tapahtuman aikana myös päätapahtumapaikka Palais des Festivalsin ulkopuolella useissa eri cannesilaisissa elokuvateattereissa.[38]

Keskiajalla Provencen taiteeseen vaikuttivat etenkin Avignonin ja Nizzan koulut, josta tuli tärkeä taiteen keskus. Nizzan koulussa vaikutti etenkin Bréan suku, jonka töitä on edelleen monissa alueen kirkoissa. 1600-luvulla elänyttä kuvanveistäjä Pierre Puget'ta kutsuttiin Provencen Michelangeloksi. Pugetin töitä on esillä etenkin hänen kotikaupungissaan Marseillessa.[39] Tunnetuimmat paikalliset taiteilijat elivät kuitenkin 1800- ja 1900-luvuilla. Heidän lisäkseen alueelle tuli muualtakin taiteilijoita, kun alue oli saanut mainetta etenkin valaistuksensa takia. 1800- ja 1900-lukujen aikana kuuluisimpia alueella työskennelleitä taiteilijoita olivat muun muassa Pablo Picasso, Henri Matisse, Pierre Auguste Renoir ja Paul Signac.[40]

Frédéric Mistral.

Varhaisen pohjan kirjallisuudelle muodostivat trubaduuriballadit, sekä Noel-nimellä tunnetut uskonnolliset runot. Tunnetuimpia varhaisia kirjailijoita oli esimerkiksi Nostradamus, joka julkaisi ennustuksia. 1700-luvulla vaikuttivat Tobias Smollett ja markiisi de Sade. Provencelaisen kirjallisuuden nousukautena pidetään 1800-lukua. Tuolloin esimerkiksi Frédéric Mistral alkoi julkaista kirjallisuutta myös provensaaliksi. Mistral sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1904. Muita tunnettuja 1800-luvun ja 1900-luvun alun kirjailijoita olivat Alphonse Dauet ja René Char.[41] Myöhemmin tunnetuksi tulleita kirjailijoita ovat muun muassa Sébastien Japsirot, Marcel Pagnol ja Jean-Marie Gustavie Le Clêzio.[42]

Provensaalilla kirjoitettu tienviitta.

Provence-Alpit-Rivierassa puhutaan ranskan kielen lisäksi paikallista kieltä, eli provensaalia, joka luokitellaan oksitaanin murteeksi.[43] Kielessä on vähemmän germaanisten kielten vaikutusta kuin standardiranskassa ja se on lähellä espanjaa ja katalaania.[22] Aktiivisia käyttäjiä kielellä on arviolta alle 100 000. Noin 45 000 henkilöä käyttää kieltä lastensa kanssa. Muita suuria, mutta vierasperäisiä kieliä Provence-Alpit-Rivierassa ovat englanti, italia ja arabia.[44]

Provence-Alpit-Rivieran jalkapallojoukkueista AC Arles, OGC Nice ja Olympique de Marseille pelaavat Ranskan pääsarjassa Ligue 1:ssä.[45] Lisäksi RC Toulonnais pelaa Ranskan Top 14 Rugby union -sarjassa[46]. Pyöräilykisa Tour de France kulkee alueen läpi kesäkuussa. Provence-Alpit-Rivierassa harjoitetaan myös härkätaistelua. Paikallinen nimi lajille on cource à la cocarde ja tapahtuma alkaa härkien ajamisella areenalle kaupungin katuja pitkin. Itse härkätaistelussa matadori yrittää napata härän sarveen kiinnitetyn punaisen rusetin. Härkätaistelu päättyy ottelusta riippuen härän tappamiseen tai verettömästi.[47]